Browsing by Author "Yli-Houhala, Emmi"

Tutkimus tarkastelee, millaisia määritelmiä isyydestä tehdään internetin keskustelupalstojen vanhempainvapaakeskustelussa ja millainen merkitys sukupuolella on isyyden määrittymisessä. Tutkimuksen taustalla on yhteiskunnallinen keskustelu, jossa isiä kannustetaan pidempiin perhevapaisiin ja jossa isyyden nähdään muuttuneen hoivaavammaksi. Suomalainen perhevapaajärjestelmä mahdollistaa lasten hoivan jakamisen vanhempien kesken, mutta vain pieni osa isistä jää vanhempainvapaalle. Näin vanhemmuus näyttäisi olevan edelleen sukupuolittunutta siten, että hoiva yhdistetään äitiin ja elättäjyys isään. Tutkimuksen lähtökohtana on isyyden käsittäminen sosiaalisena konstruktiona, jonka määritykset rakentuvat kielenkäytössä. Kulttuuristen käsitysten katsotaan määrittävän, millainen isyys on kulloinkin mahdollista. Tutkimus tarkasteleekin, sopiiko hoiva osaksi kulttuurisesti hyväksyttyä isyyttä ja maskuliinisuutta. Siten tutkimus kiinnittyy sukupuolentutkimuksen traditioon, jossa sukupuoli nähdään sosiaalisesti rakentuvana, ei biologisena ilmiönä. Maskuliinisuuden ja isyyden sidoksen tarkastelussa tukeudutaan myös kriittiseen miestutkimukseen. Tutkimuksen aineistona ovat Kaksplus- ja Vauva-lehtien internetsivujen keskustelupalstoilla vuonna 2012 käydyt keskustelut, joiden aiheina ovat vanhempainvapaat ja isyys. Aineistoa lähestytään diskurssianalyysin keinoin. Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuessaan se toimii tutkimusmenetelmänä, mutta myös osana tutkimuksen teoreettista viitekehystä. Diskurssianalyysin avulla tutkitaan, millaisiin diskursseihin isyys keskustelupalstoilla jäsentyy. Tutkimus painottuu kriittiseen analyysitapaan, sillä kielessä luotujen isyyskäsitysten nähdään ylläpitävän tietynlaista sukupuolijärjestelmää. Osaltaan analyysitapa on myös analyyttinen, sillä kriittisen kannanoton sijaan tutkimuksen tarkoituksena on pikemmin ilmentää, miten isyys, sukupuoli ja kieli kietoutuvat yhteen. Tutkimuksen perusteella keskustelupalstojen vanhempainvapaakeskustelussa määrittyvä isyys voidaan jakaa elättäjä-isän, hoivaisän ja vanhemman diskursseihin. Sukupuoli korostuu voimakkaasti elättäjä- ja hoivaisän diskursseissa, joissa olennaista on isyyden käsitteellistäminen maskuliinisuuden kautta ja isän näkeminen erilaisena kuin äiti. Hoivaisän diskurssissa isän hoiva eroaa äidin hoivasta tai on siihen nähden poikkeuksellista, kun taas elättäjä-isän diskurssissa vanhempien tehtävät ovat vastakkaiset, eikä hoivaa yhdistetä lainkaan isään. Vanhemman diskurssissa isä puolestaan nähdään samanlaisena vanhempana kuin äiti, jolloin vanhemmuuden osa-alueet hoivasta elättäjyyteen eivät riipu vanhemman sukupuolesta. Keskustelupalstoilla hahmottuvat isyyden diskurssit löytyvät osin myös aiemmista tutkimuksista, joissa on tarkasteltu yhteiskunnallisessa keskustelussa tuotettuja määritelmiä isyydestä ja vanhemmuudesta. Perhetyön asiantuntijoiden ja poliittisten toimijoiden puheessa tuotetut nykyiset diskurssit näyttäisivät kuitenkin perustuvan vanhempien epäsymmetriselle suhteelle ja äidin ensisijaisuudelle vanhempana. Siten vanhemman diskurssi on niihin verrattuna erilainen isyyden määritelmä. Isyyskeskustelu on moniäänistä, ja yhteiskunnallisessa keskustelussa tuotetut määritelmät heijastuvat myös vanhempien omaan kielenkäyttöön. Tutkimus vahvistaakin näkemystä isyyden määritelmällisyydestä: sitä voidaan lähestyä sukupuolittuneena isyytenä mutta myös sukupuolineutraalina vanhemmuutena. Erilaisten diskurssien samanaikaisuus on tarpeen huomioida nykyisen isyyskeskustelun ymmärtämiseksi ja vanhemmuusroolien hahmottamiseksi. Lisäksi näin voidaan paremmin ymmärtää sukupuolijärjestelmän tuottamisen prosessia ja seurauksia, jotka eivät rajoitu vain vanhemmuuteen, vaan ulottuvat miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon työelämässä ja koko yhteiskunnassa.