Browsing by Author "Tuunanen, Taika"

Tutkielma käsittelee maahanmuuttajataustaisten, tarkemmin Somaliasta Suomeen muuttaneiden ihmisten asunnottomuutta Helsingissä. Perinteisesti asunnottomuus on ollut ilmiö, jonka ympärille on kiertynyt kokonainen sosiaalisten ongelmien kirjo, ja joka on kohdistunut etenkin päihde- ja mielenterveysongelmaisiin kantasuomalaisiin miehiin. Suomen monikulttuuristumisen myötä, asunnottomuus on kuitenkin saanut uusia puolia sekä piirteitä, ja se koskettaa yhä useammin maahanmuuttajataustaisia. Tutkimuksen päätavoitteina on pohtia tekijöitä, jotka aiheuttavat somalialaisten asunnottomuutta, sekä sitä, kuinka he arjestaan asunnottomina selviytyvät. Asunnottomien somalialaisten elämää on tässä tutkimuksessa pyritty ymmärtämään menemällä heidän luokseen asuntoloihin. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä somalialaista, jotka kaikki haastatteluhetkellä asuivat asunnottomille tarkoitetuissa asuntoloissa Helsingissä. Heidän yksittäisten kertomusten ja kokemuksellisuuden kautta, sekä olemassa olevaa kirjallisuutta hyödyntäen, aiheesta on pyritty luomaan temaattinen kokonaisuus, joka vastaa edellä esitettyihin tavoitteisiin. Työn tärkeitä teemoja ovat somalidiaspora Suomessa, maahanmuutto, yhteiskuntaan kiinnittyminen, muuttoliike sekä rasismi. Teoreettisia avainkäsitteitä ovat asunnottomuus, integraatio, diaspora sekä arki. Tutkimuksen mukaan somalialaisten asunnottomuus on valtaväestöön verrattuna erityyppistä. Somalialaisten asunnottomuus liittyy sosiaalisten ongelmien sijaan ennemminkin asunnon saantiin, ja laajemmin integraatioon sekä yhteiskuntaan kiinnittymiseen liittyviin ongelmiin. Taustalla vaikuttavat suomalaisen yhteiskunnan rakenteelliset, ulossulkevat tai syrjäyttävät mekanismit, jotka vaikeuttavat somalialaisten asunnonsaantia. Tällaisia mekanismeja ovat muun muassa asuntomarkkinoilla ja työelämässä koettu syrjintä ja rasismi, sekä turvapaikanhakijoiden hajasijoituspolitiikka. Oman kodin ja naapuruston puuttuminen ei kuitenkaan näytä aiheuttavan vakavia sosiaalisia ongelmia tai syrjäytymistä, sillä somalialaiset ankkuroituvat oman lähtökulttuurinsa arvoihin ja rakenteisiin, uskonnollisuuteen ja yhteisöllisyyteen, ja pitävät elämäänsä tätä kautta hallinnassa. Islam tuo konkreettisten tapojen lisäksi arkeen lohtua, ja on tärkeä yksilön identiteetin rakennuspalikka asunnottomuuden vaikeassa kokemuksessa. Asuntolassa itseä identifioidaan usein muslimiksi ja päihteettömäksi, jolloin erottaudutaan muista asuntolan asukkaista, ja yleisesti asunnottomuuteen liittyvästä leimaavuudesta. Myös omasta etnisestä yhteisöstä saadaan tukea, ja etenkin transnationaalisten suhteiden ylläpidon merkitys on suuri, osittain siksi, että ilman omaa kotia ja naapurustoa, sosiaalisten suhteiden muodostaminen ja niiden ylläpitäminen paikallisella tasolla voi olla hankalaa. Tutkimuksen mukaan, somalialaisten arkea asunnottomana määrittää vahvasti myös ryhdikkyys, joka ilmenee muun muassa urheilun, harrastusten, päihteettömyyden sekä itsestä että kodista (asuntolan huoneesta ja yhteisistä tuloista) huolehtimisen muodoissa. Siisteyden ja puhtaiden vaatteiden merkitys on suuri, josta kertoo muun muassa lukuisat puheenvuorot pyykkituvan tärkeydestä. Ryhdikkyys on saattanut olla elämäntapa jo aiemmin, mutta asunnottomuuden kokemuksen kautta, sen merkitys identiteetin ja arjen rakennuspalikkana näyttää kasvavan. Tutkimukseen osallistuneet eivät asunnottomuudesta huolimatta olleet yhteiskunnan ulkopuolella, vaan aktiivisia ja motivoituneita toimijoita. Näin ollen tutkimuksessa oletetaan, että somalialaisten asunnottomuuden hoitaminen olisi monessa suhteessa helpompaa kuin valtaväestön asunnottomuuden, johon usein liittyy sosiaalisten ongelmien yhteen kietoutuneisuutta. Tämän vuoksi valtaväestön asunnottomuuden ratkaisemiseksi ei useinkaan riitä pelkkä asunnon saaminen, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa tukea. Tutkimuksen perusteella tilanne ei somalialaisten osalta näytä olevan näin.