Browsing by Author "Vainio, Netta"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lasten harrastamista sijaisperheissä. Tutkimus on tehty osana Pelastakaa Lapset ry:n, Pesäpuu ry:n ja Perhehoitoliiton yhteistä PePPi -vapaaehtoiset voimavarana sijaisperheiden tukemisessa -hanketta, joka toteutetaan vuosina 2012-2016. Pro gradu -tutkielma on osa hankkeen tiedontuotantoa, ja tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin uutta tietoa sijaisperheiden arjesta sijoitettujen lasten ja nuorten harrastustoiminnan tutkimisen avulla. Aihetta lähestytään sijaisvanhempien ja lastensuojelun perhehoidon sosiaalityöntekijöiden näkökulmista. Tutkimuksessa kartoitetaan sijaisvanhempien näkemyksiä harrastamisen merkityksestä perhehoidossa oleville lapsille sekä harrastamisen haasteista ja harrastamista tukevista tekijöistä. Tutkimus selvittää myös perhehoidon sosiaalityöntekijöiden roolia harrastamisen tukemisessa, ja tuo esiin sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia perhehoitoon sijoitettujen lasten harrastamisesta. Tutkimus toteutettiin Espoon ja Vantaan kaupunkien perhehoidon sosiaalityön yksiköissä. Tutkimuksen aineisto on kerätty sähköisen, sijaisvanhemmille toimitetun kyselylomakkeen sekä perhehoidon sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelun keinoin. Sähköinen kysely toteutettiin Kyselynetti-verkkopalvelussa. Sekä perhehoidon sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastattelun, että sijaisvanhempien kyselyn avointen kysymysten osalta tutkimuksessa käytettiin analyysimenetelmänä aineistolähtöistä analyysiä. Lapset harrastavat tutkituissa sijaisperheissä paljon. Vain kuudessa prosentissa sijaisperheistä ohjattuja harrastuksia ei ole. Harrastukset ovat usein pitkäaikaisia ja monella sijoitetulla lapsella on useampi kuin yksi harrastus. Eniten lapset harrastavat balettia tai tanssia, musiikkia, jalkapalloa, ratsastusta ja partiota. Sijaisvanhemmat arvioivat erityisesti lasten itseluottamuksen sekä motoristen ja sosiaalisten taitojen kehittyneen ohjatun harrastamisen myötä. Perhehoidon sosiaalityöntekijät näkevät harrastaessa saadut onnistumisen kokemukset tärkeiksi lapsen itsetunnon kehitykselle. Perhehoitoon sijoitetun lapsen harrastamista tukevat eniten lapsen oma motivaatio, hyvä psyykkinen vointi sekä sijaisperheen asuinympäristön tarjoamat hyvät harrastusmahdollisuudet. Myös lapsen elämässä läsnä olevien aikuisten tuki harrastamiselle on keskeistä. Harrastamista vaikeuttavina tekijöinä sijaisperheissä nousevat esiin lapsen oman harrastusmotivaation puute, lapsen psyykkiseen vointiin liittyvät haasteet sekä sopivien harrastusten puuttuminen sijaisperheen asuinalueelta. Perhehoidon sosiaalityö tarjoaa sijaisvanhempien näkökulmasta pääosin taloudellista tukea harrastamiselle Ohjattu harrastaminen näyttäytyy tässä tutkimuksessa hyvin merkityksellisenä perhehoidossa oleville lapsille. Harrastusten merkitys ilmenee sekä harrastusten mielekkyytenä, että harrastustoimintaan osallistumisen myönteisinä vaikutuksina lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta harrastamisen merkitys kiteytyy lapsen saamien onnistumisen kokemusten myönteiseen vaikutukseen lapsen itsetunnolle. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksen mukaan jokaiselle perhehoitoon sijoitetulle lapselle voidaan löytää mahdollisista eteen tulevista haasteista huolimatta mieluisa ja lapsen hyvinvointia tukeva harrastus.