Browsing by Author "Vilokkinen, Veera"

Tässä pro gradu –tutkielmassa perehdytään Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus –teemaisten päätöslauselmien 2106 ja 2122 valtapoliittisiin ulottuvuuksiin fokuksena sukupuolinäkökulma kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kontekstissa. Tarkoituksena on tarkastella kriittisesti sitä todellisuutta sukupuolesta sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden järjestämisen normeista, jota päätöslauselmien tekstit ilmentävät. YK:n turvallisuusneuvostossa hyväksyttiin vuonna 2000 käänteentekevänä sukupuolten tasa-arvon ja kestävän rauhanrakennuksen kannalta ylistetty päätöslauselma 1325, joka linjasi sukupuolinäkökulman strategisena työkaluna kaikkeen konfliktinratkaisuun ja rauhanrakentamiseen sovellettavana keinona naisten syrjinnän ja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi konfliktitilanteissa, sekä kestävän rauhan rakentamiseksi konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa. Päätöslauselman implementaatio osoittautui kuitenkin haasteelliseksi muun muassa sen vuoksi, että resoluution kritisoitiin uusintavan niitä sukupuolisuuden ja militarismin normeja, joita se pyrkii kitkemään. Uusimmat resoluutiot 2106 ja 2122 hyväksyttiin tavoitteena tehostaa Naiset, rauha ja turvallisuus –agendan implementaatiota korjaamalla aiempien päätöslauselmien puutteita ja ristiriitaisuuksia. Laura J. Shepherd on tutkinut jälkistrukturalistisen feministisen teoriakehyksen näkökulmasta päätöslauselman 1325 tekstin ilmentämiä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia diskursseja, eli tekstistä tulkittavia kulttuurisia merkityksiä ja normeja, joihin voi olettaa sisältyvän vallankäyttöä. Shepherd nojaa Michel Foucaultin jälkistrukturalistiseen teoriaan valtanormien ilmenemisestä ja normalisoinnista yhteiskunnassa sekä Judith Butlerin käsitykseen sukupuolinormien performatiivisuudesta. Performatiivinen sukupuolikäsityksen mukaan kaksijakoisen sukupuolisuuden normeja tuotetaan jatkuvasti sosiaalisessa kanssakäymisessä niin, että miehille normaalina sukupuolisuutena mielletään voimaan ja valtaan liittyvä maskuliininen normi, kun taas nainen ilmentää objektiivista ja heikkoa feminiinistä sukupuolisuutta, yhteiskunnan 'toista'. Shepherd näkee nämä sukupuolinormit keskeisinä sodan ja militarismin oikeutuksessa ja kansainvälisen uusliberalistisen maailmanjärjestyksen tuottamisessa ja ylläpitämisessä. Feministisen jälkistrukturalistisen kritiikin mukaan Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmien sukupuolten tasa-arvon ja rauhanrakennuksen tavoitteet eivät voi toteutua niin kauan, kuin päätöslauselmat perustuvat hegemoniselle maskuliiniselle ja militaristiselle maailmanjärjestykselle, ja tuottavat normatiivisia käsityksiä sukupuolisuudesta, rauhasta ja turvallisuudesta. Keskeisenä tuloksena analyysin perusteella nähdään, että vaikka uusimmissa päätöslauselmissa on edistetty esimerkiksi diskurssia naisesta aktiivisena toimijana perinteisen uhrikäsityksen sijaan, löytyy päätöslauselmateksteistä silti edelleen diskursseja, jotka pitävät yllä perinteisiä sukupuolirooleja ja käsitystä naisesta kansainvälisen politiikan toisena ja toiminnan kohteena. Lisäksi sukupuolinäkökulman soveltaminen rauhanrakennuksessa käsitetään edelleen pitkälti naisnäkökulmana. Konfliktialueiden naistoimijat esitetään ensisijaisesti siviiliyhteiskunnan kontekstissa eikä maailmanpolitiikan vallan keskiössä. Analyysin perusteella Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmat pyrkivät edistämään normatiivista käsitystä siitä, mikä on oikea tapa rakentaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Rakentaminen tapahtuu turvallisuusneuvoston piirissä pitkälti liberaalin demokratian ihanteen ja valtiosuvereniteetin kunnioittamisen ehdoilla. Paradoksaalista on, että kansainvälinen rauhan takeena nähdään militaristinen toiminta.