Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Tähkäpää, Ottoaleksi"

Sort by: Order: Results:

  • Tähkäpää, Ottoaleksi (2012)
    Vuonna 1974 solmittiin Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus, joka on Itämeren kansainvälisen suojeluyhteistyön perusta vielä tänä päivänäkin. Koska kysymys Itämeren ympäristöongelman rakentumisesta on niin laaja ja vaati meren lisäksi myös valuma-alueen huomioimista, ei siihen ole mahdollista vastata yhdessä opinnäytetyössä. Tästä syystä tämä tutkimus tarkastelee kysymystä ainoastaan Yleisradion televisio-ohjelmien näkökulmasta. Televisioon päädyttiin tässä tutkimuksessa siitä syystä, että sitä voidaan pitää 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimpänä joukkotiedotusvälineenä, mutta siitä huolimatta sen ympäristöhistoria on käytännössä kokonaan tutkimatonta maaperää. Tätä tutkimusta voidaankin pitää yhtenä avauksena televisio-ohjelmien ympäristöhistorialliselle tutkimukselle. Tutkimuksen aineistona käytetään Yleisradion televisio-ohjelmista laadittuja kirjallisia ohjelmaselosteita ja alkuperäisiä ohjelmanauhoitteita. Tutkimus pyrkii laadullisen ja määrällisen sisällönanalyysin keinoin muodostamaan kokonaiskuvan Itämeren ympäristöongelmiin liittyneen keskustelun tärkeimmistä teemoista. Taustalla vaikuttaa konstruktivistinen käsitys yhteiskunnallisesti rakentuneista ympäristöongelmista, joita ei voida käsittää ainoastaan luonnontieteellisiksi tosiseikoiksi. Ympäristössä tapahtuneet muutokset pitää myös havaita ja määritellä ongelmiksi sekä tuoda julkisen keskustelun ja päätöksenteon piiriin, jotta niistä voisi tulla yhteiskunnallisesti merkittäviä kysymyksiä. Tässä ympäristöongelman määrittelyprosessissa joukkotiedotusvälineillä, kuten televisiolla on suuri merkitys. Televisio-ohjelmat eivät kuitenkaan heijastele totuutta peilin lailla, vaan ne kuvaavat todellisuutta aina jostakin näkökulmasta. Tämä tutkimus pyrkiikin siis selvittämään, miten ja minkälaisena Itämeren ympäristöongelmat esitettiin televisio-ohjelmissa, eikä siis sitä minkälainen meren luonnontieteellinen tila mahdollisesti oli. Ensimmäiset Itämeren ympäristöongelmiin liittyneet televisio-ohjelmat esitettiin Yleisradiossa heti vuonna 1958, jolloin esillä olivat öljysaastumiseen ja radioaktiiviseen säteilyyn liittyvät aiheet. Öljykysymykset olivat vahvasti esillä koko tarkastelujakson ajan, mutta säteilyyn liittyvä aiheet katosivat televisiosta vuoden 1963 ydinkoekieltosopimuksen jälkeen. Tilalle nousi joukko uusia kysymyksiä, jotka liittyivät muun muassa sisävesien pilaantuminen ja ympäristön myrkyttymiseen kemiallisilla torjunta-aineilla ja elohopealla. Hiljaisuus suomen vesistöjen ylivoimaisesti pahimman kuormittajan, puunjalostusteollisuuden ympärillä alkoi rakoilla jo 1970-luvulle tultaessa, mutta kaikesta huolimatta se pääsi julkisessa keskustelussa suhteellisen vähällä. Tänä päivänä Itämeren pahimpana ympäristöongelmana pidetty rehevöityminen ja maatalouden ravinnepäästöt sen aiheuttajana eivät sen sijaan nousseet esiin televisiossa koko tarkastelujakson aikana. Todennäköisesti tämä liittyy siihen, että ravinteiden pääsyä vesistöihin ei välttämättä pidetty ongelmana ja toisaalta toimittaja etsivät syyllisiä ympäristön pilaantumiseen teollis-urbaanista ympäristöstä perinteisenä ja luonnonmukaisena pidetyn maatalouden sijaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että julkinen keskustelu Itämeren ympäristöongelmista oli alkanut jo paljon ennen 1960-luvun loppua. Joissakin tapauksissa ennen kuin Itämeren rannoilla oli nähty ainuttakaan televisiolähetystä. Samalla televisio-ohjelmissa käyty keskustelu osoittaa, ettei tietoisuus Itämeren ympäristöongelmista rakentunut äkkinäisten käänteiden, vaan hitaan kypsymisen seurauksena. Tutkimuksessa paljastui, että monien yllättävinä ja käänteentekevinä pidettyjen tapahtumien taustalta oli löydettävissä pidempiä historiallisia kehityskulkuja. Tutkimuksessa kävi myös selväksi, että televisio ei ollut pelkästään julkisen keskustelun areena tai tapahtumien passiivinen raportoija, vaan myös aktiivinen toimija. Varsinkin 1960-luvun puolivälin jälkeen televisio tehosti omaa tiedonhankintaa, minkä seurauksena siitä tuli merkittävä yhteiskunnallinen keskustelija myös ympäristöön ja Itämereen liittyvissä kysymyksissä.