Browsing by Author "Teerikangas, Minni"

Tarkastelen maisterintutkielmassani perhevastuun rakentumista ylisukupolvisissa suhteissa. Tutkimuksen kohteena ovat hoivaa tarvitsevan muistisairaan vanhemman aikuiset lapset. Vanhemmat asuvat hoivakodissa ja keskityn tutkielmassa siihen, miten perhevastuu näkyy tilanteessa, jossa hoivavastuuta on jaettu formaalien ja infomaalien tahojen välillä. Laajemmalla tasolla tutkielma ottaa osaa keskusteluun hoivan henkilökohtaistumisesta ja omaisten roolin merkityksen kasvusta suomalaisessa vanhuspalvelujärjestelmässä. Vastuuta jäsennän hoivan käsitteen avulla, jonka ymmärrän erityisesti Tronton (1993) hoivan neljän vaiheen mukaisesti jatkuvana prosessina. Perhevastuun taas näen syntyvän Finchin ja Masonin (1993) ajan saatossa käytävien neuvottelujen ja Tedren (1999) sanattomien sopimusten kautta, joita määrittävät sukupolvi- ja sukupuolisopimukset. Tutkimuksen aineisto koostuu 12 hoivakodissa asuvan muistisairaan henkilön tyttären teemahaastatteluista. Analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysiä. Hoivakodissa tyttäret jatkoivat erilaisten tarpeiden tunnistamista ja vanhemman voinnin seuraamista. Huolestuttaneista asioista käytiin vuoropuhelua hoivakodin henkilökunnan ja eri terveydenhuollon toimijoiden, kuten terveyskeskuslääkärin kanssa. Hoivakodin asukkaiden lapset mainitsivat vähäisissä määrin myös varsinaisiin hoivatoimiin osallistumisen. Tutkimuksessa tuli esiin myös se, ettei hoivan vaiheilla ole selkeää päätepistettä. Huolehtimisen ja voinnin seurannan pohjalta tehtyä vastuun määrittelyä, varsinaista hoivaamista ja hoivan onnistumisen arviointia tehdään jaetuissa vastuissa, mutta tyttärillä on näissä keskeinen rooli. Tutkielmassa määrittelen perhevastuun vastuunottamisen, vastuusta luopumisen, vastuunkantamisen ja vastuunjakamisen kautta. Näitä eri perhevastuun ilmenemismuotoja määrittävät omaisen hoivatarpeet ja hoivan prosessin vaiheet. Ylisukupolvisen suhteen luonteen ja palvelujärjestelmän vaikutuksesta vastuu hoivan järjestämisestä ja toteutumisesta jakautuu usealle taholle, jolloin syntyy myös ristiriitoja, joita tyypillisesti ratkaistaan neuvottelemalla muiden toimijoiden kanssa.