Browsing by Author "Vanamo-Chireux, Elina-Maria Christina Johanna"

Tämä tutkimus käsittelee globalisaation konkreettisia vaikutuksia kansallisesti määrittyneisiin toimintoihin. Lähtökohtana on kiinnostus globalisoituvan maailman aiheuttamiin mentaliteetinmuutoksiin. Globalisaatio merkitsee valtioiden, kansojen ja yksilöiden välisen keskinäisriippuvuuden lisääntymistä taloudellisten realiteettien sekä luonnonvarojen rajallisuuden vuoksi. 1900-luvun lopulla kiihtynyt globalisaatio, jonka sisään voi laskea EU-integraation, lisää myös ihmisten liikkuvuutta. Niin työpaikat kuin työntekijätkin muuttavat aiempaa enemmän paikasta toiseen. Vaikuttaako tämä ihmisten käsitykseen kansallisista identiteeteistä? Tutkimuskohteena on kansallisiin puitteisiin ankkuroituneen suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen – tarkemmin sanottuna Rakennusliiton – suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon. Tarkoituksena on ollut tutkia kuinka kyseisen liiton äänenkannattaja, Rakentaja-lehti, on artikkeleissaan ruotinut ulkomaista työvoimaa 20 vuoden aikajaksolla. Pääasiallinen tutkimuskysymys on seuraava: millaisena ulkomaisen työvoiman problematiikka näyttäytyy Rakentaja-lehdessä ja millaisia muutoksia teeman käsittelyyn sisältyy vuosina 1988-2007? Tämän kysymyksenasettelun kautta on pyritty selvittämään Rakennusliiton omaksuman globalisaatiostrategian luonnetta. Kaikista Suomessa toimivista ammattiliitoista valikoitui tutkimuskohteeksi Rakennusliitto siksi, että rakennusala kuului ensimmäisiin ulkomaista työvoimaa palkanneisiin aloihin Suomessa ja on 2010-luvulla tunnettu suhteellisen suuresta ulkomaisen työvoiman osuudestaan. Tarkastelujakso alkaa taloudellisen nousukauden huippuvuodesta 1988 ja ulottuu vuoteen 2007. Todellisten muutosten jäljittämiseksi oli aikajakson oltava riittävän pitkä. Se sisältää myös kiinnostavia poliittisia tapahtumia, kuten sosialistisen itäblokin hajoamisen, EU:n laajenemisen ja integraation syvenemisen. Lehden kahdestakymmenestä vuosikerrasta suodattui analysoitavaksi 353 artikkelia. Metodina on käytetty diskurssianalyysiä, jossa keskityttiin artikkeleiden sanomaan ja niiden sisältämiin vivahteisiin. Tutkimustulokset kertovat, että ulkomainen työvoima muodosti Rakennusliitolle todellisen pulman vaikeuttamalla suomalaisten rakentajien hyväksi tehtävää edunvalvontatyötä. Lehdessä nostettiin esille kymmeniä erilaisia syitä ulkomaisen työvoiman vastustamiselle, joista tärkeimmiksi osoittautuivat laillisuuden varjeleminen ja moraalisuuden ylläpitäminen. Aineisto jakautui kahteen aaltoon sen perusteella, että ulkomaista työvoimaa koskeva kirjoittelu oli runsasta 1989-91 ja 2001-2007. Nämä aallot korreloivat suurin piirtein taloudellisen noususuhdanteiden kanssa mutta merkittävässä roolissa oli myös kansainväliset tapahtumat, etenkin EU:n itälaajentuminen vuonna 2004. Toinen aalto sisälsi paitsi monipuolisempia perusteluja ulkomaisen työvoiman ongelmallisuudelle myös uudenlaisia ratkaisukeinoja ongelmallisuuden vähentämiseksi. Tiedottamisen ja työmaavalvontojen rinnalle nousi viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö sekä rakenteellisten ja lainsäädännöllisten muutosten aikaansaaminen. Suurin muutos tapahtui kuitenkin Rakentajan ulkomaalaisiin kohdistuvassa katseessa. Pitkän ekskluusiovaiheen tilalle asettui ulkomaalaisten läsnäolon hyväksymisestä juontuva inkluusio: ulkomaalaisten otettiin liiton jäseniksi, heille perustettiin oma ulkomaalaisosasto, tietoa alettiin antamaan viron ja venäjän kielellä. Rakentajasta paljastui kaksi ylätason diskurssia. Ensimmäinen on nationalistinen, suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten työntekijöiden hyvinvointia korostava puhetapa, joka pysyy vahvana läpi aineiston: 'resurssit suomalaisille!' Toinen diskurssi on toisessa aallossa muodostuva 'oikeuksia kaikille!'- linjaus, joka suhtautuu tasa-arvoisesti ulkomaalaisiin työntekijöihin, ottaen huomioon heidän näkökulmansa ja rinnastaen heidät monella tapaa suomalaisiin. Ulkomaalaiset eivät tässä diskurssissa muodosta ulkopuolisten massaa, vaan heihin suhtaudutaan neutraalisti – heistä tulee kunnioitusta ansaitsevia normaaliyksilöitä. Suunnanmuutos saattaa johtua juurikin globalisaation asettamista paineista: ei ole muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä ulkomaisen työvoiman läsnäolo ja yrittää kääntää ilmiö voitoksi. Ryhtyessään puolustamaan universaaleja työntekijän oikeuksia ja valvomaan kaikkien halukkaiden jäsentensä etuja kansalaisuudesta riippumatta Rakennusliitto ottaa kiinnostavan askeleen kohti ylikansallista ammattiyhdistysliikettä. Siinä onkin kenties ay-liikkeen tulevan menestyksen avain: irrottautuminen kuluneen vuosisadan ajalta tarttuneesta kansallisesta katseesta ja energian kohdistaminen uudenlaisiin toimintamalleihin ammentamalla työväenliikkeen varhaiskauden ihanteesta, nimittäin universaalista solidaarisuudesta.