Browsing by Author "Ytti, Emmi"

Lapsuudessa koettujen vaikeuksien varjo voi olla pitkä ja näkyä myös seuraavissa sukupolvissa. Vaikeudet voivat koskettaa perhe-elämää vanhempien elämänhallinnan ongelmien muodossa. Yhtälailla lapsilla voi olla erityistarpeita, joihin sosiaali- ja terveyspalveluilla ei olla tarkoituksenmukaisesti kyetty vastaamaan ja vaikeudet jatkuvat aikuisuudessakin. Ylisukupolvisten perhevaikeuksien välittymiseen liittyviä mekanismeja tunnetaan vielä heikohkosti. Tutkimuksessa tarkastellaan ylisukupolvisia perhevaikeuksia ja niihin liittyviä palvelukokemuksia. Tutkimukseen osallistui huostaanotettujen lasten vanhempia, jotka olivat myös itse olleet lapsuudessaan huostaanotettuna tai joiden lapsuudenperheessä oli sosiaalisia vaikeuksia. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa ylisukupolvisiin perhevaikeuksiin ja suunnitelmalliseen sosiaalityöhön liittyvistä kokemuksista. Analyysin kohteena tutkimuksessa ovat tutkittavien oma lapsuus ja mahdollinen lastensuojeluasiakkuus sekä heidän aikuisuutensa ja asiakkuutensa lastensuojelussa oman lapsensa kanssa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ylisukupolvisista asiakkuuksista ja vanhempien kanssa tehtävästä sosiaalityöstä. Tutkimusaineisto muodostuu 12 vanhemman kanssa tehdyistä temaattisista, puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista sekä perhehoidon sosiaalityöntekijöiden fokusryhmähaastattelusta. Ylisukupolvisuus muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Analyysi tehtiin aineistolähtöisellä, temaattisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksen perusteella todetaan, että ylisukupolvisten perhevaikeuksien ilmiö näyttäytyy moninaisena ja sijaishuollossa yleisenä. Analyysin perusteella ylisukupolvisilla vaikeuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Vanhemmilla on usein vähän läheisverkoston tukea. Lapsuudessa koettu kielteisyys lastensuojelua kohtaan saattoi jatkua myös aikuisena, mutta hyvä yhteistyösuhde työntekijään ja tuen saaminen tuottivat myös korjaavia kokemuksia. Ylisukupolviset vaikeudet ovat myös aikaansaaneet vanhemmissa moninaisia häpeän ja syyllisyyden tuntemuksia alkaen kenties jo lapsuudessa ja jatkuen nykyhetkeen. Tutkimus osoittaa palvelujärjestelmän yrittävän paikata perhevaikeuksien aiheuttamia vaurioita, mutta eri mekanismien kautta se myös uusintaa ylisukupolvisuutta. Vanhemmat ovat perhetaustansa ja mahdollisten elämänhallinnan ongelmien vuoksi kokeneet leimautumista ja riittämätöntä avun saantia. Sijaishuollossa tarkoituksenmukaista tukea ja palveluja on vanhemmille saatavilla vähän. Lasten vanhemmat ovat huostaanoton yhteydessä jääneet vaille riittävää tukea ja etenkin emotionaalisen tuen saaminen näyttäytyy puutteellisena. Monet vanhemmat toivovat heidän kanssaan tehtävän lapsen huostaanoton jälkeen työskentelyä perheen tilanteen edistämiseksi. Tutkimus osoittaa vanhemmille olevan tärkeää tarjota lapsilleen parempi lapsuus kuin mitä he ovat itse kokeneet. Ennen lapsen huostaanottoa työskentelyssä on tärkeää huomioida vanhemman kanssa tehtävän työn erityispiirteitä silloin, kun vanhemman oma lapsuus ei tarjoa vanhemmuuteen hyvää mallia. Päällimmäisiä kehittämisehdotuksia ovat muun muassa sosiaaliohjauksen palvelun mahdollistaminen huostaanotettujen lasten vanhemmille, vertaistukiryhmien lisääminen ja tapaamispaikkojen saaminen lapsille ja vanhemmille.