Browsing by Author "Salo, Helena"

Tutkimuksen aihe liittyy perheen vanhempien huumeiden käyttöön lastensuojelun näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien kokemuksia kanssakäymisessä auttajatahojensa kanssa ja millä tavoin vanhemmat ottavat vastuuta silloin, kun tavoitteena on perheen selviytyminen elämään riittävän hyvässä arjessa. Nämä kaksi tutkimuskysymystä johtavat selvittämään yhteiskunnallisesta viitekehyksestä käsin lastensuojeluviranomaisten toimintaa huumeongelman kanssa kamppailevien perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Metateoreettisena viitekehyksenä tässä tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktionismi. Sosiaalisen todellisuuden rakentumista on tarkasteltu tarinallisen kiertokulun teorian mukaan, jossa kieli ja kielellinen vuorovaikutus ovat tärkeä osa sosiaalista kerrontaa. Tutkimuksessa on nostettu esille käytäntötutkimuksen mahdollisuudet hyödyntää tarinoita ja dialogisia kohtaamisia työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa. Tässä tutkimuksessa perheen vanhemmat kokivat lastensuojelun työn ristiriitaisin tuntein. Vanhemmat kokivat lastensuojelun asiakkuuden uhkaavana, joka vaikeutti vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden luottamuksellista suhdetta. Toisaalta vanhemmat tiedostivat lastensuojelun avun mahdollisuudet tukea apua tarvitsevia perheitä. Tutkimuksen tuloksena merkittävää on työntekijän ja asiakkaan dialogiseen orientaatioon perustuva toista kunnioittava vuorovaikutussuhde, jonka avulla yhteistyötä rakennetaan perheen ja lasten hyväksi. Perheen läheisistä ja ammattiauttajista koostuva yhteinen sosiaalinen tukiverkosto osoittautui perhettä kannattelevaksi voimaksi. Äidin rooli perheessä näyttäytyi myös vahvana perheen selviytymisen kannalta. Sosiaalialalla työntekijän koulutus ja ammatti-identiteetti ohjaavat työtä elämässään apua tarvitsevien ihmisten kanssa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan katsoa, että yksi keino auttaa perheitä on edistää sosiaalista vuorovaikutusta työntekijöiden ja asiakkaiden kesken. Tämä voisi olla tutkimuksessa puhuttu sosiokulttuuriseen ja sosiaalipedagogiikkaan tukeutuva ajatus yhteisestä osallistumisesta ja dialogista, jonka kautta kaikilla ihmisillä on mahdollisuus omaan kasvuun ja kehitykseen.