Browsing by Author "von Bagh, Anna"

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan Kongon demokraattisen tasavallan sisällissotien 1996–2003 jälkeen Itä-Kongossa jatkuneesta konfliktista käytyjä seksuaalisen väkivallan aseellisen käytön diskursseja mediassa. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, minkälaisia diskursseja Kongon seksuaalisesta väkivallasta mediassa esiintyi ja mitä syitä ja seurauksia niillä on. Keskeinen osa tutkimusta on aiemman sukupuolia, seksuaalisuutta ja sotaa käsittelevän tutkimuksen esittely ja osallistuminen aiheesta käytävään keskusteluun. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on postkolonialistinen feminismi. Tutkielman aineistona on 77 Kongon demokraattisen tasavallan seksuaalista väkivaltaa käsittelevää artikkelia, jotka on julkaistu yhdysvaltalaisissa, brittiläisissä ja ranskalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä internetissä vuosien 2004–2012 välisenä aikana. Aineistoa on kerätty osittain systemaattisesti ja osittain täydentäen, pyrkien mahdollisimman laajaan kattavuuteen. Aineiston keskeisen osan muodostavat uutisreportaasit, mutta mukana on myös uutisanalyysejä, aikakauslehtiartikkeleita, puheenvuoroja ja muita aihetta käsitteleviä täydentäviä artikkeleita tarkasteluväliltä. Aineistoa teemoitellaan keskeisten aiheiden löytämiseksi ja tämän jälkeen sitä analysoidaan Norman Fairclough’n esittelemän kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä. Aineistosta nousee esille seitsemän diskurssia Kongon seksuaalisen väkivallan syistä ja luonteesta. Diskurssit ovat 'Naiset konfliktin uhreina', 'Raadellut vaginat – raiskattu Kongo', 'Maailman raiskauspääkaupunki', 'Naisten armeija', 'Vaietuista vaietuin', 'Pimeä manner' ja 'Hylätty Kongo'. Diskurssit eroavat toisistaan siinä, miten seksuaalista väkivaltaa ja eri toimijoita representoidaan, minkälaisia syitä ongelmalle esitetään ja minkälaiset ratkaisut nähdään mahdollisina. Tyypillisesti diskursseissa seksuaalisen väkivallan luonne aseena tunnustetaan, mutta sen käytön syistä ja luonteesta on toisistaan poikkeavia käsityksiä. Diskursseista nousevat seksuaalisen väkivallan selitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Kulttuurisissa selityksissä seksuaalisen väkivallan taustalla nähtiin patriarkaatin toiminta tai kongolainen kansanluonne. Näissä selityksissä korostui seksuaalisen väkivallan opportunistisuus. Strategisissa selityksissä korostettiin seksuaalisen väkivallan luonnetta poliittisiin ja strategisiin tarkoitusperiin käytettävänä aseena. Yksittäisissä diskursseissa saattoi myös olla piirteitä molempien ryhmien selityksistä. Diskurssit voi lisäksi erotella sen mukaan, esitetäänkö seksuaalinen väkivalta keskeisesti erillisenä konfliktin myötä syntyneenä ilmiönä vai osana pidempää jatkumoa. Analyysi osoittaa, että vallalla on samanaikaisesti keskenään hyvin poikkeavia käsityksiä siitä, mitkä tekijät ja syyt vaikuttavat seksuaalisen väkivallan taustalla, keihin asetta käytetään, ketkä lasketaan uhreihin kuuluviksi ja kenen vastuulla tekojen lopettaminen nähdään. Diskursseissa toistuvat stereotyyppiset sotien sukupuoliroolit naisista uhreina ja miehistä sortajina. Niihin sisältyy voimakkaita olettamuksia naisten rauhanomaisuudesta ja huolehtivuudesta sekä asemasta yhteisöidensä kannattelijoina. Sukupuolten ominaisuuksien biologista alkuperää ei kyseenalaisteta. 'Naiset konfliktin uhreina' -diskurssin kohdalla voidaan puhua jopa hegemonisesta diskurssista, sillä diskurssin kehystys naisten asemasta yhteiskunnassa ja sodissa esitetään kyseenalaistamatta ja samankaltaisia representaatioita esiintyy myös muissa diskursseissa kautta aineiston. Diskursseissa pitkälti vahvistetaan stereotyyppisiä representaatioita sukupuolten rooleista sodassa, mutta poikkeuksiakin löytyy. 'Vaietuista vaietuin' -diskurssi kyseenalaistaa käsitystä naisista sotien vaiettuina uhreina ja nostaa seksuaalisen väkivallan miesuhrit keskiöön. Huomionarvoista on, ettei yhdessäkään diskurssissa tuoda esille naisten roolia seksuaalisen väkivallan tekijöinä, mikä osoittaa aiheen tabu-luonnetta. Sukupuolten lisäksi diskursseissa määriteltiin voimallisesti 'Kongoa' ja 'kongolaisuutta'. Diskurssien syitä ja seurauksia analysoidaan postkolonialistis-feministisen viitekehyksen avulla. Postkolonialistis-feministisestä näkökulmasta eri osapuolten representaatiot näyttäytyvät yrityksenä ylläpitää läntistä ja patriarkaalista hegemoniaa ja rakenteellista syrjintää. Diskursseissa painottuivat länsimaisten hegemonisten feminismien näkökulma kongolaisten elämään. Seksuaalisen väkivallan selittämiseen kulttuurilla sisältyy oletus kulttuurien välisestä hierarkiasta. Varsinkin 'Pimeä manner' -diskurssissa on toisintoja läntisestä historiallisesta ja rasistisesta Afrikka-kuvasta. Tällaiset selitykset saavat väkivallan näyttämään luonnolliselta ja tekevät ulkopuolisesta interventiosta haluttavan. Toisaalta seksuaalisen väkivallan opportunistisissa ja strategisissa kehystyksissä taustalla vaikuttavat syvemmät sosiaaliset ja rakenteelliset syyt jäävät käsittelemättä. Tutkimus osoittaa, että seksuaalisen väkivallan käyttö aseena on moninainen ilmiö, jonka keskeisistä määritelmistä ei ole yhteisymmärrystä. Määritelmien taustalla vaikuttavat käsitykset sukupuolten ominaisuuksista ja rooleista konfliktissa ja yhteiskunnassa, käsitykset ympäröivästä kulttuurista ja konfliktin luonteesta. Seksuaalinen väkivalta näyttäytyy aseena, jonka ymmärtäminen on aina suhteessa sosiaaliseen todellisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin, jolloin sen luonne voi näyttäytyä erilaisena konfliktista riippuen. Johtopäätöksenä todetaan, että etenkin paikallisen kulttuurin ja sukupuolen merkitystä seksuaalisen väkivallan aseellisen käytön luonteen ymmärtämiselle tulisi tutkia lisää.