Browsing by Author "Vuorela, Aleksi"

Maisterintutkielmani käsittelee estetiikan ja moraalin välistä suhdetta. Pyrin ratkomaan tätä kysymystä tutkimalla erilaisia näkemyksiä, joita aiheesta on aikojen saatossa esitetty, sekä arvioimalla niitä kriittisesti. Aloitan käsittelemällä klassista kauneuden käsitystä sekä ajatusta kauneudesta sopivuutena. Totean kummankin olevan riittämättömiä kokonaisina kauneuden teorioina, mutta sisältävän kuitenkin elementtejä, jotka ovat sekä yhteydessä kauneuteen, että myös sisältävät moraalisia ulottuvuuksia. Käsittelen myös Platonin näkemystä kauneuden ja rakkauden välisestä suhteesta ja arvioin, että se tarjoaa keskeisen kriteerin etsiessämme oikeaa teoriaa kauneudesta. Otan seuraavaksi käsittelyyn Kantin teorian ylevyydestä. Kantin teoriassa on paljon hyvää, mutta hänen selityksensä sille, miksi ylevyys synnyttää meissä mielihyvää on epäuskottava. Käsiteltyäni Kantin teoriaa ylevyydestä nostan esiin hänen huomionsa koskien kauneuden ja moraalin välistä suhdetta. Käsittelen erityisesti Kantin näkemystä kauneusarvostelmien pyyteettömyydestä sekä sitä, kuinka kyseinen pyyteettömyys tulisi tulkita. Siirryn tämän jälkeen käsittelemään Thomas Reidin esteettistä teoriaa. Hänen mukaansa kauneus ja ylevyys perustuvat molemmat hyveisiin. Kaikki asiat, joita me pidämme kauniina tai ylevinä ovat joko hyveitä tai sitten objekteja, jotka joko merkitsevät tai toimivat assosiaatioina hyveisiin. Käsiteltyäni yksityiskohtaisesti Reidin teoriaa siirryn käsittelemään sen saamaa palautetta. Aloitan tarkastelemalla Reidin ranskalaisten seuraajien pyrkimyksiä kehittää Reidin teoriaa eteenpäin. Tämän jälkeen arvioin Colin McGinnin pyrkimyksiä eritellä tarkemmin moraalin ja estetiikan välistä suhdetta Reidin teorian pohjalta. McGinnin teoriasta siirryn vastaamaan kritiikkiin, jota Schellekens on esittänyt Reidilaiselle teorialle. Pyrin osoittamaan, että Reidilainen teoria selviää siihen kohdistetusta kritiikistä. Lopuksi eksplikoin Reidin teoriaa Linda Zagzebskin moraaliteorian avulla. Argumentoin tältä pohjalta, että kauneus ja ylevyys ovat pohjimmiltaan moraalisia ominaisuuksia, ja että estetiikasta tulee täten osa etiikkaa. Etiikka toisin sanoen osoittautuu sekä käsitteellisesti, että metafyysisesti perustavammaksi kuin estetiikka.