Browsing by Author "Vuori, Timo"

Kestävyysvaje ilmaantui 2000-luvulla eräänlaisena uudissanana suomalaiseen julkiseen keskusteluun, mutta oli jo 2010-luvulla kohonnut tärkeimpien talouspolitiikkaa määrittävien ideoiden joukkoon. Kestävyyslaskelmien avulla havaitun julkistalouden pitkän aikavälin rahoitustasapainon ongelmiin viittaavan kestävyysvajeen on esitetty sitovan talouspolitiikkaa vuosikymmeniksi. Kestävyysvajeen nojalla on sekä vaadittu toteutettavaksi, että pyritty toteuttamaan syvällisiä yhteiskuntarakenteiden muutoksia. Tutkielman tavoitteena on tarkastella kestävyysvajeen idean sisältöä ja käyttöä suomalaisessa julkisessa keskustelussa sekä tarkastella idean muotoutumista osana julkista keskustelua. Tutkielmassa kuvataan pääpiirteittäin kestävyysvajeen taloustieteellinen idea, sekä käydään läpi tämän idean saamaa kritiikkiä, sekä kirjallisuuden että asiantuntijahaastattelujen avulla. Tutkimuskysymystä tarkastellaan erityisesti uuden taloussosiologian sekä diskursiivisen institutionalismin teoriakehysten kautta. Uuteen taloussosiologiaan liittyvän taloustieteen performatiivisuus -teesin väite on, että pyrkiessään kuvaamaan maailmaa taloustiede tulee väistämättä myös osallistuneeksi sen tuottamiseen. Tästä lähtökohdasta kestävyysvajeen idean taustalla vaikuttavat kestävyysvajelaskelmat kytketään osaksi kestävyysvajeen idean muotoutumista. Kestävyysvajeen idean sekä sen ympärille muodostuvan diskursiivisen avaruuden hahmottamiseen sovelletaan diskursiivisen institutionalismin lähestymistapaa, missä erilaiset ideat ymmärretään diskursiivisesti välittyvinä toimijoiden preferenssien lähteinä, joista käydään jatkuvaa levitys- ja määrittelykamppailua. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota sekä kestävyysvajeen idean saamiin sisältöihin, että sisällöllisiä tekijöitä välittäviin ja tuottaviin diskursseihin. Kestävyysvajeen idea sidotaan tutkimuksessa osaksi historiallista ideoiden jatkumoa tutustumalla Suomen 1990-luvun yhteiskunnallisiin muutosideoihin. Ideoissa tapahtuneita muutoksia peilataan Wolfgang Streeckin kapitalismin ja demokratian erkaantumiskehityksen teoriaan, minkä kautta kestävyysvajeen ideaa pohditaan yhteisunnallisen resurssien jaon oikeudenmukaisuuden kysymysten kautta. Tutkimusaineistona on Helsingin Sanomissa käyty kestävyysvajekeskustelu. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien tilaajille avoimesta tekstiarkistosta, josta on haettu sanan “kestävyysvaje” sisältävät artikkelit. Aineistoa analysoidaan pääosin sisällönanalyysin menetelmällä, mitä täydennetän kevyellä kvantitaviivisella analyysilla. Tämän lisäksi aineistosta on valikoitu avainartikkeleita, joita analysoidaan retoriikan analyysin keinoin, päähuomion kiinnittyessä oikeuttamisen ja vakuuttamisen retorisiin keinoihin. Kestävyysvaje esitetään tutkimusaineistossa useimmiten faktuaalisena, poliittisesti neutraalina ja tiettyjä väistämättömiä yhteiskunnallisia muutoksia edellyttävänä tekijänä. Kestävyysvajeen painoarvo politiikan argumenttina korostuu talouskriisin iskiessä Suomeen vuonna 2009. Kestävyysvajeen ideaa käytetään usein välineenä, millä tietyt politiikkavaihtoehdot pyritään kehystämään faktuaalisiksi, neutraaleiksi tai välttämättömiksi kestävyysvajeeseen sisältyvän taloustieteellisen varmuuden kautta. Kestävyysvaje pyritään sitomaan positiivisen asiantuntijuuden piiriin erotuksena epäilyttävästä poliittisuudesta. Tämä vahvistaa kestävyysvajeen idean uskottavuutta mutta tuo kestävyysvajekeskusteluun teknokraattisen sävyn. Tältä osin kestävyysvajeen idea haastaa aineistossa myös parlamentaarisen ja demokraattisen päätöksenteon ihanteita. Kestävyysvajeen idea jatkaa suomalaisen yhteiskunnan 1990-luvun muutoskehitystä siinä mielessä, että sen avulla on pyritty enenevissä määrin oikeuttamaan yhteiskunnan resurssien markkinaperustainen jakautuminen ja delegitimoimaan muin perustein toteutettua resurssien jakoa. Tutkimuksen perusteella kestävyysvajeesta onkin muodostunut vaikutusvaltainen poliittinen idea, minkä avulla on voitu onnistuneesti legitimoida uudistuksia joiden läpivienti ilman kestävyysvajeen idean tarjoamaa tukea olisi luultavasti ollut vaikeaa tai mahdotonta.