Browsing by Author "Widenäs, Saara"

Vaikuttavuus on sosiaalityössä ajankohtainen, mutta vielä suhteellisen vähän eteenkään Suomessa tutkittu käsite. Vaikuttavuutta voidaan ymmärtää monin eri tavoin, mutta julkisessa keskustelussa näkökulma on usein taloudellinen ja keskittyy tehokkuuteen. Tämän vuoksi tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan sosiaalityön vaikuttavuuden lisäksi New Public Managementin käsitettä, koska tällä johtamisopilla on ollut laajoja vaikutuksia myös julkiselle sektorille esimerkiksi arvioinnin lisääntymisenä. Myös asiantuntijuuden ja organisaation käsitteitä tarkastellaan, koska ne ovat yhteydessä myös vaikuttavuuden toteutumiseen. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää aikuissosiaalityössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä vaikuttavuudesta ja siitä millaisia mahdollisuuksia heillä on tehdä vaikuttavaa sosiaalityötä. Tarkoituksena on saada sosiaalityöntekijöiden ääni paremmin kuuluviin. Aineisto kerättiin tekemällä kaksi ryhmähaastattelua eräässä aikuissosiaalityön toimipisteessä. Yhteensä haastatteluihin osallistui seitsemän sosiaalityöntekijää. Aineisto on kvalitatiivinen ja sen analyysissä hyödynnettiin fenomenografista lähestymistapaa, joka keskittyy henkilöiden kokemuksiin ja ymmärrykseen tietystä ilmiöstä eikä niinkään ilmiön itsensä selittämiseen. Teoria ja sen pohjalta muotoutunut haastattelurunko ohjasivat analyysiä, mutta analyysissä on myös jätetty avoimeksi mahdollisuus, että aineistosta nousee esiin asioita joita ei ole ennalta määrätty. Tulokset esitellään kuvauskategorioina, joita muodostui yhteensä neljä. Sosiaalityöntekijöiden näkemys vaikuttavuudesta tiivistyi kahteen kuvauskategoriaan ja vaikuttavuus kuvattiin muutoksena ja sen arviointina. Muutos asiakkaan elämässä oli oleellisin, mutta myös muutos lähipiirissä ja yhteisössä nousi keskusteluun. Arvioinnin alakategorioissa nousi esiin esimerkiksi arvioinnin vaikeus yleisesti, systemaattisen arvioinnin puuttuminen, nykyisen arvioinnin keskittymisen määriin ja toive lisätä arviointia etenkin tutkimuksen kautta. Sosiaalityöntekijöiden kokemukset mahdollisuuksista vaikuttaa muodostivat myös kaksi kuvauskategoriaa, joista ensimmäiseen tuli vaikuttamisen keinoja. Näistä keinoista ehdottomasti tärkeimpänä esiin nousi vuorovaikutus. Muita keinoja olivat yhteistyö, koordinointi, tavoitteiden asettaminen ja raha. Toiseen kuvauskategoriaan nousi seikkoja, jotka vaikuttavat vaikuttavan sosiaalityön tekemiseen sekä nykytilanteen katsausta ja tulevaisuuden näkymiä. Huomion arvoista näistä oli etenkin mahdollisuuksia heikentävät asiat, kuten työmäärä ja vähäiset resurssit sekä ylempi organisaatio, joista molemmista nousi runsaasti keskustelua. Tulevaisuudelta kuitenkin, tietystä huolestuneisuudesta huolimatta, odotettiin positiivisiakin muutoksia etenkin uuden sosiaalihuoltolain hengessä, jossa vaikuttavuuden seuraaminen on lisätty sosiaalityöntekijän tehtäviin. Vaikuttavuus on siis erittäin ajankohtainen ja tärkeä teema sosiaalityössä tällä hetkellä ja myös haastatellut sosiaalityöntekijät painottivat sen merkitystä. Yleisesti sosiaalityötä on kritisoitu siitä, ettei se ole niin kiinnostunut tutkimustiedon lisäämisestä, mutta tämän tutkimuksen haastatellut sosiaalityöntekijät suhtautuivat kuitenkin hyvin positiivisesti esimerkiksi arvioinnin lisäämiseen juuri tutkimuksen kautta. Ongelma on enemmänkin, että kehittämiselle ei ole aikaa eikä ylempää asetetut työn painopisteet vastaa sosiaalityön arvoja. Vaikuttavuus voidaan myös ymmärtää hyvin eri tavoin, esimerkiksi yksilön tasolla tai yhteiskunnallisena tai siitä voidaan puhua synonyymina taloudellisuuden tai tehokkuuden kanssa. Voidaan myös kysyä voidaanko puhua vaikuttavasta sosiaalityöstä jos vaikuttavuutta ei ole menetelmällisesti arvioitu? Haastatellut sosiaalityöntekijät kuitenkin havainnoivat työssään vaikuttavuutta, vaikka sen systemaattinen arviointi puuttui ja sen täysipainoiselle tekemiselle ja kehittämiselle ei ole tarpeeksi resursseja. Tulevaisuudessa olisikin tärkeää saada tutkimustietoa vaikuttavuudesta, jotta käyttöön saataisiin enemmän sosiaalityön mukaisia arviointimenetelmiä, jotka eivät perustu vain taloudellisuuteen tai tehokkuuteen.