Browsing by Author "Salmi, Aino"

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nuorten yhteiskunnallinen toimijuus rakentuu kansalaisjärjestötoiminnassa Brasilian Guaritubassa. Yksi tutkimuksen keskeisimmistä teemoista on kasvatuksen rooli yhteiskunnallisiin eriarvoisuuksiin pureutumisessa sekä kasvatuksen kentällä ilmenevät valtasuhteet ja dialogin merkitys niissä. Nuorten tomijuutta tarkastellaan tutkimuksessa Paulo Freiren kriittisen pedagogiikan valossa, jonka mukaan eriarvoisuutta voidaan haastaan nimenomaan vahvistamalla oppilaiden toimijuutta ja kriittistä ajattelua. Kenttätyöni aikana muotoutunut tutkimuskysymys on: ”Miten opetuksen kautta parantuneet vuorovaikutustaidot vahvistavat lasten ja nuorten toimijuutta?” Tutkimuksessa on käytetty vuorovaikutusta korostavia tulkitsevia ja dekolonisoivia metodologioita, ja ensisijaisesti se seuraa tulkitsevan fenomenologian metodologiaa. Tulkitsevassa fenomenologiassa tutkija toimii haastateltavien kanssa yhteistyössä identifioidessaan ja tulkitessaan merkittäviä teemoja, jotka auttavat määrittelemään tutkimusaihetta. Tutkimuskohteena olevassa järjestössä toimii musiikkiprojekti sekä lukutaitoon keskittyvä keskusteluryhmä, joista molemmissa opetustulokset perustuvat avoimeen vuorovaikutukseen. Kenttätyön aikana kerätty aineisto koostuu 16 semi-strukturoidusta haastattelusta, muistiinpanoista, sekä tutkimuspäiväkirjasta ja havaintopäiväkirjasta. Tulosten esittelyssä on tulkitsevan fenomenologian mukaisesti sisällytetty tekstikappaleita suoraan haastateltavien puheista. Lainauksilla on tutkimuksessa keskeinen rooli analyysin muodostamisessa, joka osittain rakennetaan juuri niiden ympärille. Tulosten kautta tutkimuksessa kuvataan nuorten erilaisia tapoja ilmaista itseään esimerkiksi musiikin ja avoimen dialogin kautta sekä heidän kykyään luoda merkityksiä ympäröivästä yhteiskunnasta heidän marginalisoidusta asemastaan käsin. Erityisesti opetuksen dialogisuus on merkittävä piirre, joka tekee siitä merkityksellistä oppilaille sekä vahvistaa heidän toimijuuttaan ja uskoaan omiin kykyihinsä. Kenttätyöni aikana merkittäväksi teemaksi nousi avoin ja kannustava dialogi sekä nuorten kokemus siitä, että heitä kuunnellaan ja heidän näkemyksiään arvostetaan opetustilanteissa. Samalla tutkimus tuo esiin, että koulutuksessa vallitsee moninaisia valtasuhteita ja ennakkoluuloja, jotka sekä heikentävät että vahvistavat nuorten omaa yhteiskunnallista toimijuutta. Tutkimuksessa korostuu Paulo Freiren ajattelua mukaillen, että muutokseen ohjaavan opetuksen keskiössä tulee olla praksis eli käytännön toiminnan yhdistyminen kriittiseen reflektioon. Tulosten mukaan oppilaat olivat saaneet uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä juuri itsereflektion ja keskustelun yhdistävässä opetuksessa. Yhteisöllisen taidekasvatuksen kautta nuoret voivat tuoda esiin heidän elämäänsä kohdistuvia epäkohtia ja löytää yhteisen äänen marginalisoiduille kokemuksilleen. Positiivinen ajattelu ja usko kehitykseen ulottuu tutkimustulosten mukaan oppilaiden itsereflektiota laajemmin myös oman asuinalueen, yhteisön ja yhteiskunnan arviointiin.