Browsing by Author "Valkama, Venla"

Arvioiden mukaan noin 30 000 suomalaislasta kokee vuosittain vanhempiensa eron ja alle kouluikäisistä lapsista noin joka seitsemäs asuu yhden vanhemman kanssa. Vanhempien eron kokeneiden lasten hyvinvointia on tutkittu kansainvälisesti melko runsaasti, ja vanhempien eron kokemisen yhteys lapsen käytösongelmiin on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa. Vähemmän tiedetään kuitenkin siitä, onko yhteyden kannalta väliä sillä, kuinka kauan erosta on. Myös erityisesti alle kouluikäisiin lapsiin keskittyvää tutkimusta on aikaisemmin tehty vain vähän. Tämän maisterintutkielman päätavoitteena on selvittää, onko vanhempien ero yhteydessä 4-vuotiaan lapsen käytösongelmiin vanhempien ja terveydenhoitajan arvioimana. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinLapset-kyselytutkimuksen aineistoa, jonka tiedonkeruu on toteutettu vuonna 2018 lastenneuvolan laajan terveystarkastuksen yhteydessä. Vanhempien vastauksista on MASKS-mittarin pohjalta muodostettu kolme lapsen käyttäytymistä kuvaavaa ulottuvuutta. Terveydenhoitajien vastaukset perustuvat heidän tekemiinsä arvioihin siitä, tarvitseeko perhe tukea lapsen ulospäin suuntautuvien psyykkisten oireiden vuoksi. Analyyseissä on myös vakioitu useita lapseen ja vanhempaan liittyviä tekijäitä sekä selvitetty interaktiotarkastelun avulla, onko käytösongelmien ja vanhempien eron kokemisen välinen yhteys erilainen tyttö- ja poikalapsilla. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysiä. Tulosten perusteella vanhempien eron kokeminen on yhteydessä lapsen käytösongelmiin sekä vanhempien että terveydenhoitajan arvioimana. Vanhempien arvioiden kohdalla yhteys selittyi osittain taloudellisen tilanteen vakioimisella, mutta terveydenhoitajien arvioiden kohdalla ei. Vanhempien eron kokeminen viimeisen vuoden aikana oli voimakkaammin yhteydessä käytösongelmiin vanhempien arvioiden kohdalla, kun taas terveydenhoitajan arvioiden tapauksessa eron kokemisen ajankohdalla ei ollut merkitystä. Muista huomioiduista taustamuuttujista erityisesti lapsen sukupuoli ja vanhemman arvio perheet taloudellisesta toimeentulosta sekä terveydenhoitajien arvioiden kohdalla myös vanhemman koulutus olivat yhteydessä lapsen käytösongelmiin. Yhteys ei ollut erilainen tyttö- ja poikalapsilla. Tulosten perusteella vanhempien ero on siis yhteydessä lapsen käytösongelmiin myös Suomessa: näin oli erityisesti tuoreen eron kokeneiden vanhempien sekä terveydenhoitajien arvioiden tapauksessa. Perherakenteen merkitys lapsen hyvinvoinnille on siis tärkeää tunnistaa myös lastenneuvolapalveluissa, sillä se voi auttaa havaitsemaan lapsen kehittyvät käytösongelmat riittävän ajoissa ja ohjaamaan perheitä tarvittaessa jatkotutkimuksiin.