Browsing by Issue Date

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen uusien, vuonna 2019 voimaanastuneiden tiedustelulakien esitöitä – ministeriöiden ja niiden yhteydessä toimivien työryhmien valmisteluasiakirjoja ja mietintöjä, hallituksen esityksiä sekä eduskunnan valiokuntien asiakirjoja – turvallistamisteorian näkökulmasta. Tiedustelulainsäädännöksikin kutsuttu lainsäädäntökokonaisuus sisälsi useampia kokonaan uusia säädöksiä sekä voimassa oleviin säädöksiin tehtäviä muutoksia. Tiedustelulait säätivät ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti sekä Suomen sotilas- ja siviilitiedusteluviranomaisten toimivallasta, tiedustelun valvonnasta että lakien vaatimasta perustuslain muutoksesta viestisalaisuuden suojan osalta. Tutkimuskysymyksinä ovat, miten turvallistamisprosessi ilmenee aineistossa, mitä asioita turvallistetaan lainsäädännön esitöissä ja millaisin keinoin turvallistaminen on toteutettu. Tutkielman viitekehyksenä toimii turvallistamisteoria, joka ei nimestään huolimatta ole yhtenäinen teoria, vaan monimuotoinen teoriaperinne. Turvallistamisteorian ytimessä on ajatus siitä, miten turvallistamispuhetta harjoittamalla voidaan nostaa erilaisia teemoja turvallisuuskysymyksiksi ja tämän kautta edesauttaa erilaisten turvallisuustoimien implementointia. Turvallisuustoimet tyypillisesti ovat aiemmista menettelyistä poikkeavia, kuten tässä tapauksessa uusi lainsäädäntö ja sen mukanaan tuomat toimivaltuudet. Aineiston analyysissa menetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Diskurssianalyysi on osaltaan laajapohjainen lähestymistapa, jota voi käyttää hyvinkin monipuolisesti niin teksti- kuin puhemuotoisen aineiston analyysiin. Tässä tutkielmassa diskurssianalyysin käyttö rakentuu aineistosta nousevien lainsäädännön perusteiden havainnointiin – mitä perusteita havaitaan, miten ne tuodaan esiin ja miten lainsäädännön tarvetta niiden avulla perustellaan. Vastauksena tutkimuskysymyksiin havaitaan, että aineistossa on turvallistettu trendejä, joiden ei normaalisti oleteta olevan turvallisuuskysymyksiä. Tällaisia havaittuja trendejä ovat etenkin kansainvälistyminen sekä digitalisaatio. Turvallistamisen avulla on pyritty perustelemaan tiedustelulainsäädännön tarvetta Suomessa, ja aineistossa ilmenevä turvallistamisprosessi heijastelee teoriakirjallisuudessa esitettyjä ajatuksia, kuten Buzanin, Waeverin ja de Wilden hahmottelemia onnistuneen turvallistamisprosessin piirteitä. Käytännössä turvallistamisprosessi ilmenee turvallistamalla edellä mainittuja trendejä, johtamalla niistä uhkia sekä esittelemällä näiden uhkien konkreettisia esimerkkejä. Turvallistamisprosessi toteutetaan kohdistamalla puhetoimintaa yleisölle, jolle turvallisuustoimi, eli tiedustelulainsäädäntö, tulee oikeuttaa. Diskurssianalyysin myötä esiin nousevat myös aineistossa käytetyt diskursiiviset strategiat. Nämä strategiat ovat oletettuja tietoisia toimia, joiden avulla pyritään saavuttamaan jokin lopputulos eli tässä tapauksessa tiedustelulainsäädännön voimaansaattaminen. Ne siis vastaavat kysymykseen siitä, millaisin keinon turvallistaminen on toteutettu. Diskursiivisia strategioita ovat muun muassa tiedustelulainsäädännön välttämättömyytenä ja luonnollisena jatkumona esittäminen tai kansallisen turvallisuuden ja sen suojelun itseisarvona pitäminen. Tutkielman rooli akateemisella kentällä on tarjota katsaus ja analyysi tiedustelulakien perusteisiin sekä tutkimusaineistoon turvallistamisteorian näkökulmasta. Uuden lainsäädännön verrattain lyhyt voimassaoloaika, perustuslain muuttaminen, jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö sekä keskustelu mahdollisista uusista tulevista tiedusteluvaltuuksista luovat relevanssia tutkimukselle. Jatkotutkimustarpeena onkin syytä syventyä tulevaisuudessa tarkemmin etenkin mahdollisten uusien lailla säädettävien tiedusteluvaltuuksien perusteluihin sekä mahdollisen jatkumon havainnoimiseen. Ennen kaikkea tutkielma osaltaan valaisee, miten Suomessa on lainsäädännöllä lähestytty sitä dilemmaa, mikä syntyy, kun turvallisuustoimia tarvitaan yhteiskunnan suojelemiseen, mutta samalla tulee huomioida näiden toimien mahdolliset negatiiviset vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien kannalta.

Tutkielman aiheena on sota-aiheisten televisiouutisten viihteellistyminen inhimillisen kärsimyksen näkökulmasta. Vaikka sota uutisaiheena ei ole uusi, on Ukrainan sota ensimmäinen sota eurooppalaisella maaperällä sitten toisen maailmansodan. 1980-luvulta asti on tutkittu tabloidisaation eli uutisten viihteellistymisen tai iltapäiväistymisen ilmiötä osana uutismediaa. Erityisesti yhdysvaltalaisessa viestinnän tutkimuksessa on tutkittu menneiden sotien uutisten viihteellisyyttä. Sen sijaan suomalaisessa tabloidisaation tutkimuksessa on keskitytty enemmän esimerkiksi politiikan uutisoinnin viihteellisyyteen. Ukrainan sodan seurauksena todennäköisesti myös Suomessa julkaistaan enemmän sota-aiheiseen uutisointiin liittyvää tutkimusta, jossa tällä maisterintutkielmalla on oma paikkansa. Tutkimusaineistona toimii MTV3-televisiokanavan Kymmenen uutisten lähetykset. Ensimmäinen aineistopäivä on sodan alkamispäivä, 24.2., ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin 15.3.2022 Aineiston kautta haetaan vastauksia tutkimuskysymyksiin 1) Miten Kymmenen uutisissa koskien Ukrainan sotaa 24.2.-15.3.2022 puhutaan tai näytetään sotatapahtumista kärsiviä ihmisiä? 2) Miten tabloidisaation viihteellistyminen ilmenee Kymmenen uutisten diskursseissa? Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysia (CDA), jota sosiolingvistiikan ja kuva-analyysin tutkimusmenetelmät tukevat. Aineistoa tarkastellaan osana laajempaa sosiokulttuurista kontekstia. Kuten aikaisempi tutkimus, myös tässä aineistossa nousee esille siviilien kärsimyksen korostaminen. Teksteissä keskitytään ukrainalaisiin vanhuksiin, naisiin ja lapsiin, jotka yhdessä muodostavat sotapakolaisten ryhmän. Kymmenen uutisissa asiantuntijavieraat vastaavat sotateknisistä aiheista, kun taas MTV:n omat raportit keskittyvät inhimillisen kärsimyksen kuvastoon. Yhtenä kollektiivina tämä ryhmä kärsii kamerakuvassa ja sen ulkopuolella keräten sympatiaa ja myötätuntoa uutisten katsojilta. Aineistopäivien edetessä kronologisesti, uutisissa näytetään MTV:n ulkomaantoimittajaa sodan keskellä välittäen autenttista tunnelmaa sodan keskeltä välittömästi ja tunteellisesti. Aineiston perusteella ei voida muodostaa kokonaiskuvaa MTV:n tyylistä uutisoida Ukrainan sodasta, vaan tutkielmassa keskitytään sodan alun ensimmäisten viikkojen televisiouutisointiin, jolloin tulosten kautta saadaan yksittäisiä esimerkkejä sodan viihteellisen uutisoinnin tavoista, erityisesti sodan alkushokin ajalta. Suomalaisiin televisiouutisten katsojille Ukrainan sodasta uutisoidaan tunteellisena ja myötätuntoa herättävänä kärsimysnäytelmänä, jossa ukrainalaiset liitetään osaksi länsimaalaista kollektiivia, jota tulee tukea.

Tutkielman tavoitteena on selventää koronapandemiasta aiheutuneen uhan kokemuksen ja hallituksen koronatoimiin luottamisen välistä dynamiikkaa Suomessa ja Italiassa. Aiempaan yhteiskunnallisten uhkien ja poliittisen luottamuksen väliseen tutkimukseen perustuen tutkielmassa oletetaan koronasta aiheutuneen uhan kokemuksen johtavan voimakkaampaan hallituksen koronatoimiin kohdistettuun luottamukseen. Lisäksi tutkielmassa oletetaan, eritoten integroidun uhkateorian ja sosiaalisen identiteetin näkökulman oletuksiin nojaten, uhan kokemuksen olevan yhteydessä myös voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen, jonka puolestaan oletetaan johtavan suurempaan poliittiseen luottamukseen. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan sitä, vaikuttaako poliittinen orientaatio muokkaavasti edellä kuvattuihin yhteyksiin. Oletettuihin yhteyksiin perustuen muodostettiin kaksi mallia: mediaatiomalli ja moderoitu mediaatiomalli. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu alkuvuodesta 2020 Suomessa ja Italiassa kerätystä kyselytutkimusaineistosta. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkastellaan regressioanalyysin sekä regressioanalyysiin perustuvan ehdollisen prosessianalyysin keinoin, joka mahdollistaa mediaation ja moderaation samanaikaisen tarkastelun. Lisäksi muuttujien muodostamiseen ja deskriptiiviseen tarkasteluun käytettiin korrelaatioanalyysiä. Analyysit tehtiin maittain. Hypoteesien toteutumisessa oli merkittäviä maakohtaisia eroja, asetettujen hypoteesien saadessa tukea Italian aineistossa, kun taas Suomen aineistossa hypoteesit eivät saaneet lainkaan tukea. Italian aineistossa uhan kokemus oli yhteydessä sekä korkeampaan poliittiseen luottamukseen että voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen, joka puolestaan oli yhteydessä korkeampaan poliittiseen luottamukseen. Poliittinen orientaatio puolestaan vaikutti Italiassa muokkaavasti uhan kokemuksen ja poliittisen luottamuksen väliseen suoraan yhteyteen. Tarkasteltaessa yhteyksiä poliittisen orientaation eri tasoilla Italian aineistossa sekä suora että kansallisen identiteetin välittämä epäsuora yhteys toteutui poliittisen orientaation saadessa vasemmistoon tai poliittisesti keskelle sijoittumiseen viittaavia arvoja. Suomen aineistossa ei havaittu tältä osin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Vaikka tutkielma koskettaa vain pientä hetkeä jo pitkään jatkuneessa kamppailussa koronavirusta vastaan, se kohdistuu hyvin kriittiseen ajankohtaan; ensimmäisen koronakevään alkuun, jolloin uhan kokemus ja tarve poliittiselle luottamukselle olivat korkeimmillaan. Aiemmassa uhan kokemuksen ja poliittisen luottamuksen välisen yhteyden tutkimuksessa on saatu hyvin ristiriitaisia tuloksia. Kansallisen identiteetin välittävän vaikutuksen tutkiminen lisää ymmärrystä uhan kokemuksen ja poliittisen luottamuksen välisestä monimutkaisesta ja tärkeästä dynamiikasta. Lisäksi poliittisen orientaation muokkaavan vaikutuksen tutkiminen lisää tietoa siitä, miten voitaisiin mahdollisesti saavuttaa laajempaa kansallista solidaarisuutta ja koheesiota yhteisiä ponnistuksia vaativien uhkien edessä.

Aikaisempi tutkimuskirjallisuus osoittaa, että syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeet ovat yksilöllisiä. On myös tunnistettu, että syöpään sairastuneilla on monia, yleisesti havaittuja yhteisiä tuen tarpeita. Yhteisiä tuen tarpeita on myös havaittu syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä välillä. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli tutkia, mitä olivat syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeet Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluissa, sekä sitä, miten erilaiset taustatekijät vaikuttivat näihin tunnistettuihin tuen tarpeisiin. Tutkielman tavoitteena oli lisätä tietoa syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeista sekä näihin vaikuttavista tekijöistä Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluiden osalta. Tutkielman aineistona käytettiin Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluiden valtakunnallista asiakasrekisteriä. Tutkimusjoukkona olivat syöpään sairastuneet ja heidän läheistensä yhteydenotot mainitulla tarkasteluaikavälillä (N=4813). Tutkielman analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä logistista regressioanalyysiä. Lisäksi syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä ristiintaulukoinnissa tuen tarpeiden kanssa suoritettiin khiin neliö -testi (χ2). Tutkielman tuloksena syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeita tunnistettiin Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluiden valtakunnallisesta asiakasrekisteristä seuraavia: psyykkinen tuki, oireisiin liittyvä neuvonta, diagnoosiin, ennusteeseen ja tutkimuksiin liittyvä neuvonta, hoitoihin liittyvä neuvonta, taloudellisiin asioihin liittyvä neuvonta, perinnöllisyysneuvonta, kuntoutukseen ja seurantaan liittyvä neuvonta, elintapoihin liittyvä neuvonta, ennaltaehkäisyyn liittyvä neuvonta sekä yhteystietojen kysely. Tutkielman perusteella tutkielmassa käytetyt taustatekijät vaikuttivat tuen tarpeisiin syöpään sairastuneilla ja heidän läheisillään. Ainoana poikkeuksena tuen tarpeista oli taloudellisiin asioihin liittyvä neuvonta, johon taustatekijöiden lisääminen ei vaikuttanut. Tutkielman logistisen regressioanalyysin perusteella erot tuen tarpeissa syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä välillä tasaantuivat taustatekijöitä lisättäessä. Aikaisemmat tutkimukset syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeista vahvistavat osaltaan tämän tutkielman tuloksia. Kuitenkin on huomioitava, että syöpätapausten määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan sekä yhä useampi syöpään sairastunut parantuu. Tästä syystä syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä tuen tarpeista sekä tukemisesta tarvitsemme jatkossa lisää tutkimusta.

Tutkielmassa tarkastellaan yritysveroprosenttien yhteyttä modernien toimialojen kehitykseen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tutkittava aikaperiodi on 2005–2018 ja tarkastelussa on 18 eteläisen Afrikan valtiota. Tutkielmassa tarkastellaan kolmea modernin työn sektoria. Tavoitteena on analysoida, millainen yhteys yritysverotuksen muutoksilla on ollut näiden modernien toimialojen työllistämään osuuteen työvoimasta. Kehityspoliittisessa keskustelussa on esitetty, että Afrikan maiden on parannettava edellytyksiä verotettavan ja virallisen työn osuuden kasvulle. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että yritysveron laskulla on ollut modernien toimialojen toimintaedellytyksiä parantava vaikutus, mutta verotus yksin ei selitä modernin työn kehitystä. Taustalla vaikuttaa olennaisesti yhteiskunnan ja työn laajempi rakennemuutos sekä talouskasvu. Tutkielma on toteutettu paneeliaineistolla ja keskeisin tutkimusmenetelmä on kiinteäkertoiminen regressioanalyysi. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään kuvailevaa tilastoanalyysia. Useista lähteistä koottu paneeliaineisto sisältää valtiokohtaiset yritysveroasteet sekä modernien sektoreiden osuudet työvoimasta maittain. Regression kontrollimuuttujana käytetään asukaskohtaisia bruttokansantuotteita. Tutkielman keskeisin johtopäätös on, ettei selitettävän ja selittävän muuttujan välillä ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Vaikka kuvailevan tilastoanalyysin perusteella vaikuttaakin siltä, että veroasteen laskulla voisi olla yhteys työn modernien sektoreiden kasvuun osassa eteläisen Afrikan maita, kiinteäkertoiminen regressioanalyysi ei osoita tilastollista merkitsevyyttä muuttujien välillä. Yritysveroprosentit eivät pysty selittämään modernien sektoreiden muutoksia riittävällä tasolla. Modernien sektoreiden kasvua ja verotuksen muutoksia voi selittää laajempi työn rakennemuutos sekä paine kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiselle Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Vaikka regressioanalyysi ei osoita syy-selityssuhdetta, joidenkin yksittäisten valtioiden tasolla verotuksella vaikuttaisi olevan yhteys modernien sektoreiden kehitykseen. Veronkorotuksilla havaitaan useammassa valtiossa yhteys modernien toimialojen kasvun hidastumiselle. Vaikka tutkielman hypoteesia muuttujien välisestä yhteydestä ei voida osoittaa oikeaksi, tutkielman tulokset ovat silti linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkielman ilmeinen haaste on 18 havaintoyksikön pieni määrä, jolloin tilastollisesti merkitsevien tulosten saaminen on epätodennäköisempää kuin suuremmalla otoskoolla. On mahdollista, että verotuksella on osittainen yhteys modernien toimialojen kasvuun, mutta kehitystä ohjaa lisäksi sekä endogeeniset että eksogeeniset tekijät, kuten talouskasvu, teknologinen rakennemuutos ja kansainvälinen kilpailukyky.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 2010-luvun syntyvyyden laskua Suomessa ei-korkeakoulutettujen kohdalla lastenhankintaan liittyvien sosiaalisten muutosten näkökulmasta kyselyaineiston perusteella. 2010-luvun alussa alkaneen laskun on epäilty johtuvan vuoden 2008 talouskriisistä, mutta koska syntyvyys on toipuneesta taloudesta ja työllisyydestä huolimatta jatkanut laskuaan, epäillään ilmiön taustalta löytyvän myös muita kuin taloudellisia syitä. Aineistoanalyysia taustoitetaan teoreettisella ja historiallisella pohjustuksella. Apuna toimii erityisesti väestöllisen muuntumisen teorian toinen vaihe, jonka mukaan erityisesti yhteiskunnallisten arvojen ja yksilöllisemmän elämäntavan muutos ovat laskeneet syntyvyyttä. Perheet ja yksilöt arvostavat yhä enemmän vapaa-aikaa ja harrastuksia ja lapsiin käytetään taloudellisten resurssien lisäksi enemmän henkisiä resursseja. Kynnys hankkia lapsia voi siis kasvaa. Tietyt normit ja arvostukset voivat levitä nykyään nopeammin uuden teknologian myötä. Arvojen muutoksen lisäksi tutkimuksen pohjahypoteesina toimii sukupuolten sosiaalinen erilaistuminen ja sen vaikutukset parisuhteiden muodostamiseen. Lisäksi selvitetään sukupuolten eroja lastenhankintasuunnitelmissa. Tutkimuksen aineistomateriaali koostuu sosiaalisessa mediassa levitetyn kyselylomakkeen vastauksista. Kysymykset koskivat vastaajien kokemuksia ja mielikuvia lastenhankinnasta, parisuhteista, niissä tapahtuneista muutoksista. Vastaajat luokiteltiin ryhmiin vapaaehtoisesti lapsettomat, vasten tahtoaan lapsettomat, epävarmat lastenhankinnasta ja lapsia hankkineet. Luokittelun avulla vastaajille kohdistettiin erilaisia kysymyksiä heidän elämäntilanteestaan riippuen. Vastaajia verrattiin muihin ryhmiin ja oman ryhmänsä muihin vastaajiin ja tutkimuskirjallisuuteen. Tutkielman johtopäätöksissä vahvistetaan aineistoanalyysin ja tutkimuskirjallisuuden perusteella tehty tulkinta, jonka mukaan 2010-luvun syntyvyyden lasku ei-korkeakoulutettujen kohdalla ei johdu pelkästään taloudellisista syistä. Muutoksen muina syinä näkyvät yksilön ja perheiden halu kohdistaa materiaalisia ja henkisiä resursseja itseensä, sekä kokemus raskaammasta ja tavoitteellisemmasta perhearjesta nykyajassa. Suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta poiketen, joka yleensä mainitsee ilman parisuhdetta ja lapsia jäävät miehet, tässä aineistossa pääasiassa naiset kokivat sitoutumisvalmiin miehen löytämisen haastavaksi. Tutkimus näyttää kuitenkin tukevan yleistä huomiota miesten ja pienituloisten myöhemmästä vanhemmaksi tulemisen iästä ja mahdollisesti tämän myötä pienemmästä lapsiluvusta.

I denna studie har socialarbetarnas uppfattningar av att jobba med klienter med en minnessjukdom studerats. I takt med att befolkningen åldras och livslängden ökar, kommer allt fler personer att drabbas av en minnessjukdom. Också inom det sociala arbetet kommer allt fler klienter inom servicen för äldre personer att vara personer med minnessjukdomar. Det här kan leda till vissa utmaningar inom det sociala arbetet och frågor om självbestämmanderätt, paternalism och klientens bästa aktualiseras. Syftet med den här studien har varit att öka förståelsen för hurdana upplevelser socialarbetare har av att jobba med klienter med minnessjukdom. Utmaningar i arbetet och samarbetet med klienters anhöriga har även studerats. Materialet för studien har samlats in genom att intervjua sex socialarbetare som jobbade inom servicen för äldre personer. Kriteriet för de intervjuade var att de hade erfarenhet av att jobba med personer med minnessjukdom. De semi-strukturerade intervjuerna analyserades med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Resultaten visar att klientens självbestämmanderätt och gränsdragningen mellan självbestämmanderätt och paternalism ses som den största utmaningen i arbetet. Socialarbetarna upplevde att de vill ta klienters självbestämmanderätt i beaktande så långt som möjligt, men i något skede kommer en gräns emot då det inte mera är möjligt. Även etiska, strukturella och organisatoriska utmaningar lyftes fram. Många socialarbetare ansåg bl.a. att de inte kan erbjuda en passande service till klienten eftersom en sådan service helt enkelt inte fanns att erbjuda eller pga. att kriterierna för servicen var för höga. Den konstanta resursbristen ansågs också som problematisk. Att kunna läsa klienten och utnyttja icke-verbal kommunikation ansågs viktigt. Gällande unga personer med minnessjukdom upplevde många att det kan kännas tyngre att ha en ung minnessjuk som klient, speciellt om hen har minderåriga barn. Samarbetet med klientens anhöriga ansågs överlag fungera bra, men i närståendevårdarfall ansågs det viktigt att både ta klientens och närståendevårdarens situation i beaktande och att kunna se på helheten.

Tutkielma tarjoaa etnografisen analyysiin sosiaalisiin suhteisiin, joita kierrätys tuottaa ja tekee näkyväksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa. Tutkielman kontekstia leimaa viimevuosina pinnalle noussut kiertotalouden trendi. Näin ollen tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin, minkälaista työtä ja minkälaisia vaihtosuhteita käytettyjen tavaroiden muuntaminen kiertotalouden resursseiksi sisältää ja toisaalta, minkälaista kuvittelua kiertotalous herättää ja vieraannuttaako ajatus kiertotaloudesta ja materiaalien loputtomasta kierrosta ihmiset kierrätykseen tuoduista tavaroista ja niiden prosessoinnista. Esitetyt johtopäätökset perustuvat etnografiseen aineistoon, joka koostuu kahden kuukauden osallistuvasta havainnoinnista Kierrätyskeskuksella ja sen aikana tehdyistä kenttämuistiinpanoista, sekä yhteensä neljästätoista haastattelusta keskuksen työntekijöiden ja kierrätykseen tavaraa tuovien ihmisten kanssa. Tutkielma osoittaa kiertotalouden käsitteen suhteellisuuden ja tarjoaa kulttuurisen, vuorovaikutussuhteisiin keskittyvän näkökulman kiertotaloudeksi kutsuttuun talousmalliin. Etnografisen kuvailun kautta hahmottuu prosesseja, jotka osoittavat miten esineiden kierto kiertotaloudessa edustaa sosiokulttuurista voimaa, jonka taustalla vaikuttaa inhimillinen työ ja joukko ihmisiä, jotka merkityksellistävät omaa toimintaansa kukin omaan henkilökohtaiseen maailmansa nojaten ja kulttuurisesti omaksuttujen käsitystensä valossa. Lopulta kiertotalous näyttäytyy teknishallinnollisen talouden lisäksi relationaalisena, sotkuisena ja ihmisten henkilökohtaisista tavoitteista motivoituneena.

Alkoholin ongelmakäytön aiheuttamat haitat koskevat Suomessa arvioiden mukaan satojatuhansia käyttäjien läheisiä. Tutkielmassa tarkastella, millaisena alkoholia run-saasti käyttävien henkilöiden puolisoiden toimijuus näyttäytyy heidän omaelämäker-rallisissa tarinoissaan. Tutkimusaineistona käytetään A-klinikkasäätiön ylläpitämällä Päihdelinkki-verkkosivustolla julkaistuja puolisoiden kirjoittamia omaelämäkerrallisia tarinoita. Tutkielman näkökulma on narratiivinen ja analyysimenetelmänä käytetään Greimas’n aktanttianalyysiä. Analyysimenetelmässä huomio kiinnitetään yksilöiden toimintaa ohjaaviin voimiin ja niiden välisiin suhteisiin. Tutkielma paikantuu sosiaalisen kon-struktionismin tutkimukselliseen viitekehykseen, jossa todellisuus nähdään kielelli-sessä vuorovaikutuksessa rakentuvana. Toimijuus ymmärretään tutkielmassa sosiaa-lisena, suhteessa muihin rakentuvana, ilmiönä. Puolisoiden kirjoittamista tarinoista tunnistettiin viisi erilaista toimijuuskategoriaa: vaihtoehtoja arvioiva ja muutokseen pyrkivä toimijuus, rajallinen toimijuus, vaihtoeh-doton toimijuus, voimaantunut toimijuus sekä haavoittunut toimijuus. Perheen sisäi-nen alkoholiongelma näyttäytyi kirjoittajien toimijuutta haavoittavana ja rajoittavana tekijänä. Elämäntilanteen haavoittavuudesta huolimatta puolisoiden toimijuus näyttäy-tyi myös muutokseen pyrkivänä ja erilaisia itsensä suojaamisen keinoja etsivänä ja omaa elämäntilannetta reflektoivana.

This study aims to map out how harm is socially represented in Facebook Watch videos with trigger warnings. In contemporary times, psychological terms have become increasingly popular in laypeople’s use. Although the transmission of scientific knowledge to common sense is not a new phenomenon, it has been expediated by the popularity of social media. Consequently, a new understanding of clinical terms, such as trauma and trigger warnings, are reflected in everyday practices, meaning making and communication between people. Historically, trauma was a physical injury, yet diagnostic manuals and shared understanding have shifted toward including psychological and emotional harm as bases of traumatic experiences. Likewise, trigger warnings have spilled from therapy to become a safeguarding practice in a variety of new settings. The thesis is situated primarily within Serge Moscovici’s social representations theory, which is well-geared to examine laypeople’s conceptualization of social phenomena and understand how scientific knowledge becomes a part of common-sense practices. The theory of concept creep by Nick Haslam, and clinical knowledge is applied as a secondary paradigm. The research question is: How is harm socially represented in Facebook Watch videos with trigger warnings? In total, 87 videos were collected from Facebook Watch service to assess how trigger warnings cue the risk of harm and how harmful content is understood. Videos were watched, evaluated, and analyzed through Braun and Clarke’s 6-phase reflexive thematic analysis. Further steps were taken to assess visual, sonic, and affective features to comprehend how the entirety of the content signified harm. As a result of the reflexive thematic analysis, the study identified four main themes for social representations of harm: Clinical reminders, Collision of values, Ambiguous entertainment value, and Collectively unsettling to the society. The results suggest that conceptualizing harm has moved from clinical understanding to subjective perceptions of trauma and harm. Social representations of harm were consistent with recent literature exemplifying the inflated harm concept. Harm was represented as ideas, opinions, values, theories, expressions, critiques, and images which go beyond graphic content. Although a large portion of the data (n=48) exemplified trigger warnings as a safeguarding practice based on clinical triggers or concerns for immature viewers, harm was occasionally portrayed as opposing value systems and polarization. Facebook Watch was found to constitute a powerful shared universe for social actors to create and share social representations of harm through videos, which are potentially affective, persuasive, and occasionally extreme. With the guidance of social representations theory and thematic analysis, the thesis demonstrates the practice of trigger warnings and how harm is socially represented in social media videos. The results indicate that further research efforts should focus on assessing and creating guidelines for safe and inclusive social media platforms for trauma and non-trauma background users. Current guidelines lack specificity and do not provide uniform recommendations for navigating harmful online content. Additionally, the study identifies the conceptualization of harm as a more inclusive and broad practice than outlined in clinical manuals, which ideally should be reflected in more comprehensive social media regulations to meet the users’ needs. Lastly, the study offers foundations and suggestions for further social psychological studies on harm through various methods.