Browsing by Author "Tanskanen, Sanna"

Tutkielman tavoitteena on kuvata suomalaisten kokemia väkivallan pelkoja ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Väkivallan pelot kuuluvat rikospelkoihin. Rikospelot ovat yleistyneet modernissa yhteiskunnassa. Ilmiön taustalla on arvioitu vaikuttavan yhteiskunnallinen muutos, jossa pelot ovat luonnollistuneet osaksi kaikkien arkea, vaikka varsinaisia vaaroja on nykysin vähemmän. Tämän lisäksi rikospelot on yhdistetty vieraan pelkoon ja urbaaniin turvattomuuteen. Rikospelkoja tuotetaan sosiaalisesti, joten yksilöiden määritelmät väkivallasta voivat vaikuttaa rikospelkoihin. Rikospelot ovat paljon tutkittu aihe ja niiden muodostumista on selitetty useilla tekijöillä kuten rikosuhrikokemuksilla, yksilön ja ympäristön ominaisuuksilla sekä haavoittuvuudella. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko sosiaalisella huono-osaisuudella ja omilla uhrikokemuksilla yhteys suomalaisten väkivallan pelkoihin. Väkivallan pelkoja tarkastellaan rikosuhriperustaisuus- ja yleisturvattomuushypoteesien näkökulmasta. Rikosuhriperustaisuushypoteesissa rikospelkojen taustalla vaikuttavat rikosuhrikokemukset: mitä enemmän niitä on, sitä enemmän pelätään. Yleisturvattomuushypoteesi puolestaan olettaa, että rikospelkoihin heijastetaan muita epävarmuuksia, eivätkä ne joudu ainoastaan objektiivisesta riskistä joutua rikoksen uhriksi. Tutkielmassa tarkastellaan katu-, työpaikka- ja perheväkivallan pelkoja ja selittävätkö samat tekijät näitä pelkoja. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen huono-osaisuuden yhteys väkivallan pelkoihin, tätä tarkastellaan myös siitä näkökulmasta riippuuko omien uhrikokemusten yhteys väkivallan pelkoihin huono-osaisuudesta. Tutkielman aineistona on vuoden 2014 Kansallinen rikosuhritutkimus (KRT). KRT on Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttama kansallisesti edustava kyselytutkimus 15–74 -vuotiaista suomalaisista. Vuonna 2014 kyselyyn vastasi yhteensä 6 792 Suomessa vakituisesti asuvaa henkilöä. Kyselyn vastausprosentti oli 48,5. Tutkielman analyysimenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia. Rikosuhriperustaisuushypoteesi sai tulosten perusteella vahvistusta, sillä uhrikokemukset lisäsivät suomalaisten riskiä kokea väkivallan pelkoja. Parhaiten rikosuhriperustaisuushypoteesi päti perheväkivallan pelkoon, johon olivat yhteydessä lähinnä rikosuhrikokemukset, varsinkin fyysisen väkivallan kokeminen. Yleisturvattomuushypoteesi sai tuloksissa tukea katuväkivallan ja työpaikkaväkivallan pelkojen osalta. Katuväkivallan pelkoon on yhteydessä lähes kaikki analyysissa mukana olleet muuttujat. Työpaikkaväkivallan pelon riskiä lisäsivät eniten väkivallalla uhkaamisen uhrikokemusten, sukupuolen sekä hankalaksi koetun toimeentulon muuttujat. Työpaikkaväkivallan pelko voi liittyä enemmän itse ilmiöön. Tulosten perusteella suomalaisten väkivallan pelkoon vaikuttavat tekijät riippuvat osin tarkastellusta väkivaltatyypistä. Taustalla voi vaikuttaa väkivaltatyyppien erilainen ennustettavuus ja erilaiset tekijäprofiilit. Sosiaalista huono-osaisuutta kuvaavien muuttujien yhteys katuväkivallan ja työpaikkaväkivallan pelkoihin pysyi vahvana uhrikokemusten vakioimisen jälkeen. Sosiaalisen huono-osaisuuden muuttujista heikoksi koettu toimeentulo sekä korkeaksi koettu asuinalueen epäjärjestys lisäsivät eniten riskiä pelätä näitä väkivaltatyyppejä. Interaktiotarkasteluissa havaittiin, että osan muuttujien kohdalla parempiosaisten pelko kasvaa voimakkaammin uhrikokemuksen jälkeen, huono-osaisilla uhrikokemus ei juurikaan korottanut heidän riskiään kokea väkivallan pelkoa. Uhrikokemus voi muuttaa enemmän hyväosaisten turvalliseksi kokemaa elämää ja tuoda turvattomuuden osaksi heidän arkeansa. Huono-osaisille turvattomuus olisi voimakkaammin läsnä riippumatta henkilökohtaisista uhrikokemuksistaan. Taustalla voi vaikuttaa myös ryhmien erilaiset määritelmät väkivallasta. Tutkielman perusteella sosiaalinen huono-osaisuus on yhteydessä suomalaisten kokemiin väkivallan pelkoihin ja sillä vaikuttaisi olevan tärkeä rooli väkivallan pelon yksilötasoisen vaihtelun selittäjänä. Suomalaisten väkivallan pelot eivät siis ole yhteydessä ainoastaan koettuun väkivaltaan, vaan niihin yhdistyy myös piirteitä laajemmasta epävarmuudesta ja turvattomuudesta.