Browsing by Author "Turunen, Tuomas"

Monesti kuulee väitettävän, että juuri nyt ollaan todistamassa uusien musiikin digitaalisten kuuntelutottumuksien lopullista esiintuloa, jotka jättävät marginaaliin ns. perinteiset fyysisiin ääniformaatteihin perustuvat kuuntelutottumukset. Tämän oletetun murroskohdan tutkimista varten luotiin yksinkertainen malli, joka ottaa huomioon kolme tärkeintä kaikille aktiivisille musiikin kuluttajille luontaisesti kuuluvaa perusmuotoa: musiikin kuuntelutottumukset, musiikin merkityksen ja musiikkimaun, mutta toisaalta samalla myös erottelee aktiiviset musiikin kuluttajat näiden perusmuotojen sisällä olevien aineksien perusteella. Perusmuotojen sisältöjen tutkimista varten keskeisiksi tutkimusteorioiksi valittiin musiikin merkitystä kuvaava, sosiaalisia ulottuvuuksia sisältävä musiikin minäteknologia ja Bourdieun kolmeen eri makuun homologisesti koulutuksen ja sosiaalisen aseman mukaan jakautuva makuteoria. Perusmuotojen sisällä olevia sisältöjä tutkittiin itse kerätyllä aineistolla kvantitatiivisin menetelmin legitiimiyskertoimien, pääkomponenttianalyysin ja varianssianalyysin avulla. Ensimmäisen perusmuodon sisällön analyyseissä havaittiin ensinnäkin se, että musiikin kuluttaminen digitaalisesti on nykyisin merkittävä musiikin kuluttamisen muoto, joka on levinnyt 18-44-vuotiaiden keskuuteen. Fyysisiin formaatteihin perustuvaa musiikin kuluttamista esiintyy eniten vain vanhimmassa ikäluokassa, 54-76-vuotiaissa. Lisäksi havaittiin, että musiikin digikuluttamisen välineet, striimaaminen, YouTubettaminen ja musiikin kuluttaminen sosiaalisessa mediassa jakautuvat kukin vielä sisällään erilaisia musiikin kuluttamisen erityispiirteitä sisältäviin musiikin kuluttamisen muotoihin. Toisen perusmuodon sisältä paljastui sukupuolen perusteella kahtiajakautuneet musiikin merkitykset. Naisille musiikin merkitys liimautuu sosiaalisiin ulottuvuuksiin, ja toimii täten oman identiteetin yhtenä rakennusaineena tärkeissä elämänvaiheissa ja ihmissuhteissa. Miehille musiikki näyttäytyy enemmän henkilökohtaisena merkityksenä ja toimii näin ollen omien henkilökohtaisten tunteiden jäsentäjänä. Kolmannen perusmuodon päätulos on ensinnäkin se, että Bourdieun teorian alin musiikkimaku, populaari maku, on Suomessa tämän aineiston perusteella suomenkielinen suuren yleisön populaarimusiikki. Tämä musiikkimaku on alimmin koulutettujen ja toiseksi ylimmin eli ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden naisten keskuudessa suosituinta. Toiseksi Bourdieun korkeakulttuurista snobistista musiikkimakua esiintyy teorian mukaisesti ylimmässä koulutusryhmässä sukupuolittuneesti vain naisilla. Miehet sen sijaan hyljeksivät näitä molempia musiikkimakujen ääripäitä, highbrow-lowbrow-makuja. Musiikin digikuluttamisen havaittiin tehneen eräänlaisen jaon populaarimusiikin tyylilajeihin. Tilastollisesti ajatellen EDM, räp, pop, suomirock ja suomi-iskelmä ovat siirtyneet kokonaan digitaaliselle musiikin kuluttamisen puolelle. Blues, jazz, reggae, R & B korreloivat positiivisesti ainoastaan fyysisten levyjen kuluttamiseen. Rock, ja sen alalajit viihtyvät molemmilla puolilla. Musiikin digikuluttaminen ei siis ole ottanut valtaansa kaikkia musiikin kuluttajia, vaan vain tietyn osan heistä.