Browsing by Author "Salminen, Heini"

Tutkielmassa tarkastellaan, miten muunsukupuoliset aktivistit hyödyntävät sosiaalisen median omakuvaa, selfietä, yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Muunsukupuolisten ja muiden transihmisten representaatiot ovat historiallisesti olleet paitsi vähäisiä myös lähes poikkeuksetta muiden ehdoilla tuotettuja. Ne ovat keskittyneet kuvaamaan häpeää, vaikeuksia ja huono-osaisuutta ja tuottavat siten yksipuolista ja vahingollista kuvaa transihmisten todellisuudesta. Selfiet visuaalisina itserepresentaatioina horjuttavat representaatioiden tuottamisen ja sitä kautta näkyvyyden sekä nähdyksi tulemisen hierarkiaa. Ne ovat keskeinen aktivismin työkalu erityisesti vähemmistöille, joiden representaatiot ovat muuten olemattomia tai olemassa hyvin tarkkarajaisissa konteksteissa. Tutkielmassa tarkastellaan muunsukupuolisten aktivistien selfie-kuvia visuaalisina vaikuttamisen keinoina ja havainnoidaan moninaisempien representaatioiden merkitystä. Sen käsitteellinen näkökulma rakentuu yhtäältä Stuart Hallin representaatioiden teoriasta juontuvan itserepresentaation käsitteen ja toisaalta Judith Butlerin sekä Erving Goffmanin esittämisen teorioiden viitepisteessä. Tutkielman aineisto koostuu viidestä muunsukupuolisen sosiaalisen median aktivistin haastattelusta. Haastatteluaineisto on kerätty soveltamalla kahta laadullista haastattelumenetelmää: teemahaastattelua ja valokuvilla haastattelutilannetta virittävää photo elicitation -menetelmää. Haastattelun virikkeinä on käytetty haastateltavien selfie-kuvia. Aineiston analyysi on tehty hyödyntäen temaattista analyysimenetelmää, jonka avulla tutkimusaineistosta on paikannettu keskeisiä teemoja suhteessa tutkimuskysymykseen. Aineiston analyysi on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan, miten muunsukupuoliset sosiaalisen median aktivistit jäsentävät aktivismia käsitteenä ja toimintana. Haastateltavien kuvailemaa aktivismia on käsitteellistetty luonteeltaan intersektionaaliseksi. Sen yksi keskeisimmistä tavoitteista on tuottaa moninaisempia muunsukupuolisten ja muilla tavoin marginalisoitujen ihmisten representaatioita. Toisessa analyysiluvussa kuvataan, minkälaisia visuaalisia vaikuttamisen keinoja muunsukupuoliset aktivistit hyödyntävät selfie-kuvissaan. Vaikuttamisen keinot on jaettu kolmeen teemaan: ilon, aitouden ja rajattoman itseilmaisun representaatioihin. Ne kuvaavat aktivismin välineiksi tuotettuja itserepresentaatioita, jotka sekä haastavat olemassa olevaa muunsukupuolisuuden kuvastoa että luovat uutta. Lopuksi tarkastellaan aktivistien näkemyksiä representaatioiden merkityksestä niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla. Moninaisempien visuaalisten representaatioiden tuottamisen nähtiin muun muassa edistävän ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta ja identiteetin muodostumisen mahdollisuuksista sekä yksilön tasolla lisäävän hallinnan tunnetta ja toimijuuden kokemuksia. Tutkimus osoittaa, että selfie-kuvilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä erityisesti marginalisoiduille toimijoille. Muunsukupuolisten aktivistien selfie-kuvat ruumiillistavat moninaisia, muuttuvia ja intersektionaalisia identiteettejä. Ne paitsi haastavat aiempaa, yksipuolista muunsukupuolisuuden kuvastoa myös luovat uusia, moninaisempia representaatioita marginalisoiduista ihmisistä ja kehoista. Vaikka moninaisemmat representaatiot eivät yksin aikaansaa sosiaalista tai yhteiskunnallista muutosta, voivat selfie-kuvat kuitenkin olla voimakas todistus oman identiteetin olemassaolosta kulttuurissa ja yhteiskunnassa, jossa muuten jää näkymättömäksi.