Browsing by Author "von Renteln, Felix"

Tausta. Yliopistotutkinnon suorittamisajan lyhentäminen on ollut merkittävä yhteiskunnallinen tavoite jo vuosikymmenien ajan. Opintojen kesto vaikuttaa olevan tänä päivänä erityisen ajankohtainen aihe viimeaikaisten uudistusten ansiosta. Suomen lainsäädännössä määritellään tavoitteellinen tutkinnonsuoritusaika yliopistotutkinnoille – vähintään 60 opintopistettä tutkinnosta lukuvuodessa. Tätä voidaan pitää keskeisenä normatiivisena mittana opintojen kestolle. Tästä huolimatta opiskelijoiden aikomusta valmistua tämän normin määrittelemässä tavoiteajassa ei ole tiettävästi tutkittu koskaan aikaisemmin harkitun toiminnan viitekehyksestä käsin. Tutkimuskysymykset. Harkitun toiminnan viitekehys on osoittautunut erityisen toimivaksi malliksi ihmisten aikomusten selittämiseksi. Viitekehystä ei kuitenkaan ole aiemmin käytetty suomalaisten opiskelijoiden opintojen keston tutkimiseen. Käsillä olevassa työssä tutkitaan harkitun toiminnan viitekehyksen avulla, miten asenteet, normit, koettu käyttäytymisen hallinta ja minäpystyvyys, sekä edellä mainittuja tekijöitä koskevat uskomukset, selittävät aikomusta valmistua tutkinnosta lakisääteisessä tavoiteajassa. Tutkimuksessa tunnistetaan keskeisiä aikomukseen vaikuttavia uskomuksia sekä eroja uskomuksissa niiden välillä, jotka aikovat ja eivät aio valmistua tavoiteajassa. Menetelmät. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tunnistettiin elisitaatioanalyysin avulla populaatiolle keskeisiä uskomuksia otoksesta, jossa oli suomalaisia yliopisto-opiskelijoita (n=16). Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen toisessa vaiheessa varsinaiseen kyselyyn (n=353) osallistui Helsingin yliopiston sähköpostilistoilta kerättyjä opiskelijoita. Analyysimenetelminä käytettiin korrelaatiotarkasteluja, regressioanalyysiä ja t-testejä, jotka toteutettiin SPSS ja Microsoft Excel –ohjelmistoilla. Tulokset. Harkitun toiminnan viitekehyksen mallilla kyettiin selittämään 71 % vaihtelusta aikomuksessa valmistua tavoiteajassa, mikä on enemmän kuin viitekehystä soveltaneissa tutkimuksissa keskimäärin. Regressiotarkastelussa ainoastaan asenne, injunktiivinen normi ja koetun käyttäytymisen hallinnan minäpystyvyys olivat merkitseviä selittäjiä. Korrelaatiotarkastelussa myös muut viitekehyksen selittäjät olivat merkitseviä, mikä puoltaa kaikkien selittäjien säilyttämistä mallissa. Uskomukset vastasivat melko hyvin edellä mainittuja selittäjiä (R=0,557–0,767). Uskomusten osalta esiintyi systemaattisia eroja aikojien ja ei-aikojien välillä. Osa näistä vaikuttaa johtuvan sisäisistä eroista, kun taas osa on selvemmin palautettavissa ympäristötekijöihin. Akateeminen minäpystyvyys oli suhteellisen heikko selittäjä aikomukselle valmistua tavoiteajassa. Rajoitteet ja päätelmät. Tutkimuksen rajoituksia on käsitelty ja ehdotuksia tulosten soveltamismahdollisuuksista on esitetty. Tutkimuksen on muun muassa todettu lisäävän ymmärrystä opintojen kestoon vaikuttavista tekijöistä ja toimivan hyvänä pohjatutkimuksena tavoiteajassa valmistumisen aikomuksen jatkotarkastelulle. Tutkimusta voidaan soveltaa esimerkiksi paremmin kohdennettujen ja teorialähtöisten opintojen edistämiseen pyrkivien interventioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Avainsanat: harkitun toiminnan viitekehys; minäpystyvyys; yliopisto; valmistuminen; tavoiteaika