Browsing by Author "Saari, Hanna"

Tämä tutkimus käsittelee hallituksen palvelusetelilakiesitykseen (HE 20/2009) liittyvää eduskuntakeskustelua osana laajempaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän sekä hyvinvointivaltion muutosta koskevaa keskustelua. Tavoitteena on tarkastella palvelusetelilakiesityksestä koskevaa poliittista argumentaatiota ja selvittää, miten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän muutoksesta puhutaan lainsäädännön tasolla. Tutkimusaineistona ovat palvelusetelilakiesitykseen liittyvät asiakirjat, joista keskityn lähinnä täysistunnon keskustelupöytäkirjoihin. Tutkimusmenetelmänä käytetään sekä teema-analyysia että Chaim Perelmanin retoriikka- analyysiä, jossa keskitytään tarkastelemaan niitä keinoja, joilla erilaisia väitteitä tehdään uskottaviksi ja synnytetään sitoutumista niihin. Keskeistä tässä teoriassa on puhujan ja yleisön suhde, argumentaation lähtökohdat eli esisopimukset sekä erilaiset argumentaatiotekniikat. Teema-analyysin avulla aineistosta nousi kuusi teemaa, joiden kohdalla edustajien mielipiteet erosivat jyrkästi toisistaan. Nämä teemat olivat 1. lain vaikutus palvelujärjestelmään, 2. lain vaikutus asiakkaan asemaan, 3. valinnanvapaus ja vastuu, 4. elinkeinopolitiikka vastaan sosiaalipolitiikka, 5. tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sekä 6. tekninen vai ideologinen uudistus. Kansanedustajat käyttivät runsaasti ja monipuolisesti sekä assosiatiivista että dissosiatiivista argumentointia, ja eri argumentaatiotekniikoita käytettiin sekä erikseen että yhdessä. Kansanedustajien puhe oli pitkälti vakuuttelevaa kenelle tahansa potentiaaliselle kuulijalle suunnattua puhetta eli puhetta universaaliyleisölle. Puheen todellisuutta koskevia esisopimuksia olivat väestön ikääntyminen ja siitä seuraava palveluntarpeen kasvu sekä kuntien huono taloudellinen tilanne. Konkreettisia arvoja koskevia esisopimuksia olivat se, että riittävät palvelut pitää turvata kaikille kansalaisille ja, että heikoimmassa asemassa olevista tulee huolehtia sekä myös pienyrittäjien aseman parantaminen ja terveyserojen pienentäminen tai vähintään erojen kasvamisen välttäminen. Abstrakteja arvoja koskevia esisopimuksia olivat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja valinnanvapaus. Tämän keskustelun perusteella näyttäisi siltä, että puolueiden kohdalla on suuri (ainakin retorinen) ero siinä, miten ne suhtautuvat palvelusetelilakiin ja myös laajemmin sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kehittämiseen. Myös puolueiden käsitykset siitä, mikä on tasa-arvoista ja oikeudenmukaista poikkeavat tämän keskustelun perusteella huomattavasti toisistaan. Lain puolustajat, etenkin kokoomus ja keskusta kannattivat mahdollisuuksien tasa-arvoa. He perustelivat lakia pitkälti valinnanvapaudella, tehokkuudella ja elinkeinopoliittisilla syillä ja olivat valmiita siirtämään vastuuta julkiselta puolelta yksityiselle sektorille ja palvelunkäyttäjille itselleen. Lain vastustajat eli SDP ja Vasemmistoliitto vastustivat lakia vedoten oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon kiinnittäen huomiota nimenomaan lopputuloksen tasa-arvoon. He tuntuivat kannattavan perinteistä sosiaalipolitiikkaa ja vahvaa hyvinvointivaltiota sekä julkista vastuuta ja perinteisiä julkisesti tuotettuja universaaleja palveluja.