Browsing by Author "Winqvist, Mira"

Lapsiperheiden palvelujärjestelmää pyritään kehittämään korjaavien palvelujen sijasta ennaltaehkäisevään suun-taan. Varhainen huolten tunnistaminen ja avun tarjoaminen varhaisessa vaiheessa on perheiden tukemisen kannalta olennaista. Palvelujen käyttäjien kokemusten esiintuominen on kehittämistyön kannalta tärkeää. Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on tuottaa tietoa lapsiperhepalveluissa olevien vanhempien kokemusten kautta nykyisen palvelujärjestelmän toimivuudesta. Tutkielman taustalla on tarve saada vanhempien näkökulmasta tietoa siitä, miten he kokevat tulleensa autetuiksi, ja miten palvelujärjestelmä on vastannut heidän tarpeisiinsa. Tutkielman tarkoituksena on tutkia vanhempien kertomuksia siitä, millaista tukea ja apua he ovat saaneet. Tutkielmani kon-tekstina toimii suomalaisen keskisuuren kunnan lapsiperheiden palvelujärjestelmä ja sosiaalitoimi. Tutkielman kes-keisiä käsitteitä ovat lapsiperhepalvelut, perheiden tukeminen, varhainen tuki ja lastensuojelu. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen tutkimus. Tutkielman aineisto on kerätty narratiivisen haastattelun metodia käyttäen. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä sosiaalitoimen asiakasvanhempien haastattelusta. Haastateltujen vanhempien lapset olivat joko sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen tai lastensuojelun asiakkaina. Haastattelut on toteutettu syksyllä 2016. Haastattelut analysoitiin narratiivista ja narratiivien analyysia hyödyntäen. Tutkielman keskeiseksi tulokseksi muodostui palvelujen ja tuen saamisen ajoittuminen perheiden tarpeisin. Perheet olivat saaneet palveluja ja tukea joko liian varhain, tuki oli viivästynyt tai sitä oli saatu ajoissa perheen tärkeiksi kokemiin tarpeisiin. Perheissä, joissa tukea oli tarjottu liian varhain, vanhemmat eivät lähtökohtaisesti kokeneet tarvitsevansa tukea. Näiden perheiden kohdalla lastensuojelu velvoitti vastaanottamaan tukitoimia. Liian varhain tukea saaneiden perheiden kohdalla korostuivat asiakkaan kuuntelemisen ja avoimen vuorovaikutuksen merkitys tuetuksi tulemisen kannalta. Perheissä, joissa tuen saaminen viivästyi, palveluja jouduttiin odottamaan pitkän aikaa. Vanhempien kokemuksissa korostui tuolloin hädässä yksin jääminen ja tyhjän päälle jääminen silloin, kun tukea olisi tarvittu. Palvelujen odottaminen johti lapsen tilan huononemiseen ja vanhemman väsymiseen. Perheissä, joissa tukea oli saatu ajoissa, korostui palvelujen oikea-aikainen ajoittuminen perheiden tarpeisiin nähden. Vanhempien kokemuksissa korostui myös osallisuuden tunne tukitoimien suunnittelussa. Palvelujärjestelmä koettiin toimivaksi silloin, kun palvelut ajoittuvat oikeaan aikaan, olivat joustavia ja huomioivat perheiden yksilölliset tarpeet. Palvelu-järjestelmän toimimattomuuteen liittyi tuen viivästyminen, palvelujen koordinointivastuun jääminen vanhemmille ja työntekijöiden muistutteleminen sovittujen asioiden hoitamisesta. Vanhemmat kokivat voimavarasuuntautuneen työskentelyn muutosprosessia edistävänä tekijänä. Vanhemmat peräänkuuluttivat palveluista tiedottamisen tär-keyttä. Tutkimustulokset osoittavat palvelujen ajoittumisen olevan merkittävä tekijä perheiden hyvinvoinnin ja arjen tu-kemisen kannalta. Perheille tulisi tarjota palveluja ja tukea heti, kun he kokevat sen tarpeelliseksi. Palvelujen suun-nittelussa tulisi ottaa huomioon perheiden yksilölliset tarpeet. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi huomioida palvelujen yhteyden luominen ja eri auttajatahojen yhteistyön var-mistaminen, jotta palvelujärjestelmä ei muodostu entistä hajanaisemmaksi perheiden näkökulmasta.