Browsing by Author "Vähäsöyrinki, Marjo"

Tarkastelen maisterintutkielmassani sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten avoimuutta omasta identiteetistään suhteessa heidän toimijuuteensa heteronormatiivisessa yhteiskunnassa. Keskiössä on siis identiteetin ”salaamiseen” tai sen ”paljastamiseen” liittyvät käytännöt, eli ”kaapissa olo” tai sieltä ”ulostulo”. Heteronormatiivisuuden käsite kuvaa tietynlaisen seksuaalisuuden luonnollistamista ja etuoikeuttamista, mutta käsitteeseen sisältyy olennaisesti myös sukupuolen normittaminen. Sen ilmenemismuodot rajaavat ei-normatiiviset identiteetit ja seksuaaliset käytännöt käsittämättömiksi ja siten konkreettisesti vaikuttavat yksilöiden elämänkulkuun. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nivoutuu kriittisen sosiaalipsykologian otteella ontologiseen sosiaaliseen konstruktionismiin. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta analysoituna tutkimuksessa on mahdotonta tavoittaa absoluuttista totuutta ja todellisuutta. Maailmaa tulkitaan historiaan, kulttuuriin, yhteiskunnallisiin paikantumisiin, arvoihin ja käsityksiin peilattujen, sosiaalisesti jaettujen merkityksellistämisresurssien avulla. Suomalaista yhteiskuntaa tarkasteltaessa heteronormatiivisuus on vallitseva osa kontekstia ja siten se väistämättä osaltaan määrittää niitä tapoja, joilla tehdään selkoa eri ilmiöistä, ihmisistä itsestään sekä sosiaalisista suhteista. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, jotka olen toteuttanut puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden muodossa. Aineisto on analysoitu laadullisin menetelmiin temaattiseen analyysin tukeutuen. Tutkimuksessa on pyritty löytämään vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Miten sateenkaarinuoret muodostavat identiteettiään koskevia peittelyn tai avoimuuden strategioita suhteessa heteronormatiivisuuden rajaamaan sosiaaliseen todellisuuteen? 2. Millaisiin kaapista ulostulon käytäntöihin sateenkaarinuoret tukeutuvat? Tulokset osoittivat, että sosiaalinen ympäristö tukee kaapin pystyssä pysymistä toistamalla tilanteita, joissa näkymättömän identiteetin näkyväksi tekemistä vaikeutetaan tai sitä yritetään jopa estää kokonaan. Yhteiskunnallinen heteronormatiivisuus aiheuttaa normeja rikkoville sateenkaarinuorille näkymättömyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Kaappi näyttäytyi toistuvan identiteettityön näyttämönä ja sateenkaarinuorten käymät identiteettineuvottelut nivoutuivat kaapin rakentamiseen ja purkamiseen määrittelypakon ja selontekovelvollisuuden viitoittamassa sosiaalisessa ympäristössä. Sukupuolisena ja seksuaalisena toimijana oleminen on aina olemista suhteessa kulttuurin luokitteluihin ja määrittelyihin. Yksilön on mahdollista aktiivisesti vastustaa tai yrittää muokata sukupuolta ja seksuaalisuutta määrittäviä malleja, mutta mallien ulkopuolella eläminen ei ole yhteiskunnan jäsenelle vaihtoehto, eli identiteettien vapaa rakentaminen ja purkaminen ei siis ole mahdollista. Aineistossa ilmennyt nuorten toimijuus vahvisti näkemystä normikriittisen näkökulman hyödyistä, jonka kautta identiteettien moninaisuudelle vapautuu enemmän tilaa ilman määrittelypakkoa. Vaikka heteronormatiivisen kontekstin ravistelu vaatii rakenteellisia muutoksia, on sateenkaarinuorten toimijuutta kuitenkin mahdollista tukea jokapäiväisissä arjen käytännöissä. Keskeistä sateenkaarinuoren hyvinvoinnin kannalta on oikeus tulla kohdatuksi omaa identiteettiä vastaavasti, ei automaattisten luokitusten kautta. Sateenkaarinuoria ei tulisi lähestyä vain hyvinvointipalveluiden ja toimenpiteiden kohteina, sillä he ovat itsenäisinä toimijoita, joilla on yhdenvertaiset oikeudet hyvään arkielämään omilla ehdoillaan sekä HLBTIQA-ihmisinä että kaikkien muidenkin ominaisuuksiensa puitteissa.