Browsing by Author "Vuorenmaa, Elina"

Tämän Pro Gradu- tutkimuksen tavoitteena on tutkia lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten yleisyyttä ja yhteyttä erilaisiin aikuisuudessa esiintyviin sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin ja haasteisiin. Tutkimus on samankaltaisena, samankaltaisin tutkimusasetelmin toteutettu vuonna 2011- 2012 Iso-Britanniassa (McGavock & Spratt 2012, 1-18), joskin juuret tällä tutkimuksella on Pohjois-Amerikassa yhdysvaltalaisen tutkimusyksikön Centers for Disease Control and Preventionin ja Kaiser Permanenten vuonna 1995 aloitetussa, mutta edelleen käynnissä olevassa ACE (Adverse Childhood Experiences)- yhteistyöprojektissa. Lapsuuden aikaisilla haitallisilla kokemuksilla on osoitettu olevan sekä lyhyt- että kauaskantoisia vaikutuksia yksilön fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin (Anda ym. 2010, 95). Lapsuudenaikaisilla haitallisilla kokemuksilla on lisäksi yhteys lapsikuolleisuuteen ja ennen aikaiseen mortaliteettiin (Brown ym. 2009, 389). Tutkimustulosten perusteella lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset voivat johtaa useisiin erilaisiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin. Ongelmien klusterisoitumisessa ongelmat kasaantuvat samoille henkilöille ja perheille ja ongelmia voi esiintyä useilla eri elämänalueilla. (Vincent ym. 1998, 248-151.) ACE- tutkimus on ollut terveys- ja lääketiedepainoista. Sosiaalitieteissä on aiemmin tutkittu yksittäisten lapsuuden ajan kokemusten, kuten päihteidenkäytön tai seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksia myöhempään elämään, mutta ei varsinaisesti lapsuuden ongelmien kasautumisen vaikutuksia. Vasta vuonna 2012 englantilaiset tutkijat käyttivät samaa ACEtutkimuslomaketta ja tutkimusasetelmaa tarkastellessaan lapsuudenaikaisten haitallisten kokemusten yleisyyttä ja yhteyttä sosiaalihuollon palveluihin Pohjois- Irlantilaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Iso- Britannialaisessa tutkimuksessa korkeat ACE- tulokset (4/4+) muodostivat riskin sosiaalihuollon asiakkuudelle aikuisiällä ja yksittäisistä lapsuuden aikaisista haitallisista kokemuksista etenkin vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat olivat yhteydessä lasten myöhempään sosiaalihuollon asiakkuuteen. Tämän pro gradu- tutkimuksen tulokset ovat pääosin samansuuntaisia ja vertailukelpoisia Iso-Britanniassa 2012 saatujen ACE- tutkimustulosten kanssa, vaikka tämän aineiston koko aiheuttaakin sen, että tuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina. Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset olivat kuitenkin hyvin yleisiä tässä aineistossa, 33,8% raportoi 4 tai yli neljä haitallista kokemusta. Tämän tutkimuksen aineiston mukaan lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten kasautuminen (ACE- tulos 4/4+) vaikuttaa negatiivisesti onnellisuuden kokemukseen aikuisena. Korkeita ACE- tuloksia saaneet henkilöt kokivat lisäksi ympäristön vaikuttaneen heidän ongelmiinsa merkittävästi enemmän kuin pienempiä ACE- tuloksia saaneet, jonka lisäksi he kokivat, että lapsuuden aikaisilla kokemuksilla oli edelleen negatiivinen vaikutus heidän tämän hetkiseen elämäänsä. ACE- tulos 4/4+ saaneilla oli myös korkeampi riski toimeentulotuen asiakkuuteen aikuisiässä. ACE- tutkimus voidaan nähdä osana 'sosiaalisen perimän' tutkimusta. 'Sosiaalinen perimä' on ylisukupolvisten ilmiöiden kokonaisuus, jossa ilmiöt kietoutuvat toisiinsa, kasautuvat ja periytyvät sukupolvelta toiselle sekä perheiden että yhteiskunnan tasolla. (Vilhula 2007, 121–122). Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset voidaan tulkita negatiiviseksi sosiaaliseksi perimäksi. Jos halutaan katkaista tällaisen negatiivisen sosiaalisen perimän siirtyminen sukupolvelta toiselle, on loogista ajatella, että ennaltaehkäisevä työ kohdistetaan lapsen kehityksen varhaisvaiheisiin ja ennaltaehkäisevä työ kohdistetaan myös riskissä olevien lasten vanhempiin. Näin ollen sosiaalityön käytännöissä kuten myös terveydenhuollon käytännöissä olisi ensisijaisen tärkeää pyrkiä tunnistamaan näitä perheitä ja kohdistamaan preventiiviset interventiot juuri niihin lapsiin, joiden perheissä esiintyy monenlaista kasautuvaa huono-osaisuutta.