Browsing by Author "Turunen, Maria"

Jatkuva muutos aiheuttaa sen, että organisaatioiden kehittämistarpeet muuttuvat ja kasvavat jatkuvasti. Näin on myös sosiaalityön organisaatioissa. Tutkielman tutkimusongelma pohjautuu sosiaalityötä alati hiertävään haasteeseen: kuinka rajallisilla resursseilla voidaan tehdä parhainta mahdollista sosiaalityötä muuttuvassa ympäristössä? Tutkimusongelmana on, millaisia keinoja lähijohtaja voi käyttää, jotta paras sosiaalityön toteuttaminen työyksikössä mahdollistuisi nyt ja tulevaisuudessa. Tutkielman ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on selvittää, mitä johtavat sosiaalityöntekijät käsittävät kehittämisellä. Toinen tutkimuskysymys konkretisoi kehittämistyötä pureutumalla arjen kuvauksiin: millaisista elementeistä lastensuojelun kehittämisen lähijohtaminen koostuu? Kysymyksen tarkoituksena on hahmottaa, mitä konkreettisia toimia johtava sosiaalityöntekijä voi asemansa suomin valtuuksin ja työnkuvansa puitteissa tehdä kehittämistyön onnistumiseksi arjen työssä. Tutkielmassa esitellään pääkaupunkiseudun lastensuojelun johtavien sosiaalityöntekijöiden ajatuksia tiimitason kehittämisestä ja peilataan sitä muutosjohtamiskirjallisuuteen. Tutkielman aineisto on kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää pääkaupunkiseudun lastensuojelun johtavaa sosiaalityöntekijää puolistrukturoiduin yksilöhaastatteluin. Haastattelujen kautta saatiin tietoa siitä, millaisia kehittämiskokemuksia ja tähän liittyvää johtamisproblematiikkaa johtavat sosiaalityöntekijät olivat kohdanneet. Näitä kertomuksia analysoitiin temaattisella sisällönanalyysilla. Tutkielman tulosten mukaan johtavat sosiaalityöntekijät kokevat kehittämisen koostuvan monista tasoista. He määrittelevät kehittämisen yksittäisen työntekijän reflektoinnista aina suuriin, valtakunnallisen tason mullistuksiin saakka. Kehittämistyön tarve voi tulla ulkoapäin tai tiimin sisältä, asiakastyöstä käsin. Johtava sosiaalityöntekijä toimiikin linkkinä arjen kehittämistyössään poliittis-organisatorisen ja asiakastyön tasojen välillä. Tämän vuoksi johtavan sosiaalityöntekijän rooli on merkittävä sekä käytännön työn että strategisen suunnittelun toteutumisessa ja näiden balansoimisessa. Johtavat sosiaalityöntekijät kokevat, että heillä on useita keinoja vaikuttaa kehittämistyön onnistumiseen. Onnistuminen perustuu monimuotoisen tiimin hyödyntämiseen, tiimin luottamustason synnyttämiseen, kehittämismyönteisen asenteen ylläpitämiseen, sekä kehittämisviestinnän rakenteiden turvaamiseen kaikilla organisaation tasoilla. Lisäksi johtavan sosiaalityöntekijän on työskenneltävä kehittämistyön hidasteiden purkamiseksi. Hidasteiksi johtavat sosiaalityöntekijät mainitsevat muutosvastarinnan, vaihtuvat työntekijät sekä kiireen ja asiakaspaineen. Kehittäminen onnistuu, kun se on koko työyhteisön yhteistä toimintaa. Johtavan sosiaalityöntekijän roolina on mahdollistaa ja ylläpitää hyvää ryhmätyöhenkeä. Tutkielman tulosten mukaan johtavat sosiaalityöntekijät kokevat vaikuttavimmaksi kehittämistyön ylläpitäjäksi on katkeamattoman, aktiivisen ja dialogisen vuorovaikutuksen kaikkien työntekijätasojen välillä. Se mahdollistaa arjen työn liikkumisen passiivisesta muutostoiminnasta kohti jatkuvan kehittämisen toimintaa. Vuorovaikutteisuuteen sisältyy kehittämisen mielessäpitäminen keskustelemalla kehittämistyöstä, informaation jakaminen ja vastaanottaminen esteettömästi ja ajantasaisesti kaikilla organisaation tasoilla sekä työntekijätiimin avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri. Vaikka tutkielma on rajattu lastensuojelun kontekstiin, tutkielman tuloksia voi hyödyntää muissakin sosiaalityön kehittämisen lähijohtamisen konteksteissa. Kehittämistyöllä voidaan vastata sosiaalityön kasvaviin paineisiin. Sosiaalityössä lähijohtamisella on merkittävä rooli arjen sujumisessa ja tuloksellisuudessa, sillä asiakastyön organisoiminen on lähijohtajan tehtävä. Tutkielman tarkoituksena on antaa panos kehittämistä ja sen johtamista käsittelevälle tutkimukselle, jolle lienee kysyntää alati monimutkaistuvassa sosiaalityön kentässä.