Browsing by Author "Wikholm, Anna"

Maailmanpolitiikan tutkimuksessa on käyty keskustelua, onko yritysten valta kasvanut suhteessa kansallisvaltioiden valtaan, ja jos on, niin mitä seurauksia sillä on kansainväliselle järjestelmälle. Tässä tutkielmassa lähdetään ajatuksesta, että yritykset ovat yhä merkittävämpiä toimijoita, ja niiden toimilla on suurta merkitystä lähes kaikkien ihmisten elämään. Valtiot, kansainväliset organisaatiot ja kansalaisyhteiskunta ovatkin yrittäneet suitsia yrityksiä, mutta sitovaa kansainvälistä lainsäädäntöä ei ole saatu aikaan. Yksi yritysten käyttäytymistä rajoittava tekijä on yritysvastuunormi, joka asettaa liiketoiminnalle hyväksyttävyyden standardit. Globalisaation myötä kuluttajien saataville on tullut yhä enemmän tietoa tuotteiden alkuperästä ja valmistusoloista, sekä yritysten mahdollisista väärinkäytöksistä. Tämä on lisännyt vastuuvaatimuksia, ja yritysvastuusta on tullut yhä tunnetumpi normi, jota useat suuryritykset soveltavat liiketoiminnassaan. Yritysvastuu voidaan käsittää Euroopan komission mukaan ’yritysten vastuuksi vaikutuksistaan yhteiskuntaan’. Yritysvastuu kytkeytyy nyt myös maailmantalouden muutoksiin, sillä Transatlanttista kauppa- ja investointisopimusta (TTIP) neuvottelevat tahot, EU ja Yhdysvallat, ovat ilmaisseet halunsa ottaa sopimuksessa huomioon kestävää kehitystä, sekä työ- ja ympäristönäkökohtia. Lisäksi Yhdysvallat neuvottelee yhtä aikaa myös Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa vapaakauppasopimusta. Kun TTIP:n sekä TPP:n perustajajäsenien yhteenlaskettu osuus maailman BKT:stä nousee jopa 61 prosenttiin, ne voivat suuren painoarvonsa vuoksi muuttaa monenvälisen kauppajärjestelmän rakennetta, sekä kansainvälisen kaupan ja investointien sääntöjä. TTIP-sopimukseen sisällytettävillä säännöillä ja normeilla on merkitystä maailmanpolitiikassa. Konstruktivistisesta näkökulmasta tarkasteltuna kansainväliset ja alueelliset normit asettavat hyväksyttävän käytöksen standardeja valtioille ja ei-valtiollisille toimijoille, kuten yrityksille. TTIP-sopimus nähdään tutkielmassa yritysvastuunormin sisäistymistä edistävänä tekijänä, joka vaikuttaa kansainvälisen systeemin jaettuihin ideoihin. Sopimukseen liittyvissä teksteissä ilmenevät yritysvastuudiskurssit voivat vaikuttaa toimijoiden ajattelutapoihin ja sitä kautta niiden toimintaan. Tutkimuskysymyksenä on, 'millaisen yritysvastuunormin uusintamista ja sisäistymistä EU edesauttaa pyrkiessään sisällyttämään sen osaksi Transatlanttista kauppa- ja investointisopimusta Yhdysvaltojen kanssa?'. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Alexander Wendtin (1999) sosiaalisen konstruktivismin ontologialle, johon yhdistetään Martha Finnemoren ja Kathryn Sikkinkin (1998) malli normien elämänsyklistä. Tutkielma toteutetaan kriittisen diskurssianalyysillä, jolla etsitään Euroopan komission TTIP-sopimuslukuun liittyvästä aineistosta kumpuavia diskursseja. Analyysissä löydettiin neljä diskurssia, joita olivat hyötydiskurssi, arvodiskurssi, TTIP mahdollisuutena -diskurssi, sekä mahdollisuuden ja vastuun rajojen diskurssi. Hyötydiskurssin piireisiin kuuluivat yrityksiin vetoava bisnessanasto ja materiaalisten hyötyjen esitteleminen. Se loi kuvaa yritysvastuusta välineenä taloudelliselle kasvulle ja yritysten maineen kohentamiselle. Välineellinen lähestymistapa ei kuitenkaan ole ongelmaton yritysvastuun ja kestävän kehityksen kannalta. Arvodiskurssilla yritysvastuu representoitiin universaalien arvojen toteuttajaksi ja lähes kyseenalaistamattomaksi päämääräksi. Kolmas diskussi, jossa TTIP ja yritysvastuuesitettiin suurina ja ainutlaatuisina mahdollisuuksina, jätti puolestaan käsittelemättä TTIP:n negatiiviset mahdollisuudet, herättäen epäilyjä komission kyvystä hoitaa sopimuksen mahdollisia kääntöpuolia. Mahdollisuuksien ja vastuun rajojen diskurssin avulla komissio taas rajasi toimijoiden liikkumatilaa yritysvastuun suhteen. Samalla vastuuvelvoitteet kapenivat, ja yritysvastuun käsitettä hämärrytettiin. Analyysin johtopäätöksenä oli, että yritysvastuuta on vaikea toteuttaa, mikäli ei määritellä, kuka on vastuussa, mistä, ja kenelle. EU:n normatiivinen valta kansainvälisessä järjestelmässä on verrattain suuri, ja siksi sen ajamilla normeilla on merkitystä. Kun normi Euroopan komission uusintamana sisäistyy entisestään, yhä useammat kansainvälisen järjestelmän toimijat muokkaavat käytöstään normin luoman hyväksyttävän käytöksen standardien mukaisesti. Välineellinen, yrityksiä suosiva ja hämärretty käsitys yritysvastuusta leviää EU:n painoarvon takia nopeasti maailmanpolitiikassa.