Browsing by Author "Svartholm, Ria"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Paltamon Työvoimatalon työllisten näkemyksiä aktivointiin, työhön ja elämänhallintaan liittyen. Kainuun maakunnassa sijaitsevassa vajaan 4000 asukkaan Paltamossa oli vuosina 2009–2013 käynnissä täystyöllisyyteen tähtäävä Työtä Kaikille -hanke. Hankkeessa kaikki kunnan työttömät työnhakijat työllistettiin työsuhteeseen. Työllistetyistä tuli työllisiä välityömarkkinoille. Saadusta tulosta muodostui vastikkeellista, sillä työlliset työskentelivät työpajoissa Työvoimatalolla. Tarkoituksena oli, että välityömarkkinoilta siirrytään avoimille työmarkkinoille. Hanke korosti aktivoinnin merkitystä. Työllistyminen avoimille työmarkkinoille ei kuitenkaan toteutunut kaikilla ja välityömarkkinat jäivät monelle pitkäaikaiseksi työllistäjäksi, kuten myös haastatteluaineiston työllisille. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten aktivointi on toteutunut Paltamossa välityömarkkinoille jääneiden mielestä ja millaista aktivointia hanke edusti. Lisäksi selvitetään, tuottaako Työtä Kaikille -hankkeen mukainen aktivointi parannuksia työllisten hyvinvointiin ja elämänhallintaan. Tarkastelutapana on yksilönäkökulma. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluin Paltamossa keväällä 2012. Haastattelu on hyödyllinen tapa kerätä tietoa silloin, kun halutaan tietää ihmisten subjektiivista näkemyksistä ja kokemuksista. Haastatteluja kerättiin kymmeneltä Työvoimatalon työlliseltä, jotka olivat eri-ikäisiä. Heistä viisi oli naisia ja viisi miehiä. Analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä, jossa käytetty aineisto järjestetään selkeämpään muotoon menettämättä aineiston tuottamaa sisältöä. Sisällönanalyysi oli tässä tutkielmassa yhdistelmä aineistolähtöistä ja teoriaohjautuvaa päättelyä. Aineiston avulla päädytään siihen tulokseen, että aktivoinnin toteutumisessa välityömarkkinoilla on ongelmia. Työvoimatalon työt olivat pääosin työpajatyyppisiä. Osa työllisistä oli talolla toimettomana vailla työtehtäviä, mikä johti osaltaan sosiaalisiin ongelmiin. Kannustinongelmat ja subjektiiviset esteet hidastivat työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työvoimatalolla työskentely oli pakollista kunnan työttömille työnhakijoille. Osa kyseenalaisti pakolla työllistämisen oikeutuksen ja myös kapinoi sitä vastaan. Moni haastatelluista koki, että ei saanut riittävästi tukea ja yksilöllistä ohjausta. Aktivoinnissa on kaiken kaikkiaan paljon liikkuvia osia, jotka voivat epäonnistuessaan myös heikentää hyvinvoinnillisia tavoitteita. Yksilöllisen tilanteen kartoitus ja tuen tarjoaminen ovat asioita, joita vähintään tarvitaan, kun tavoitteena on ihmisten osallisuuden lisääminen työelämän suhteen. Aktivoinnin piirissä työskentelevien ammattitaito on myös tärkeä osa onnistunutta tuen antamisen prosessia. Työvoimatalolla työntekoa korostettiin ehkä liiaksikin siinä, että se lisää hyvinvointia. Yksilöllisen tuen tarpeisiin kiinnitettiin vähemmän huomiota. On tärkeää ymmärtää, että tukea tarvitsevien ihmisten hyvinvointi ja elämänhallinta vahvistuvat sillä, että osallisuutta lisätään. Tämä ei välttämättä tarkoita esimerkiksi pitkiä työpäiviä, vaan sen tunnustamista, että ihmisillä on ylipäänsä tarve tehdä jotakin.