Browsing by Author "Takala, Katri"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan puheenaiheen epäjatkuvuutta psykoterapiassa. Kiinnostuksen kohteena ovat terapeutin interventiovuoroja seuraavat potilaan vastausvuorot sekä potilaan vastausvuorojen suhde terapeutin interventiovuoroissaan ylläpitämään projektiin. Pyrkimyksenä on pureutua vuorovaikutuksesta tunnistettuun, mutta vähän keskustelunanalyysin piirissä tutkittuun ilmiöön, soveltaen aihepiiriin liittyvää aiempaa tutkimusta ja käsitteistöä, tuoden aiheesta esiin uusia näkökulmia ja painotuksia. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 29 yksilöterapiaistunnosta, joista 15 on ääninauhoitettua istuntoa kognitiivisesta psykoterapiasta, kahdelta terapeutti-potilas parilta (kummassakin sama terapeutti) ja 14 videotallennettua istuntoa psykodynaamisesta terapiasta, neljältä eri terapeutti-potilas parilta. Tutkimusaineiston analyysissä sovelletaan vuorovaikutusprosessin tutkimiseen kehitettyä keskustelunanalyyttistä metodia. Menetelmä mahdollistaa vuorovaikutuspuheen jäsentymisen yksityiskohtaisen tarkastelun ja erittelyn. Terapian yhteistyöluonne tulee myös erityisen näkyväksi käytetyn metodin avulla. Tutkimusaineistosta erottui kolme potilaan vastauspuheenvuoroja jaottelevaa kategoriaa: topikaalinen selektiivisyys, saman topiikin sisällä tapahtuva näkökulman vaihdos ja topikaaliset siirtymät. Lisäksi kategorioiden sisältä erottui erityyppisiä vastausvuoroja. Topikaalisen selektiivisyyden kategoriasta erottui vastauspuheenvuoroja, joista osa oli 'Lisäinformaatiota tarjoavia potilaan vastauksia' ja osa 'Omista tunnekokemuksista etäännyttäviä potilaan vastauksia'. Topiikin sisällä tapahtuva näkökulman vaidos -kategoriassa oli ainoastaan kaksi esimerkkitapausta. Niitä yhdisti se, että potilas jatkoi sisällöllisesti saman keskustelunaiheen käsittelyä kuin terapeutti, korostaen kuitenkin terapeutin esittämästä näkökulmasta eriävää omaa asennoitumistapaansa. Topikaaliset siirtymät kategoriasta erottui puolestaan vastausvuoroja, joista osassa potilas teki siirtymän 'Itsestä muuhun' ja osassa siirtymän 'Tunteista toiseen/toimintaan'. Tutkimusaineiston analyysi osoitti, että topiikkiin liittyvän epäjatkuvuuden eri ilmenemismuodot voivat kietoutua myös yhteen. Tietyn topiikin ympärille rakentuneet terapeutin ja potilaan puheenvuorot voivat muodostaa pitkiä sekvenssiketjuja, ja potilaan tuottamat vastausvuorot voivat olla topiikin käsittelyn osalta vaikeaselkoisia sekä monipolvisesti rakennettuja. Tämä vahvisti näkemystä siitä, että tutkittujen ilmiöiden rajat eivät ole selkeät siten, että ne asettuisivat saumattomasti tiettyyn kategoriaan. Topiikin epäjatkuvuuteen liittyvät ilmiöt ovat hienovaraisia ja tehtyihin havaintoihin sisältyy useissa tapauksissa jonkinasteista tulkinnanvaraisuutta. Saadut tutkimustulokset poikkesivat määrällisesti aiemmista arkikeskustelusta tehdyistä tutkimuslöydöksistä. Tutkittujen ilmiöiden esiintyvyys oli vähäistä suhteessa käytetyn aineiston laajuuteen. Näyttäisi siltä, että topiikin epäjatkuvuus on jokseenkin harvinainen ilmiö psykoterapiassa verrattuna arkikeskustelusta tehtyihin havaintoihin. Potilas näyttää välttävän terapeutin interventioita seuraavissa vastausvuoroissaan avointa keskustelutopiikin vaihtamista tai muuta käsiteltävästä aiheesta poikkeamista. Kun potilaan vastausvuoro poikkeaa keskustelunaiheesta, se tapahtuu usein monipolvisesti rakennettujen vuorojen kautta tai muuten vaikeasti tunnistettavalla tavalla. Keskustelunaiheesta poikkeamisen välttäminen voi johtua esimerkiksi siitä, että potilas vastaa ainakin näennäisesti topiikin jatkuvuuden preferenssiodotukseen.