Browsing by Author "Tanskanen, Maiju"

Kysymys parisuhdeväkivallasta osana yleistä väkivalta-alttiutta tai erityisenä väkivallan muotona liittyy kahteen parisuhdeväkivaltaa tutkivaan tutkimussuuntaukseen, joiden käsitykset parisuhdeväkivallan luonteesta eroavat toisistaan. Sukupuolittuneen parisuhdeväkivallan tutkimussuuntauksen mukaan parisuhdeväkivalta on patriarkaaliseen sukupuolijärjestelmään perustuvan syyrakenteensa vuoksi erilainen ilmiö kuin muunlainen väkivalta, siinä missä konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan tutkimussuuntauksen mukaan parisuhdeväkivallan taustalla vaikuttavat samanlaiset kausaliteetit kuin muun tyyppisessä väkivallassa. Tämä tutkielma pyrkii empiirisesti koettelemaan näiden tutkimussuuntausten erilaisia näkemyksiä parisuhdeväkivallan luonteesta. Tutkielman aihe liittyy parisuhdeväkivallan tutkimussuuntausten lisäksi laajempaan kriminologiseen keskusteluun koskien sitä, tuleeko erilaisia rikollisuuden muotoja käsitellä yhtenäisenä ilmiönä vai ymmärtää toisistaan erillisiksi ilmiöiksi. Parisuhdeväkivallan ja yleisen väkivalta-alttiuden yhteyttä on tässä tutkielmassa tarkasteltu uhrinäkökulmasta. Aineistona on käytetty kansallisen rikosuhritutkimuksen (KRT) vuosien 2013–2017 yhdistettyä aineistoa (N = 31 314). Tutkimuskysymystasolla on haluttu selvittää, ovatko parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutuminen yhteydessä toisiinsa ja ovatko näiden väkivaltatyyppien riskitekijät samanlaisia. Sitä, ovatko parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät samoja naisille ja miehille, on tarkasteltu erikseen. Lisäksi on pyritty arvioimaan, ovatko parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät selitettävissä yleisten kriminologisten teorioiden kautta ja missä määrin kriminologisen teoriakehyksen avulla on mahdollista selittää sukupuolten eriävää riskiä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Analyysimenetelminä on käytetty multinomiaalista logistista regressioanalyysia, binääristä logistista regressioanalyysia sekä Karlson-Holm-Breen (KHB) -mediaatioanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutuminen ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät ovat analyyseissa huomioitujen muuttujien osalta samanlaisia, ja nämä riskitekijät ovat selitettävissä kriminologisten teorioiden kautta. Tulosten perusteella parisuhdeväkivallan riskitekijät ovat naisille ja miehille pitkälti samoja. Mikään analyyseissa huomioitu parisuhdeväkivallan riskitekijä ei kuitenkaan mediaatioanalyysin tulosten perusteella selitä naisten miehiä suurempaa riskiä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Tästä huolimatta sukupuolten välinen ero riskissä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi on mahdollistaa selittää kriminologisten teorioiden kautta. Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat kriminologisen teoriakehyksen hyödyllisyyteen parisuhdeväkivaltatutkimuksessa ja tukevat konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan näkökulman mukaista käsitystä parisuhdeväkivallasta osana yleistä väkivalta-alttiutta. Tämä on merkityksellistä myös rikoksentorjunnan näkökulmasta, sillä eri tutkimussuuntauksien ehdottamat politiikkasuositukset parisuhdeväkivallan vähentämiseksi voivat olla hyvin erilaisia. Käsitykset rikollisuuden syistä ohjaavat yhteiskuntapoliittista päätöksentekoa, joten parisuhdeväkivallan syyrakennetta koskeva tutkimus on tehokkaan rikoksentorjunnan kannalta tärkeää.