Browsing by Author "Turja, Heli"

Tutkimus on kuvaus Koulutuksella työammattiin – yksilölliset polut työelämään -projektin 2003–2005 samannimisistä ohjaavan työllisyyskoulutuksen kursseista. Kurssit olivat Helsingin työvoimatoimiston, Uudenmaan TE-keskuksen ja Euroopan sosiaalirahaston yhteisesti rahoittama koulutusmalli ja kokeilu puuttua Helsingin kaupungin kasvavaan rakennetyöttömyyteen. Tutkielman tavoitteena on selvittää miten kokeilumalli toimi rakennetyöttömyyden purkajana ja miten koulutuskokeilun eri osapuolet: hallinnoijat, kouluttajat ja kurssilaiset kokivat ohjaavan työllisyyskoulutuksen. Tutkimuksen alkuperäisenä tilaajana oli Helsingin kaupunki ja se on tehty osana Helsingin työllisyysohjelmaa 2004–2006. Tutkimuksen taustoituksessa on hahmotettu työelämän muutosta 1990-luvun alun laman jälkeen sekä ammattitaidon ja jouston merkitystä 2000-luvun alun työmarkkinoilla. Tutkimusta varten haastateltiin 34 Koulutuksella työammattiin – yksilölliset polut työelämään -kurssin osallistujaa, neljä kouluttajaa, kaksi Helsingin työvoimatoimiston virkailijaa ja projektin projektipäällikkö. Lisäksi osallistuvalla havainnoinnilla seurattiin kahden eri koulutuksen tuottajan oppilaitoksissa kolme kahden kuukauden pituista koulutusjaksoa. Tutkimus on kvalitatiivinen yhteiskuntapolitiikan tapaustutkimus. Aineisto tuotettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluina ja kurssien osallistuvalla havainnoinnilla kevään ja syksyn 2005 aikana. Syksyllä 2006 tehtiin seurantakysely haastatelluille kurssilaisille. Aineiston analyysissa on käytetty grounded teorian pohjalta tapausanalyysin aikasarja ja toistuva havainnointi analyysien menetelmiä. Tutkimustulosten mukaan vain noin kolmannes kurssilaisista pääsee Koulutuksella työammattiin – yksilölliset polut työelämään -kurssin kautta suoraan ammatillisen koulutuspolun alkuun kiinni. Kolmannes ohjautuu koulutuksen jälkeen muiden työllistymistä tukevien työllisyystoimenpiteiden piiriin ja noin kolmannes jää odottamaan ja hakemaan mahdollisesti myöhemmin avautuvaa koulutus- tai työpaikkaa. Koulutuksen mahdollisuus pureutua rakennetyöttömyyteen on sitä tehokkaampi, mitä tarkemmilla kriteereillä kurssilaiset on valikoitu mukaan. Tutkimuksessa ehdotetaan koulutusten kehittämistä pienemmille segmenteille, jolloin yhden kohderyhmän ammatillinen uudelleen ohjaus työvoimapula-aloille pystytään toteuttamaan täsmällisemmin. Myös prosessissa voimakkaasti mukana olevat työnantajat olisi hyvä jatkossa huomioida paremmin. Keskeisinä lähteinä ovat Sennett (2002; 2004; 2006;2008), Beck (1986; 2000), Castells & Himanen (2001), Räisänen (1998) ja Julkunen ym. (2004), Kortteinen (1987), sekä Hämäläinen (1992), Kloosterman (2009), Myrskylä (2009a; 2009b; 2010), Kortteinen & Tuomikoski (1998), Leinikki (2009) ja Vähätalo (2001) tutkimukset.