Browsing by Author "Weiland, Antti"

Sosiaaliturvajärjestelmän kehityksestä huolimatta köyhyyttä on esiintynyt suomalaisessa yhteiskunnassa näihin päiviin saakka, vaikka se helposti jää virallisten tilastojen ulottumattomiin. Köyhyys löytää jatkuvasti uusia moninaisia muotoja, ja sen kanssa kamppailtaessa on pyritty kehittämään erilaisia selviytymismalleja. Tutkimuksessa lähestytään köyhyyden ja niukkuuden tematiikkaa, toisaalta sosiaaliturvaverkoston rakentumisen ja toisaalta sen taustalla piilleiden syiden kautta samalla hakien siihen uudenlaista lähestymiskulmaa aikansa kotimaisen kaunokirjallisuuden riveiltä, ja niiden välistä. Pyrkimyksenä on tavoittaa jotain yksilöllistä, ja jos mahdollista, kokemuksellista kotimaisten kirjailijoiden töiden avulla kansamme toimeentulon ja selviytymiskeinojen piiristä laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksen tarkoituksena on tulkita köyhyyden tai niukkuuden kokemusta ilmiönä asianosaisten kannalta aiempaa turvatumman yhteiskunnan rakentumisprosessin eri vaiheissa sekä yksilön mahdollisia selviytymiskeinoja erilaisten sosiaalisten ongelmien kanssa kamppaillessaan. Nämä ongelmat lisäävät yksilön riskiä altistua köyhyydelle, ja samalla ongelmat syventyvät entisestään toimeentulon heikentyessä. Tutkimus pyrkii siten kuvaamaan köyhyyden kokemuksellisuutta ja sen vaikutuksia yksilöön suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosikymmeninä. Tutkimuksen aineistolähtöinen analyysi perustuu Anselm Straussin ja Juliet Corbinin mukaiseen grounded theoryn jatkuvan vertailun metodiin. Aineistona tutkimuksessa käytetään kotimaista kaunokirjallisuutta. Tutkimukseen valittiin kuusi romaania ajanjaksolta 1970–2000. Valintakriteerinä romaaneissa teoksen kirjailijan tuli itse toimia havainnoijana oman tekstinsä aikakauden Suomessa. Kunkin kirjailijan teksti on omakohtaista, itse koettua tai itse ympäristöstä ja ilmiöistä havaittua. Tuloksista näyttäytyy köyhyyden sitkeä luonne, joka ulottuu yksilön kaikille elämänalueille. Tällöin irtautuminen köyhyydestä on hankalaa. Yksilö toimijana, tämän kohtaamat ongelmat ja löydettävissä olevat selviytymiskeinot osoittautuvat olevan selvässä yhteydessä toisiinsa, jolloin ne muodostavat eräänlaisen köyhyyskamppailun kehän, joka toimii usein itseään vahvistavana ja ahdinkoa syventävänä mekanismina. Tutkimuksen perusteella selviytymismallit tai strategiat köyhyyskamppailussa tukevat toisiaan ja niitä yhdistelemällä arjen pyörittäminen on mahdollista. Uhkana on tottumus, joka vahvistaa toimijan kiinnittymistä omanlaiseensa alakulttuuriin yleisen valtakulttuurin ulkopuolelle. Tutkimuksessa itsenäisesti teemoittain tarkastellut köyhyyden kulttuurin ilmenemismuodot auttavat ymmärtämään köyhyyskokemuksen syvälle toimijaan jättäviä jälkiä suomalaisessa yhteiskunnassa viime vuosikymmenten kontekstissa.