Browsing by Author "Taskinen, Juho"

Tutkielma perehtyy ranskalais-saksalaiseen oppikirjahankkeeseen, jonka tuloksena ilmestyi vuosina 2006-2011 kolme yhteistä historian oppikirjaa Ranskan ja Saksan lukioiden käyttöön. Aihetta on tutkittu aiemmin pääasiassa oppikirja-analyysin keinoin, mistä poiketen tässä työssä tarkastellaan koko hanketta ja sen piirissä luotua eurooppalaisuutta. Aineisto koostuu hankkeen piirissä julkaistuista materiaaleista, kirjantekijöiden ja hankkeen taustavoimien julkilausumista sekä oppikirjoja käsittelevästä uutisoinnista ja tutkimuksesta. Kirjantekijöiden ja poliitikkojen lausunnoista ilmenee, että hankkeella oli pelkkää historianopetusta laajempia poliittisia tavoitteita, jotka kytkeytyivät Euroopan yhdentymiseen. Hanke tarjosi mahdollisuuden Euroopan unionin julkisuuskuvan muokkaamiseen, eurooppalaisen identiteetin rakentamiseen sekä Euroopan unionin legitimoimiseen. Hankkeen viestinnässä toistettiin hankkeen syntytarinaa johdonmukaisesti muodossa, jossa hankkeen kansalaislähtöisyys ylikorostui ja valtiollisten toimijoiden rooli ei tullut kokonaisuudessaan esiin. Tämä palveli hankkeen ja sen edustaman ylikansallisen kehityksen legitimointia esittämällä ne pikemminkin kansalaisten toivomina kuin poliittisen eliitin ajamina asioina. Hankkeen taustavoimat loivat omilla kertomuksillaan kuvaa läpikotaisin tasapuolisena yhteistyönä laadituista kirjoista. Näiden kertomusten mukaan hankkeessa onnistuttiin yhdistämään ranskalainen ja saksalainen opetusperinne uudenlaiseksi synteesiksi, josta muu maailma voi ottaa mallia. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että kirjojen toteutuksessa on hyvin tarkasti noudatettu ranskalaista mallia ja opetusperinnettä, eikä niihin ole juurikaan tuotu saksalaiseen opetusperinteeseen leimallisesti kuuluvia elementtejä. Tasapuolisen synteesin ja esimerkillisen yhteistyön korostaminen sopi Euroopan unionin mielikuvapyrkimykseen, johon kuului perinteisiä valtiotoimijoita parempi valmius katsoa yli kapeiden kansallisten etujen ja tehdä yleisen edun mukaisia ratkaisuja. Ranskalais-saksalainen oppikirja on hankkeen viestinnässä esitetty usein siihenastisena huipentumana kehityskululle, jossa vuosisataiset veriviholliset Ranska ja Saksa onnistuivat Euroopan yhdentymisen myötä löytämään kestävän sovun ja muodostamaan läheisen kumppanuuden. Tämä narratiivi auttaa Euroopan unionin oikeuttamisessa kuvaamalla sen tuomia pitkäaikaisia hyötyjä ja samalla tukee mielikuvaa Euroopan unionista stabiloivana voimana maailmanpolitiikassa. Oppikirjahanketta käsiteltiin laajasti kansainvälisessä mediassa ja tutkimuksessa, mutta vain harvoin niissä kyseenalaistettiin hankkeen viestinnässä tarjoiltuja narratiiveja. Useimmiten sekä uutisissa että tutkimuksissa päädyttiin toistamaan niitä. Oppikirjahankkeessa rakentui kuva Euroopasta, jonka ytimenä on Ranska-Saksa-moottori. Eurooppalaisuus määrittyi hankkeessa melko perinteisten rakennuspalikoiden kautta, ja oppikirjojen moninäkökulmaisuus rajoittui lähinnä Ranskan ja Saksan kansallisten myyttien esittämiseen rinnakkain. Eurooppalaisen identiteetin rakentamisen osalta oppikirjojen ansioksi voi lukea sen, että niissä ei ole käytetty siirtolaisväestöjä eurooppalaisuudelle "toisena". Toisaalta kirjoissa ei myöskään onnistuttu tarjoamaan eurooppalaisille materiaalia inklusiivisempaan identiteetinmuodostukseen, eikä niissä saavutettu todellista perspektiivinvaihdosta, joka antaisi tilaa myös "toisen" historialle ja kannustaisi luomaan dynaamisempia määritelmiä "meille".