Browsing by Author "Vaara, Piia"

Huumeiden käyttäjä elää usein yhteiskunnan marginaalissa, erityisesti silloin kun huumeriippuvuus on voimakasta ja käyttö pakonomaista. Aiemman sosiaalitieteellisen tutkimuksen valossa huumekulttuurin on todettu olevan monin tavoin miesten hallitsema maailma. Huumeiden käyttö on yhteiskunnassa kriminalisoitua, joten raskaana olevien huumeita käyttävien naisten yhteiskunnallinen asema on haavoittuvainen. Huumeita käyttävien naisten voi halutessaankin olla vaikea hakeutua tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Tutkimuksessa tarkastellaan raskaudenaikaisessa korvaushoidossa olevien naisten kertomuksia huumeiden käytöstä irtautumisesta ja palveluista, joissa he ovat raskausaikana asioineet sekä kerätään naisten ehdotuksia heidän kanssaan tehtävän auttamistyön parantamiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa huumeita käyttävien tai käyttäneiden naisten kokemuksista huumeiden käytöstä irtautumisesta odotusaikana sekä naisten omista ehdotuksista heidän kanssaan tehtävän auttamistyön kehittämiseksi. Tavoitteena on tuoda esille naisten omia kokemuksia ja näkemyksiä. Tutkimusaineiston muodostavat neljän naisen kanssa tehdyt avoimet kerronnalliset haastattelut. Haastatteluja tehtiin yhteensä seitsemän. Naiset olivat haastatteluhetkellä raskaudenaikaisessa korvaushoidossa pääkaupunkiseudulla toimivalla erityisäitiyspoliklinikalla. Tutkimuksessa sitoudutaan eettisesti emansipatoriseen tiedonintressiin, joka on ohjannut tutkimuksen teoreettis-metodologisia valintoja. Teoreettinen viitekehys kiinnittyy marginalisaatiokysymysten sosiaalityön, naisten huumeiden käyttöä koskevan kirjallisuuden ja feministisen tutkimuksen välimaaston. Naisten kertomusten kautta tavoitellaan paikallisesti sijoittunutta, erityistä kokemustietoa. Analyysini on aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, johon olen yhdistänyt kertomusten temaattista luentaa. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että huumeiden käytöstä irtautuminen ja huumeiden käytön lopettaminen raskausaikana on naiselle vaativa ja vaiheittainen prosessi. Huumeiden käytöstä irtautumisessa keskeiseksi muodostui henkisen ja fyysisen eron tekeminen huumemaailmaan. Korvaushoito edisti merkittävästi huumeettoman elämän luomista raskausaikana. Raskaus toimi mahdollisuutena päihteiden käytön lopettamiselle. Äitiyteen liittyi pelkoja ja odotuksia, joita pohdittiin suhteessa omaan huumeiden käytön historiaan. Tulevaisuus raskaudenaikaisen korvaushoidon jälkeen näyttäytyi avoimena, mutta epävarmana. Naisten kokemuksia palvelujärjestelmässä kuvasivat kamppailu narkomaanin ja päihdeäidin leiman kanssa sekä kontrollin ja valvonnan alaisena oleminen. Toisaalta naiset kokivat erityisäitiyspoliklinikan kätilöiden huolenpidon ja välittämisen erittäin tärkeänä ja omaa toipumista tukevana tekijänä. Tutkimuksen perusteella nähdään, että riippuvuustasoinen huumeiden käyttö muodostaa naisen elämälle vakavan syrjäytymisriskin. Huumeriippuvaisten raskaana olevien naisten kanssa tehtävässä auttamistyössä on keskeistä naisten itsemääräämisoikeuden ja oman toimijuuden vahvistaminen suhteessa raskauteen, naisten tukeminen päihteistä vapaan omaehtoisen äitiyden rakentamisessa sekä avoimen ja turvallisen ympäristön luominen, jossa on saatavilla riittävästi tietoa ja luottamuksellisia auttamissuhteita. Näitä ympäristöjä ja tiloja voivat olla mitkä tahansa paikat, joissa ammatillisia tai vapaaehtoisuuteen perustuvia kohtaamisia naisten kanssa tapahtuu. Ammattilaisten haasteeksi muodostuu sensitiivisen, kunnioittavan ja empaattisen lähestymistavan löytäminen naisten kanssa tapahtuvissa kohtaamisissa.