Browsing by Author "Wiikla, Jenni"

Tutkielmassa tarkastellaan jälkihuollon asiakkaana olevien nuorten toimijuuden tiloja ja toimijuutta tukevia ja rajoittavia tekijöitä nuorten elämäntarinoissa ja tulevaisuuteen suuntautumisen kontekstissa. Tutkielmassa toimijuus ymmärretään yksilön päätöksenteon prosessiksi, joka muotoutuu sosiaalisesti ja sidoksellisesti nuoren resurssien ja olosuhteiden sekä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen reunaehtojen kehystämänä. Toimijuus muotoutuu temporaalisesti elämäntarinan eri vaiheiden ja tapahtumien kautta. Yksilön toimijuutta mahdollistavat ja rajaavat sekä yksilön omat että läheisten menneisyyden kokemukset ja valinnat, nykyhetken olosuhteet ja tulevaisuuteen suuntautumisen tavat. Toimijuuden sidoksisuuden tarkastelu lähtee siitä, ettei toimijuus kerro ensisijassa nuorten yksilöllisistä kyvyistä päätöksentekijöinä ja tulevaisuuden suunnittelijoina, vaan toimijuus kuvaa niitä sidoksia, joita nuorella on ja jotka mahdollistavat hänelle erilaisia tiloja toimia. Tutkielmassa vastataan seuraaviin kysymyksiin: miten jälkihuollon asiakkaana olevien nuorten elämäntarinat ovat muodostuneet ja minkälaisia toimijuuden tiloja elämäntarinan eri vaiheissa avautuu nuorille sekä minkälaisia toimijuuden mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä elämäntarinoiden käännekohdista ja jatkuvuuksista on löydettävissä? Tutkielma pyrkii vastaamaan tutkimukselliseen tarpeeseen, joka koskee jälkihuollon asiakasnuorten arkisia kokemuksia omasta toimijuudestaan sijaishuollossa, jälkihuollossa ja tulevaisuuteen suuntautumisessa. Tutkielman tavoitteena on tuottaa lisäymmärrystä lapsena huostaan otettujen nuorten aikuisten resursseista ja toimijuuden mahdollisuuksista huostaanoton aikana ja sen jälkeen. Tutkielman aineisto koostuu kymmenen jälkihuollon asiakkaana olevan nuoren elämänkerrallisesta haastattelusta. Haastattelumenetelmänä sovelletaan episodista haastattelumenetelmää, joka on teemahaastattelun ja narratiivisen haastattelun yhdistelmä. Haastattelut toteutettiin haastattelukorteilla, joiden avulla tuettiin nuorten toiminnallisuutta ja autonomisuutta haastattelutilanteessa. Haastattelukortit tarjosivat haastateltaville välineitä ja keinoja käsitteellistää menneitä elämäntapahtumiaan ja pohtia tulevaisuuttaan. Nuorten elämäntarinoista konstruoidut kertomukset jakautuivat kolmeen kertomustyyppiin, sopeutumisen kertomuksiin, selviytymisen kertomuksiin ja eteenpäin menemisen kertomuksiin. Kertomustyypit poikkesivat toisistaan kertomuksen kulun sekä toimijuuden ja sitä tukevien mahdollisuuksien suhteen. Kertomustyypit eivät kuitenkaan tyhjentävästi kuvanneet nuorten toimijuuden mahdollisuuksia. Tutkielman perusteella nuorten kertomuksista on erotettavissa neljänlaisia sosiaalisia prosesseja - kehiä, jotka muodostuvat omanlaisista sosiaalisista verkostoista ja toiminnan reunaehdoista. Kehissä nuorten valinnanmahdollisuudet ja toimijuuden tilat mahdollistuivat pitkälti sen mukaan, minkälaisia toimijuuden sidoksia kehien kautta avautui. Kehät jäsensivät nuorten elämänkerrallisia kertomuksia ja kaikista kertomuksista oli erotettavissa arjen jatkuvuuksien kehiä, ongelmien kasautumisen kehiä ja voimaantumisen kehiä sekä epävarmoja tulevaisuuden kehiä. Kehien ajoittuminen vaihteli nuorten elämässä eivätkä kehät olleet sidottuja nuorten institutionaalisiin elämänvaiheisiin. Nuorten toimijuuden mahdollisuuksia eri toimijuuden kehissä kehystivät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset reunaehdot, institutionaaliset ja yksilölliset siirtymät, materiaalinen todellisuus sekä käytössä olevat resurssit. Nuorten vahvat ja heikot siteet perheeseen, ystäviin ja läheisverkostoon sekä yhteiskunnallisiin instituutioihin toimivat merkittävinä väylinä resursseihin. Tutkielma osoitti, että jokaisen nuoren elämänkerrallisesta kertomuksesta on löydettävissä ongelmien kasautumisen kehien lisäksi voimaantumisen ja arjen jatkuvuuksien kehiä. Lisäksi kaikki nuoret olivat eri elämänvaiheissa hyötyneet läheisten ja yhteiskunnan tuesta ja he myös suuntautuivat tulevaisuuteen järkevin, omaan elämäntilanteeseen ja resursseihin suhteutetuin suunnitelmin. Tulosten perusteella sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten rakenteilla oleva elämä ei ollut selitettävissä kategorisilla tulevaisuuden urilla, vaan teoreettisena käsitteenä kehä kuvasi monipuolisemmin nuorten toimijuuden mahdollisuuksia menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuuden osalta.