Browsing by Author "Vahtera, Katariina"

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia asiantuntijoilla on työskentelystä muuttuvassa työympäristössä. Tutkimuksen empiirisessä osassa kartoitetaan, millaisia työhyvinvointikokemuksia pitkään työelämässä olleilla asiantuntijatyötä tekevillä on työurien pidentämisen kontekstissa. Alatutkimuskysymysten avulla selvitetään, mitkä tekijät edistävät, ja mitkä tekijät estävät työssä jaksamista. Lisäksi haetaan vastausta, miten asiantuntijat kokevat työnantajan ja lähiesimiehen tukevan omaa työssä jaksamistaan. Empiirinen aineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2018 fenomenologisella teemahaastattelulla seitsemältä iältään 40–49-vuotiaalta asiantuntijatyössä työskentelevältä informantilta. Teoreettisina käsitteinä käytetään työkykyä, kokemusta ja kokemuksellista työhyvinvointia. Metodologiana käytetään fenomenologis-hermeneuttista asiantuntijan kokemusta huomioivaa ja tutkijan tulkintaan perustuvaa lähestymistapaa. Aineisto analysoidaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja jaetaan työssä jaksamista edistäviin ja estäviin teemoihin. Analyysiä syvennetään jakamalla asiantuntijat kahteen tyyppiin, kokemusten yhteisten piirteiden mukaan. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että työssä jaksamista edistävät kokemukset liittyvät työn hallittavuuteen, etätyön mahdollistamaan työrauhaan ja kollegiaalisen tuen saamiseen. Omat arvot ja asenteet auttavat selviytymään muuttuvassa työympäristössä ja työsuhde-edut edesauttavat työssä jaksamista. Työhyvinvointiin estävästi vaikuttavat kokemukset liittyvät työrauhan puutteeseen, liialliseen työkuormaan ja kollegiaalisen tuen puutteeseen sekä pitkiin työmatkoihin ja epäsäännöllisiin työaikoihin. Kun kuormittavia tekijöitä on useita, tilanne näyttäytyy työn ja arjen epätasapainona ja heikentää merkittävästi työssä jaksamista. Esimiehiltä koetaan tarvittavan ymmärrystä ja todellisia keinoja työrauhan järjestämiseen ja työkuorman hallintaan. Jo yksi etätyöpäivä viikossa mahdollistaa keskeneräisten työtehtävien hoitamisen ja helpottaa työn ja arjen yhteensovittamista. Ajantasaiset työvälineet ja IT-osaamisen päivittäminen koetaan tärkeiksi työntekoa tehostaviksi elementiksi digitalisoituvassa työympäristössä. Tutkimuksen päällimmäisenä johtopäätöksenä todetaan, että työrauha on merkittävässä roolissa keskittymistä vaativissa työtehtävissä. Mahdollisuuksia etätyöhön tulee asiantuntijatyössä mahdollistaa nykyistä laajemmin. Työkykyjohtaminen on hyvä nostaa myös itseohjautuvassa asiantuntijatyössä toiminnan keskiöön, jotta työnantaja ja lähiesimies ymmärtävät huomioida asiantuntijan kokemusta työhön liittyvän psykososiaalisen kuormituksen osa-alueilla paremmin. Työoloihin liittyvät puutteet tulee korjata viipymättä ja työtaakkaa on kevennettävä työntekemispaikkajärjestelyillä, työyhteisön tuella ja ajantasaisilla työvälineillä. Lisäksi tulee huomioida, että kompleksisessa työympäristössä tapahtuvassa asiantuntijatyössä tarvitaan IT-osaamisen päivittämistä. Muuttuvassa työympäristössä tarvitaan myös eri-ikäistä kollegiaalista tukea ja nykyistä tiiviimpää yhteyttä työterveyshuoltoon, jotta mahdolliset työkykyhaasteet havaitaan varhaisemmassa vaiheessa. Kun asiantuntijoiden kokemukset työn ja arjen yhteensovittamisesta ovat oikeanlaisessa balanssissa keskenään, vapaa-ajan hyvinvoinnista huolehtimiselle jää aikaa. Kokemukset digitalisoituvasta työympäristöstä ovat myönteisempiä, kun työntekijän osaamista arvostetaan ja häneen luotetaan. Myös ajatukset työurien pidentymistavoitteista ovat myönteisempiä, kun työntekijällä on enemmän vaikutusmahdollisuuksia rytmittää työpäiviään.