Browsing by Author "Valtakoski, Aku"

Toisen maailmansodan jälkeisistä taloudellisista ilmiöistä merkittävimpiä ovat olleet kasvuihmeet. Esimerkkinä kasvuihmeenä voidaan pitää Itä-Aasian pienten maiden kokemaa nopeaa ja pitkäaikaista talouskasvua, jonka aikana niiden talous bruttokansantuotteella henkilöä kohden mitattuna on kasvanut huomattavasti historiallisia keskiarvoja ja kehittyneitä maita nopeammin. Tämä on merkittävää, sillä maailmantalouden tulojakauma kokonaisuudessaan on leventynyt huomattavasti samalla ajanjaksolla (Pritchett, 1997). Maailman elintasoerot ovat siis kasvaneet, joten kasvuihmeiden syntymekanismin ymmärtäminen olisi siis erittäin olennaista muun muassa kehitysmaiden tilanteen kohentamiseksi. Yksimielisyyttä ihmeiden syntymisestä ei kuitenkaan ole. Tässä tutkielmassa tarkastellaan nopean talouskasvun syntyä tuotannontekijöiden kasaantumisen kautta. Tätä selitystä tukevat empiiriset tulokset (Young, 1995), joiden mukaan tuottavuuden kasvu ei ole ollut merkittävässä asemassa Itä-Aasian nopeassa kasvussa. Neoklassisen kasvuteorian mukaan pääoman kasaantuessa kasvunopeuden pitäisi kuitenkin hidastua pääoman laskevien rajatuottojen vuoksi. Näin ei ole käynyt, vaan maiden kasvunopeus on pysynyt pitkään hyvin korkeana. Tarvitaan siis vaihtoehtoinen selitys sille, miten kasvuihmeet ovat voineet syntyä pelkästään pääoman kasautumisen kautta. Ensimmäinen vaihtoehtoinen selitys Itä-Aasian maiden kokemalle pitkäkestoiselle nopealle talouskasvulle on tuotannon korkea substituutiojousto. De La Grandvillen (1989) esittämän hypoteesin mukaan pääoman ja työvoiman substituutiojouston ollessa riittävän korkea tuotantoteknologia itsessään mahdollistaa endogeenisesti syntyvän jatkuvan kasvun ja kasvuihmeet. Kasvu perustuu siihen, että pääoman rajatuotot eivät laske nollaan. Korkean substituutiojouston ansiosta kasaantuva pääoma voidaan hyödyntää tehokkaasti siten, että työvoiman muodostuminen yhä harvemmaksi ei haittaa talouskasvua. Tätä selitystä tarkastellaan tässä tutkielmassa Klumpin ja Preisslerin (2000) artikkelin pohjalta sekä Solow-Swan-kasvumallissa että Ramseyn kasvumallissa. Toinen potentiaalinen selittävä teoria perustuu kansainvälisen kaupan vaikutukseen talouskasvuun. Venturan (1997) esittämässä mallissa maat vuorovaikuttavat keskenään käymällä kauppaa välituotteilla. Tällöin kooltaan pieni avoin maa pystyy kasvamaan maailman keskiarvoja nopeammin, vaikka maailmantalous kokonaisuudessaan ei tukisikaan jatkuva kasvua. Keskimääräistä nopeampi kasvu perustuu siihen, että pienen maan oma toiminta ei vaikuta välituotteiden hintoihin maailmanmarkkinoilla. Pääoman kasaantuessa ei oteta käyttöön pääomavaltaisempia tuotantomenetelmiä, vaan siirretään tuotantoa pääomavaltaisemmille tuotantosektoreille. Molempien mallien antama kuva kasvuihmeiden synnystä on samanlainen: maan kotitalouksien täytyy olla riittävän kärsivällisiä, jotta säästämisen ja investointien taso olisi riittävän korkea. Lisäksi maan tuotantorakenteen täytyy pystyä muuttumaan riittävän nopeasti. Kansainvälisen kaupan mallissa tämä tarkoittaa, että tuotanto siirtyy riittävän nopeasti pääomaintensiiviselle vientituotteita tuottavalle sektorille. Maan infrastruktuurin ja yritysten toimintaympäristön tulee olla kunnossa, jotta substituutiojoustolla mitattu talouden tuotannon joustavuus olisi riittävän korkea. Riittävän hidas väestönkasvu tukee tuotannon joustavuuden kasvunopeutta kiihdyttävää vaikutusta. Koska kummassakaan käsitellyistä malleista ei oleteta teknologian kehityksen nostavan työvoiman tuottavuutta, täydentävät ne hyvin teknologiseen ja tuottavuuden kehitykseen perustuvien mallien antamaa kuvaa talouskasvusta ja kasvuihmeistä.