Browsing by Author "Tarkka, Ulla"

Tutkielma käsittelee Suomen kehitysyhteistyöpolitiikkaa kylmän sodan aikana valtion identiteettipolitiikan näkökulmasta. Samalla se on tapaustutkimus Nicaraguan valitsemisesta Suomen kehitysyhteistyön kohdemaaksi vuonna 1982. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millainen merkitys kehitysyhteistyöllä oli kylmän sodan aikana Suomen ulko- ja sisäpolitiikassa. Aikalaiskirjallisuuden analyysin ja aiemman tutkimuksen perusteella kehitysyhteistyön keskeinen merkitys oli identiteettipoliittinen, ja siksi tutkielmassa analysoin kehitysyhteistyön perusteita ja motiiveja sekä kehitysyhteistyöpoliittista päätöksentekoa Suomessa. Tutkimuksen keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat valtion identiteetin sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus, eli valtion omakuva ja kansainvälinen profiili. Kehitysyhteistyöpolitiikka ja sen perusteet, tavoitteet ja motiivit ovat keskeisiä valtion identiteetin kannalta. Suomen kehitysyhteistyö noudatteli kylmän sodan aikana muiden Pohjoismaiden, erityisesti Ruotsin eettisperusteista linjaa. Sen ensisijainen motivaatio oli ulkopoliittinen ja sitä voidaan pitää osana Suomen kylmän sodan aikaista identiteettipeliä, joka tähtäsi Suomen kansainvälisen profiilin kehittämiseen ja valtion omakuvan kohottamiseen. Muutokset kansainvälisessä politiikassa ja Suomen sisä- ja ulkopolitiikassa vaikuttivat siihen, että 1970-luvun lopulla kehitysyhteistyöpolitiikassa alkoi uusi vaihe. Kehitysyhteistyöbudjettia kasvatettiin ja taloudelliset motiivit nousivat keskeisiksi poliittisten ohelle. Uutta vaihetta kutsuttiin valistuneeksi itsekkyydeksi ja Suomen omakuva muuttui kehitysyhteistyöpolitiikan osalta. Tutkielma on samalla tapaustutkimus Nicaraguan valitsemisesta Suomen kehitysyhteistyön kohdemaaksi pian Nicaraguan sosialistisen sandinistivallankumouksen jälkeen vuosina 1979-1982. Nicaragua oli Suomen mahdollisten uusien ohjelmamaiden joukossa vuonna 1982, ja suhtautuminen sen valitsemiseen jakoi Suomen poliittista kenttää kahteen leiriin. Tutkimuksessa analysoin maavalintaprosessia ja sen politisoitumisen syitä. Maavalintakeskustelua käytiin pääasiassa ulkoasiainministeriössä ja Taloudellisten kehitysyhteismaasuhteiden neuvottelukunnassa (TALKE),jonka kokouspöytäkirjat ovat tutkimuksen ensisijainen lähdeaineisto muun UMA:n aineiston lisäksi. Aikalaisten kirjoittamat lehtikirjoitukset, artikkelit ja muistelmat ovat myös tutkielman keskeistä lähdeaineistoa. Lopulta Nicaragua ei saanut ehdotettua ohjelmamaan statusta, mutta se sai aseman Suomen kehitysyhteistyön kohdemaana. Tutkielma käsittelee Suomen ja Nicaraguan suhteita myös ennen kehitysyhteistyösuhteen alkamista. Eräs tutkimustulos on, että Sandinistivallankumouksen jälkeen alkanut kehitysyhteistyösuhde mullisti valtioiden väliset suhteet. Nicaraguan valitsemisenprosessi on Suomen kehitysyhteistyöpoliittisen linjan kannalta aikaansa kuvaava tapaus, koska kysymys Nicaraguan valitsemisesta politisoi kehitysyhteistyön päätöksenteon. Maavalintakiista toi esiin niitä Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan perustavanlaatuisia näkemyseroja, jotka olivat vallinneet ns. idealistien ja realistien välillä Suomen kehitysyhteistyön historian alusta saakka. Nicaragua-kysymyksen politisoitumisen taustalla olivat muutokset kansainvälisessä politiikassa ja Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa, jotka näkyivät myös muutoksina Suomen valtion identiteettipolitiikan linjassa.