Browsing by Author "Saastamoinen, Siiri"

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteena on, että syntyperä ei määritä lapsen tulevaisuuden askelmerkkejä. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että koulutusaste, tulotaso sekä monet muut tekijät näyttävät siirtyvän edelleen vanhemmilta lapsille. Yhteys on voimakkainta sosiaalisten hierarkioiden ääripäissä: sekä huono- että hyväosaisuus näyttää kasautuvan. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden selittäjiksi on tarjottu muun muassa stigmaan tottumista, resurssivajetta ja tukiasiakkuuteen oppimista. Toimeentulotuki on suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen etuus, jota voi saada, mikäli tulot eivät riitä kattamaan kotitalouden välttämättömiä menoja. Toisinaan toimeentulotukiasiakkuus voi olla merkki kasautuneesta huono-osaisuudesta, kuten työttömyydestä ja heikosta terveydentilasta. Myös toimeentulotukiasiakkuuden osalta on havaittu ylisukupolvinen yhteys vanhempien ja lasten välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kohorttien 1990 – 1994 osalta sitä, ennustaako 15-vuotiaana koettu lapsuudenperheen tukiasiakkuus omaa tukiasiakkuutta 24-vuotiaana. Haavoittuvissa olosuhteissa kasvaneet nuoret muuttavat tutkimusten mukaan aiemmin pois lapsuudenkodistaan. Varhainen poismuutto asettaa nuorelle taloudellisia haasteita, jotka voivat johtaa esimerkiksi keskiasteen koulutuksen keskeyttämiseen. Toimeentulotukiasiakkuuden ylisukupolvisuutta ei ole Suomessa aiemmin tarkasteltu alaikäisenä itsenäistyneiden osalta. Toisena tutkimuskysymyksenä on, millä tavoin ylisukupolvinen asiakkuus eroaa alaikäisenä kotoa muuttaneiden ja kotona asuneiden nuorten välillä. Lisäksi tarkastellaan vielä sitä, miten varhainen poismuutto ennustaa omaa asiakkuutta niillä nuorilla, jotka ovat lapsuudenperheessään saaneet toimeentulotukea. Aineistona tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston Väestötutkimuskeskuksen ylläpitämää kokonaisaineistoa. Aineisto sisältää tiedot kohorttien jäsenistä ja heidän biologisista vanhemmistaan. Vastemuuttujan ja pääselittäjän välistä yhteyttä tarkastellaan Poisson-regressioanalyysin avulla, ja yhteyttä vakioidaan sekoittavilla ja välittävillä muuttujilla. Varhain kotoa muuttaneille ja kotona asuneille nuorille ajetaan mallit erikseen, jotta näiden ryhmien välisiä eroja voidaan tarkastella. Tulosten perusteella lapsuudenperheen tukiasiakkuus ennustaa voimakkaasti omaa aikuisiän tukiasiakkuutta. Vakioimattomassa päävaikutusmallissa riski on yli kymmenkertainen, mutta vanhemman sekä nuoren oman koulutusasteen vakiointi laskee riskiä merkittävästi. Kun tarkastellaan yhteyden voimakkuutta pelkästään alaikäisenä muuttaneiden nuorten osalta, on riski lähes nelinkertainen. Alaikäisenä poismuuttaneilla nuorilla toimeentulotukiasiakkuuden ylisukupolvinen yhteys on siis heikompi kuin kotona asuneilla nuorilla. Toisaalta tarkasteltaessa sitä, miten varhainen muutto vaikuttaa lapsuudenperheen tukiasiakkuuden ja oman tukiasiakkuuden väliseen yhteyteen, on riski varhain poismuuttaneilla yli kaksinkertainen verrattuna niihin nuoriin, jotka ovat muuttaneet kotoa myöhemmin.