Browsing by Author "Ylipahkala, Maria"

Työn tavoitteena on kuvata maanviljelyn alueellisia eroja Uudellamaalla 1870-luvulla. Työssäni vertailen eroja Uudenmaan eri osien välillä. Maanviljelyn erot 1800-luvulla Suomessa riippuivat maaperästä, ilmastosta ja eri alueiden perinteistä. Niinkin pieneltä alueelta kuin Uudeltamaalta löytyy suuria eroja. Vuosisadan vaihde oli maanviljelylle suurten muutosten aikaa. Uudenmaan lääni oli maan edistyneintä osaa, ja uudet menetelmät saivat siellä ensimmäisenä jalansijaa, tosin paikoitellen perinteistä pidettiin tiukasti kiinni. Karjatalous oli tulossa suurimmaksi ja tuottavimmaksi osa-alueeksi maanviljelyä, ja rukiin asema tärkeimpänä viljeltävänä kasvina oli loppumassa. Metodina on vertaileva analyysi. Päälähde työssä on Suomen virallinen tilasto III 2, Maanviljelyntiedustus Uudenmaan läänissä vuonna 1876. Aineiston käsittely on suurimmaksi osaksi kvantitatiivistä. Olen vertaillut eri seikkoja useilla akseleilla. Vertailin idän ja lännen sekä merenranta - sisämaa akselilla. Eri paikkakuntien välillä oli suuria eroja. Lännessä oli huomattavasti enemmän kotieläimiä kuin idässä. Idässä aloitettiin aiemmin kylvöheinän viljely, ja se oli siellä yleisempää. Idän ja lännen välisiin eroihin vaikuttivat monet tekijät. Alueen maaperäerot selittävät osan eroista, esimerkiksi viljelysmenetelmien eroja. Joitakin eroja selittää perinteet, kuten kaskeamisen ja pellavan viljelyn jatkaminen. Samoin perinteillä oli varmasti vaikutusta siihen, mitä kotieläimiä pidettiin. Infrastruktuurin kehittyminen ja kaupunkien markkinat selittävät monet alueelliset erot. Helsingin lähiympäristössä oli erilaiset markkinat heinälle ja perunalle kuin läänin pohjoisosissa. Heinänsaanti suhteessa aikuisiin nautaeläimiin paljastaa, että vähiten heinää nautaa kohti tuotettiin idän syvimmällä sisämaassa olevissa kunnissa. Kuitenkaan missään kunnassa ei riittävää heinänsaantia lukujen perusteella saavutettu. Luvut tuovat esille rehunpuutteen Uudellamaalla. Toisaalta juuri idässä karjatalous oli pidemmälle kehittynyt kuin lännessä. Maatalouden muutos oli pidemmällä läänin itä- kuin länsiosissa. Lännen raskas savimaaperä ei soveltunut kolmivuoroviljelylle ennenkuin kääntöaura saatiin käyttöön. Idässä suuremmat maatilat aloittivat varhemmin kaupallisen lypyskarjatalouden. Muutokset ja erot maataloudessa olivat monen tekijän yhteisvaikutusta. Rehunkasvatuksen lisääntyminen ja kotieläinten parempi ruokinta oli kiinni viljelymenetelmien kehittymisestä. Uudet viljelymenetelmät voitiin ottaa käyttöön vasta kun uudet tehokkaammat työkalut saatiin käyttöön. Muutoksessa keskeisiä olivat kääntöaura, kylvöheinä, kolmivuoroviljely, kehittyvät liikenneyhteydet sekä maatalouden kaupallistuminen.