Browsing by Author "Tarkiainen, Laura"

Tässä sosiaalityön pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan pitkäaikaistyöttömien ryhmätoimintaa yhteisöllisyyden ja voimaantumisen viitekehyksissä. Tutkielmassa ollaan ennen kaikkea kiinnostuneita siitä, miten yhteisölliset sosiaalityön ryhmät tukevat pitkäaikaistyöttömien voimaantumisen kokemuksia. Tätä tutkimustehtävää taustoitetaan myös pitkittyneeseen työttömyyteen liittyvillä yleisillä kokemuksilla. Tutkielma paikantuu yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja ilmapiiriin, jossa yhteisöjen potentiaalin tunnustaminen on voimillaan. Yhteisöihin kohdistetusta kiinnostuksesta huolimatta ovat yhteisöt sosiaalityön kontekstissa ohuelti tutkittuja ja hyödynnettyjä. Sen lisäksi myös kovenevien ja yksilön vastuuta painottavien arvojen oloissa on sosiaalityön aikuisasiakkaiden palveluihin kiinnitetty entistä vähemmän huomiota. Tutkielma pyrkii vastaamaan näistä yhteiskunnallisista elementeistä rakentuviin tutkimustarpeisiin. Tutkielma on tutkimussuuntaukseltaan laadullinen ja sen teoreettinen lähtökohta perustuu sosiaalis-konstruktionistiseen ajattelutapaan. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa aiempi aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus, jonka avulla jäsennetään tutkimusongelmaa ja keskustellaan tutkimusaiheeseen liittyvistä keskeisistä puheenaiheista ja käytänteistä. Tutkielmaa on vahvasti ohjannut aikuissosiaalityötä, työttömyyttä, yhteisösosiaalityötä sekä voimaantumista koskevat aiemmat yhteiskunta- ja sosiaalitieteelliset keskustelut ja tutkimukset. Tutkielman aineiston muodostaa vuosien 2010 ja 2011 tehdyt pitkäaikaistyöttömien haastattelut. Aineisto rakentuu kymmenestä pitkäaikaistyöttömien kanssa tehdyistä yksilöhaastattelusta sekä yhdestätoista ryhmähaastattelusta. Tutkielman aineistona käytettyihin ryhmähaastatteluihin on osallistunut yhteensä kuusikymmentä Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan alueella asuvaa pitkäaikaistyötöntä. Tutkielman menetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Aineistoa on lähestytty abduktiivisen päättelyn keinoin. Tutkielman tulosten mukaan pitkäaikaistyöttömien yhteisöllinen ryhmätoiminta helpottaa pitkäaikaistyöttömän yksinäistä ja toimetonta arkea, jota voi leimata yhteiskunnallisen ulkopuolisuuden kokemukset, köyhyys, huono kohtelu sekä omaan asemapaikkaan liittyvä näköalattomuus. Yhteisöllisten ulottuvuuksiensa avulla pitkäaikaistyöttömien ryhmätoiminta synnyttää voimaantumisen kokemuksia, sillä se auttaa vahvistamaan pitkäaikaistyöttömän hyvinvointia, omien onnistumisien tunnistamista, muutoshalun heräämistä sekä vaihtoehtoisten selitysmallien syntymistä. Yhteisöllisyys ryhmäympäristöissä jäsentyy tutkielmassa vertaisuudeksi, keskustelukanavaksi, keskinäiseksi tueksi sekä tasavertaiseksi toimijuudeksi. Nämä yhteisyyteen kytkeytyvät tekijät ovat tukemassa pitkäaikaistyöttömän voimaantumisprosessia. Tutkielman tutkimustulosten mukaan sosiaalityön pitkäaikaistyöttömien aikuisasiakkaiden ryhmämuotoiset palvelut tukevat ja helpottavat pitkäaikaistyöttömien arkea ja vahvistavat siten kohderyhmän hyvinvointia tarjoamalla yhteisöllisyyden ja voimaantumisen kokemuksia. Tutkielman tulosten pohjalta on aiheen kysyä, minkälaisen roolin aikuissosiaalityö aikoo tulevaisuudessa ottaa pitkäaikaistyöttömien aikuisasiakkaidensa yhteisöllisyyteen ja voimaantumiseen liittyvien tarpeiden suhteen. Saako yhteisöllinen sosiaalityön orientaatio jalansijaa yksilötyöhön kiinnittyvän työn profiilissa? Tuleeko sosiaalityö vahvistamaan osaamistaan niin käytännön kuin tutkimuksen tasolla yhteisöihin kiinnittyvän työn kentällä? Vai joutuuko suomalainen yhteisösosiaalityö tyytymään nykyisellään olevaan perifeeriseen positioonsa sosiaalityön keinovalikoimassa?