Browsing by Author "Ukkola, Ismo"

Maisterintutkielmassa analysoidaan työttömien aktivoinnin ja työttömien toimijuuden suhdetta. Tavoitteena on tuottaa tietoa aktivointipolitiikan käytännöistä työttömien näkökulmasta. Tutkielmassa kysytään, minkälaisia ovat työttömien toiminnan mahdollisuudet ja rajoitukset aktivoivissa palveluissa, miten työttömät käyttävät mahdollisuuksiaan ja toimivat rajoitteiden puitteissa sekä miten työttömät määrittävät omaa aktiivisuuttaan. Aktivointipolitiikka on ratkaisuyritys työttömyyteen. Siinä pyritään työllistämään työttömiä työkykyisiä kansalaisia niin, että he palaisivat työmarkkinoille, eikä heidän pääasiallinen toimeentulonsa koostuisi pitkiä aikoja sosiaalietuuksista. Aktivoivat keinot perustuvat oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Parin viime vuosikymmenen aikana työttömien aktivoinnin kansainvälinen suunta on ollut korostaa velvollisuuksia, mikä on tarkoittanut sosiaaliturvan saantiehtojen sekä sanktioinnin kiristämistä. Toimijuuskäsityksen kautta tarkastellaan työttömän toimijuuden suhdetta aktivointipolitiikan konkreettisiin toimiin. Toimijuus hahmotetaan Mustafa Emirbayerin ja Ann Mischen tapaan: yksilön toimijuus tapahtuu rakenteiden ja suhteiden ehdollistamassa tilanteessa, mutta yksilö on tilanteen puitteissa kykenevä valitsemaan toiminnan suunnan, jota ohjaa yksilön suhde omaan menneisyyteensä, nykyisyyteensä ja kuviteltuun tulevaisuuteensa. Näkökulmaa toimijuuteen täydennetään Michel de Certeaun teorialla tuottajista ja kuluttajista, joka tuo olennaisesti vallan (strategian) ja vastarinnan (taktiikat) elementin tilanteelliseen toimintaan. Tutkimusaineistona käytetään vuonna 2018 kerättyä työttömän tarina -kirjoituskilpailuaineistoa. Aineistosta on rajattu 44 vastausta, ja analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Alaluokat on muodostettu aineistolähtöisesti, mutta yläluokkien laatimisessa on hyödynnetty aiempaa tutkimuskeskustelua ja teoriaa. Pääluokat on jaettu Michel de Certeaun teorian mukaan, joka myös palvelee tutkielman analyysilukujen rakennetta. Tutkielmassa havaitaan, että aktivointi ohjaa työttömien toimijuutta suuntautumaan tulevaisuuden tavoitteiden sijaan enimmäkseen nykyhetken toimintaan. Työttömien toimijuus kietoutuu olennaisesti aktivoinnin vaatimuksiin, mutta se ei pelkisty aktivoinnin kontrolloiman tekemisen tasolle. Työttömien tavat käyttää palveluita ja osoittaa aktiivisuutta palvelevat heidän omaa tavoitteellisuuttaan. Tavoitteellinen toiminta ei kuitenkaan ole täysin vapaata, sillä aktiivisuuden osoittaminen vaatii työttömiltä ajoittain toimia, jotka ovat ristiriidassa tavoitteiden kanssa. Tuloksissa korostuu työttömien vastarinta, jossa oman toiminnan kontrollia tai aktiivisuuden määrityksiä ei suostuta luovuttamaan muiden käsiin. Vaikka työttömillä ei ole aina valinnanvaraa aktiivisuuden osoittamisen suhteen, he toteuttavat omaa aktiivista toimintaansa tavalla, joka tekee eroa viralliseen aktiivisuuden määritykseen. Omien tavoitteiden ylläpitäminen luovalla toiminnalla ja aktiivisuuden määrityksien kyseenalaistaminen ovat de Certeaun termein sitkeyden etiikkaa, jossa omaa kohtaloa ei luovuteta ulkopuolisen entiteetin valtaan. Aktivoivat palvelut pääosin keskittyvät aktiivisuuden osoittamiseen nykyhetkessä. Aineistossa on kuitenkin viitteitä siitä, kuinka aktivoivissa palveluissa keskitytään myös työnhakijan menneeseen työuraan tai ohjataan tulevaisuuden tavoitteita realistisempaan suuntaan. Täten on perusteltua ehdottaa jatkotutkimusta hyödyntämään Emirbayerin ja Mischen teoriaa toimijuuden ajallisesta suuntautumisesta ja tutkia, miten aktivoivissa palveluissa pyritään muokkaamaan työnhakijan suhdetta omaan menneeseen tai tulevaisuuteen.