Browsing by Author "Saarto, Arja"

Ulkomailla asuminen ja työskentely on nykyisin monelle yksi elämänmenoon luonnollisesti kuuluva vaihe. Tässä laadullisessa tutkielmassa tarkastellaan haastatteluaineiston avulla yksilötasolla sellaisten koulutettujen erityisosaajien muuttohistoriaa, jotka ovat muuttaneet useamman kuin yhden kerran: minkälaisia kokemuksia heillä on ulkomaille lähtemisestä, siellä asumisesta ja työskentelystä, kotiin paluusta ja mahdollisesti taas jossain vaiheessa uudesta muutosta. Tutkielmaa varten tehtiin viisitoista puolistrukturoitua teemahaastattelua, joista viisi tehtiin ulkomailla ja loput Suomessa. Haastateltavat työskentelivät pääosin EU-organisaatioissa. Tutkimusotteessa on pyritty välttämään metodologista nationalismia, orientaatiota, joka lähestyy sosiaalisia ja historiallisia prosesseja kansallisvaltioiden ja rajojen sisällä tapahtuvina. Monessa maassa ja kulttuurissa eläneinä fyysisellä paikalla ei ollut heille kovin suurta merkitystä. Haastattelupuheissa heijastuu ylirajaisuus ja kansallisvaltioiden rajojen merkityksen hälveneminen. Ylirajaiset verkostot koetaan rikkautena ja niitä hyödynnetään aktiivisesti taas uusien mielenkiintoisten työpaikkojen löytämisessä. Myös eurooppalaiset suurkaupungit rinnastetaan toisiinsa. Haastateltavat ovat oppineet useaan kertaan muuttaessaan elämään erojen kanssa. Vaikka taustalla on aina nähtävissä merkkejä omasta kielestä, kulttuurista ja perinteistä, ne eivät ole enää puhtaita ja koskemattomia. Lähtöjä on helpottanut kansainvälinen suuntautuneisuus, joka oli herännyt joko opiskelujen tai kotitaustan kautta. Erityisesti tuli esille se, että elämäntapa vie helposti mennessään eli aiheuttaa tietynlaista riippuvuutta. Aika ajoin onkin vaihdettava maisema. Useampi haastateltava koki eri syistä turhautuneisuutta ja haki ulkomailla työskentelystä ja elämisestä vaihtelua ja uusia kokemuksia elämäänsä. Muuttajat arvioivat olevansa ennakkoluulottomia, rohkeita ja kunnianhimoisia. Muuttaminen ja ulkomailla asuminen vaatii myös stressin, epävarmuuden ja yksinäisyyden sietokykyä. Kaikki totesivat eri muodoissaan, että ulkomailla oloa leimaa aika ajoin yksinäisyys ja viihtymättömyys. Toisaalta kaikki kertoivat saaneensa lisää ystäviä ja tuttavia eri puolilta maailmaa. Ylirajaisuus näyttäytyykin kontakteissa. Muutto pakottaa uudenlaiseen toimintatilan määrittelemiseen. Ei voi pitäytyä vanhassa vaan on luotava uusi: säilytettävä yhteydet kotimaahan, pystyttävä toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä, sopeuduttava kohdemaan byrokratiaan, mutta myös siedettävä ajoittaista yksinäisyyttä. Vieraassa ympäristössä yhteyksien ylläpitäminen sukulaisiin ja ystäviin onkin tärkeää. Onnistuessaan kiertomuuttaja yhdistää eri maiden hyvät ja huonot puolet ja luo itselleen hyvän elämisen mahdollisuudet tilanteen ja paikan mukaan. Kiertomuuttajia voisi myös nimittää nykyajan paimentolaisiksi. Mitä kokeneemmasta muuttajasta oli kyse, sen vahvempi oli oma selviytymisstrategia. Muuttoprosessi hallittiin lähdöstä paluuseen. Itsetuntemus ja itseluottamus ovat kasvaneet ja kohdemaan tarjoamia palveluja ja mahdollisuuksia on opittu hyödyntämään omiin tarpeisiin riittävästi. Ylirajaiset verkostot ja elämän varrella kertyneet usein kansainväliset ystävyydet ja yhteydet tarjosivat kulloisessakin viihtymiselle muita sisältöjä kuin perinteinen pysyvä kotoutuminen. Korkeasti koulutetut kiertomuuttajat jäävät usein kotouttamiskeskustelun ja -tutkimuksen ulkopuolelle. Heidän uskotaan selviävän ilman minkäänlaisia kotoutumispalveluja.