Browsing by Author "Sahlstedt, Heidi"

Itsehallinnollisella Ahvenanmaalla oli pitkä historia demilitarisoituna alueena. Saarimaakunnalle ei saanut perustaa suojeluskuntia, jotka olivat aseistautuneita maanpuolustusjärjestöjä. Ahvenanmaalaiset olivat sitoutuneita neutraaliuteen ja itsehallintoon, ja he olivat lähes yksimielisesti vastustaneet Suomen ja Ruotsin suunnitelmia saariryhmän linnoittamiseksi 1930-luvulla. Talvisota loi kuitenkin tilanteen, jossa Ahvenanmaa oli uhattuna, jolloin myös ahvenanmaalaiset osallistuivat vapaaehtoisina maanpuolustukseen ja sitä avustavaan työhön. Tavoitteena on valaista ahvenanmaalaisten naisten tekemää avustustyötä talvi- ja jatkosodan aikana 1939–1944 ja sitä ympäristöä, jossa he tätä työtä tekivät. Sodan alettua Ahvenanmaalle perustettiin kodinturvajoukkoja ja näitä avustamaan järjestäytyi kodinturvanaisosastoja. Käytännössä ne tekivät samaa työtä kuin suojeluskunnat ja lotat sillä erotuksella, että niitä ei saanut käyttää saariryhmän ulkopuolella, ja joukot oli hajotettava sodan loputtua. Välirauhan myös rakennetut linnoitukset purettiin. Jatkosodan alettua Ahvenanmaalle perustettiin omat Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -piirit. Aiheesta ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta. Erik Tudeerin artikkeli Ålands hemvärn kertoo talvisodan kodinturvastajoukoista, mutta se ei kosketa jatkosodan aikaa. Kodinturvanaisista hän kirjoittaa vain lyhyesti. Tutkielman pääaineiston muodostavat Kansallisarkiston Lotta Svärd -kokoelma ja tutkielmaa varten haastateltiin kahta ahvenanmaalaista lottatyttöä. Pia Olssonin lottatutkimukset ovat tärkeässä osassa suhteuttaessa Ahvenanmaan lottia valtakunnalliseen kontekstiin. Mikrohistoriallinen näkökulma näkyy tutkielmassa haastattelujen ja säilyneiden kirjeiden kautta. Ne tuovat esiin ahvenanmaalaisten naisten työtä ja kokemuksia sotien aikana. Mukana olleet naiset pitivät huolta lastenkodista ja tekivät myös muuta huoltotyötä puolustusvoimien auttamisen lisäksi. Lottia oli myös komennuksilla sekä Ahvenanmaalla että itärintamalla. Tutkielmassa käy ilmi jatkuva jännite saarivaltakunnan asemassa Suomen ja Ruotsin välisenä alueena, joka koki olevansa ruotsalainen, mutta oli osa Suomea. Myös muissa Pohjoismaissa perustettiin lottiin verrattavia järjestöjä, ja jopa Ahvenanmaan lottapiirin puheenjohtaja oli syntyjään ruotsalainen. Lottalu-paus sitoi silti isänmaan eli Suomen palvelukseen. Vaikka kodinturvanaiset ja lotat näennäisesti tekivät samaa työtä, oli näiden kahden ero monille ahvenanmaalaisille hyvin merkittävä. Osallistuminen suojeluskuntiin ja lottiin jäi noin puolet pienemmäksi kuin talvisodan aikaisiin kodinturvajoukkoihin ja -naisiin. Julius Sundblomin hallitsema mielipideilmasto ja enemmistö ahvenanmaalaisista vastusti lottatoimintaa suojeluskuntien sotilaallisen luonteen takia, joka näkyi etenkin sotilaspoikatoiminnassa. Toinen osa ahvenanmaalaisia sen sijaan näki lottajärjestön luonnollisena jatkumona kodinturvanaisille.