Browsing by Author "de Arruda Camara, Anna-Maija"

Tämän tutkimuksen aiheena on yksin maahan tulleiden pakolaislasten ja -nuorten koti-ikävä ja toimijuuden rakentuminen ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuksen taustalla on ajatus transnationaalisuudesta sosiaalityössä. Yhtenä tutkimustehtävänä on ollut selvittää, mitä on yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten koti-ikävä ammattilaisten näkökulmasta. Toisena tutkimustehtävänä on ollut tarkastella, minkälaista toimijuutta ammattilaiset yksin tulleille rakentavat kertoessaan heidän koti-ikävästään. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena taustana on sosiaalinen konstruktionismi, jossa todellisuus nähdään vuorovaikutuksessa ja kielen avulla rakentuvana. Tutkimuksen aineistona on seitsemän teemamuotoista yksilöhaastattelua, joissa haastateltiin yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia loppuvuodesta 2016 ja alkuvuodesta 2017. Ammattilaisia tässä tutkimuksessa ovat sosiaalityöntekijät, perheryhmäkotien ohjaajat ja yksin maahan tulleiden lasten edustajat. Aineistoa on analysoitu aineistolähtöisen ja teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Lisäksi toisen tutkimustehtävän osalta aineistoa on lähestytty diskurssianalyysia soveltaen. Tutkimuksessa koti-ikävän nähtiin liittyvän ennen kaikkea perheestä erossa olemiseen. Koti-ikävä näyttäytyy perheen menetyksestä aiheutuneena suruna, huolena lähtömaahan jääneen perheen tilanteesta sekä toisaalta syyllisyytenä, joka liittyy kyvyttömyyteen huolehtia perherooleihin liittyvistä vastuista. Lisäksi koti-ikävä on kulttuurista kaipausta, jolloin se kohdistuu lähtömaan kulttuurisiin piirteisiin, kuten yhteisöllisyyteen ja ruokaan. Koti-ikävä näyttäytyi asiana, josta yksin tulleet myös vaikenivat, tai jota podettiin yksityisesti ja hiljaa. Vaikkei koti-ikävää useinkaan nähty tuotavan sanallisesti esiin, erilaisten fyysisten oireiden ja poikkeavan käytöksen katsottiin kertovan koti-ikävästä. Yksin tulleiden toimijuus näyttäytyi ammattilaisten näkökulmasta monin paikoin ristiriitaisena. Toimijuus miellettiin tulevaisuuteen toiveikkaasti ja vahvasti suuntautuvana, mutta eri tavoin rajoittuneena. Yksin tulleiden toimijuutta luonnehtivat liminaalisuus, välitilassa oleminen, sekä odottaminen. Yksin tulleiden toimijuutta kuvattiin ja rakennettiin erilaisten, toisiinsa nähden ristiriitaisten ja vastakohtaisten subjektipositioiden kautta. Nuo subjektipositiot, joihin liittyy monesti vahvoja kulttuurisia odotuksia, ovat yksin tulleiden tilanteissa läsnä usein samanaikaisesti. Erilaiset ristiriitaiset subjektipositiot ovat seurausta esimerkiksi lähtömaan ja kohdemaan erilaisista kulttuurisista, erityisesti ikään ja sukupuoleen liittyvistä kulttuurisista odotuksista. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että yksin tulleiden toimijuus on transnationaalista, eikä heidän elämismaailmansa rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle. Koti-ikävä on tuon transnationaalisuuden kääntöpuoli ja sen voimakkuus vaihtelee tilanteittain. Ammattilaisten näkökulmasta normaali arki ja rutiinit sekä toisaalta jatkuvuuden ylläpitäminen näyttäytyivät tärkeinä selviytymiskeinoina. Tutkimukseni perusteella yksin tulleiden omia näkökulmia esimerkiksi ammattilaisten tarjoaman psykososiaalisen tuen ja avun vaikuttavuuden suhteen olisi tärkeä selvittää. Lisäksi henkilökohtaisten koti-ikävän kokemusten ja merkitysten tutkiminen voisi lisätä ymmärrystä esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyen. Yksin tulleiden parissa tehtävän työn näkökulmasta olisi tärkeää pohtia, miten tulevaisuuteen suuntautunutta toimijuutta voisi tukea oleskelulupaprosesseihin liittyvästä epävarmuudesta ja odotuksesta huolimatta.