Browsing by Author "Väisänen, Sanna"

Tutkielma käsittelee säästö- ja lainaryhmiä Emuhayassa Länsi-Kenian maaseudulla. Tutkielman ensisijaisena tarkoituksena on tutustuttaa lukija toistaiseksi etnografisesti vähän tutkittuun mikrorahoituksen muotoon, säästö- ja lainaryhmätoimintaan. Tutkielma pohjautuu Emuhayassa syksyllä 2012 etnografisin menetelmin kerättyyn aineistoon. Säästö- ja lainaryhmät ovat yhteisölähtöisiä mikrorahoitusryhmiä ja painottavat säästämistä ensisijaisena rahoituskäytäntönä. Säästö- ja lainaryhmissä yhdistyvät periaatteet kansalaisjärjestöjen hallinnoimasta mikrorahoituksesta ja perinteisten taloudellisten yhteisapuryhmien käytännöistä. Ne perustuvat CARE-järjestön uusliberalistiseen malliin, jonka virallisen agendan mukaan säästö- ja lainatoiminnan tulisi johtaa osallistujien taloudelliseen riippumattomuuteen. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu aiemmasta antropologisesta taloudellisten tukiryhmien ja mikrorahoituksen tutkimuksesta sekä tieteenalan velallisuutta käsittelevästä keskustelusta. Tutkielman tarkoituksena on säästö- ja lainaryhmien jäsenten välisiä sosiaalisia suhteita tarkastelemalla kiinnittää lukijan huomio taloudellisen toiminnan sijasta rahoitusryhmän sisäisen dynamiikan merkitykseen, virallisen rahoitusmallin ja ruohonjuuritason käytäntöjen ristiriitaisuuteen sekä klassisen 'hyödykevelka vs. lahjavelka' -erottelun keinotekoisuuteen. Aineiston analyysin perusteella päädytään tulokseen, että Emuhayan säästö- ja lainaryhmillä on taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Taloudellinen ulottuvuus on köyhällä maaseudulla tärkeä. Päivittäiset ja äkilliset tarpeet sanelevat usein rahan käyttötarkoitukset. Tästä huolimatta sosiaaliset ja kulttuuriset syyt ovat kuitenkin monelle päällimmäisiä syitä osallistua toimintaan. Ryhmät toimivat esimerkiksi keskustelufoorumeina ja paikkoina solmia ja vahvistaa ystävyyssuhteita. Merkitys on erityisen tärkeä yhteiskunnan marginaalissa eläville ihmisryhmille, joilta puuttui perheen ja suvun muodostama tukiverkko. Kulttuurinen ulottuvuus näkyy paikallisten markkinoiden suojelemisessa ja siinä, että lainarahalla tuetaan yhteisöllisiä seremonioita, jotka vahvistavat koko yhteisön jäsenten välisiä suhteita. Johtopäätöksenä esitetään, että taloudellinen ja sosiaalinen eivät koskaan ole erotettavissa toisistaan. Säästö- ja lainatoiminta on moniulotteista toimintaa ja pitää sisällään sekä hyödyke- että lahjavelallisuuden piirteitä. Ryhmien rahoituksellisessa toiminnassa esiintyvät lyhytkestoiset vaihtosuhteet ja sosiaalisessa toiminnassa jäsenten väliset pitkäkestoiset suhteet. Eri tilanteissa korostuvat eri ulottuvuudet. Sen sijaan, että sosiaaliset suhteet olisivat välineellisessä asemassa taloudellisten päämäärien saavuttamisessa, luo rahoitustoiminnan säännöllisyys alustan sosiaalisten ja kulttuuristen päämäärien tavoittelemiselle. Mikrorahoitusvelalla ylläpidetään osallistujien välisiä suhteita sen sijaan, että niitä pyrittäisi katkaisemaan. Uusliberalistisen mikrorahoitusmallin omaksuminen ei ole tehnyt maaseudun asukkaista kapitalisteja, kuten monet mikrorahoituksen kriitikot ovat pelänneet. Yhteistyön ja yhteisavun kulttuuri on maaseudulla vahva ja vaikuttaa tapoihin, joilla lainarahaa käytetään ja merkityksellistetään. Yksilölliset tavoitteet ovat lopulta aina alisteisia yhteisön hyvinvoinnille.