Browsing by Author "Taanila, Leo"

Tutkielma on netnografinen analyysi Punk in Finland -keskustelupalstalla tapahtuneesta keväällä 2017 järjestetyn maahanmuuttovastaisen Suomi-Maidan-mielenosoituksen vastustavasta seurannasta. Suomi- Maidan oli Helsingin keskustassa neljän ja puolen kuukauden ajan seissyt mielenosoitusleiri, joka ajoi muun muassa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten kotiuttamista sekä Suomen eroa Euroopan unionista. Mielenosoittajat lähettivät leiristä säännöllisiä suoratoistoja, joita Punk in Finlandilla seurattiin hyvin omistautuneesti. Seuranta on muistuttanut viestinnän vastaanottotutkimuksessa tunnistettuja antifaniuden ja vihakatsomisen käytänteitä – mediatekstiä on siis seurattu tiiviisti siitä huolimatta, että se on herättänyt vastaanottajassa kielteisiä tunteita. Omassa yhteisössään Punk in Finlandin keskustelijat ovat purkaneet tunteitaan huumoria hyödyntäen. Samanaikaisesti keskustelijat ovat pyrkineet edesauttamaan mielenosoituksen purkamista digitaalisen vigilantismin eli digilantismin hengessä. Robert V. Kozinetsin kehittämää netnografista menetelmää hyödyntäen tutkielmassa on näiden teoreettisten käsitteiden avulla tunnistettu viesti- ja videoaineistosta seurannan kaksi keskeistä näkökulmaa: Suomi-Maidan viihteenä ja Suomi-Maidan uhkaavana toimijana. PIF:lla tapahtunut digilantismi on ollut luonteeltaan Benjamin Loveluckin (2020) sanoin tutkivaa ja vainoavaa: mielenosoittajia on pyritty häpäisemään, ja heidän toiminnastaan on kerätty ja levitetty netissä tietoa, jolla on pyritty edistämään mielenosoituksen purkamista. Olennaista aktiiviselle tiedonhankinnalle on ollut vihakatsomiseen liittyvä voimakas omistautuminen, jonka ansiosta keskustelijat ovat pystyneet vastustamaan mielenosoitusta perusteellisesti. Poliittisesti motivoitunutta digilantismia on harjoitettu keskusteluketjun yhteisössä, mutta osa käyttäjistä on esimerkiksi rikosilmoituksia tekemällä pyrkinyt myös saamaan poliisin puuttumaan mielenosoitukseen. Tutkielman havainnot täydentävät kuvaa nykyisestä mediaympäristöstä, jossa mediatekstien tuottajien ja niiden yleisöjen väliset merkityksenantoprosessit sekä valtasuhteet ovat hämärtyneet ja monimutkaistuneet. Yhä useammat mediatuottajat, joita voivat nykyisin hyvin olla niin suuret yhtiöt kuin tavalliset kansalaiset, voivat jatkossa joutua vihakatsomisen ja digilantististen kampanjoiden kohteiksi, minkä takia tällaisten tapausten tutkimiselle on oma paikkansa myös viestinnän tutkimuksen kentällä.