Browsing by department "Department of Social Research (2010-2017)"

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Author - Ritva Pernanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Aktiivinen kansalainen? Kuntouttavan työtoimintalain (L 189/2001) valmisteluprosessiin liittyvät eduskuntakeskustelut Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 + Liite Tutkielman kohteena on kuntouttavaa työtoimintaa koskevaan lainvalmisteluprosessiin (L 189/2001) liittyvät eduskuntakeskustelut. Kyseessä on yksittäiseen lakiesitykseen (HE 184/2000) kohdistuva tapaustutkimus. Lain kohderyhmään kuuluvat erityisesti ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat samanaikaisesti sekä työvoima- että sosiaalihallinnon asiakkaita. Työssä tarkastellaan yhtäältä sitä, mitkä lakiesityksen kannalta keskeiset aihealueet hallitsivat keskusteluja ja toisaalta sitä, millainen kuva lain kohderyhmästä välittyy keskustelujen kautta ja miten poliittiset päättäjät pyrkivät saavuttamaan lain tavoitteet. Lakialoite sijoittuu historiallisesti ajankohtaan, jolloin Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unionin jäseneksi ja ryhtynyt toteuttamaan aktivointipolitiikkaa. Aktiivinen sosiaalipolitiikka oli yksi väline, jolla hallitus pyrki saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimusaineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, jotka koskevat kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää lainvalmisteluprosessia. Ensisijainen analyysikohde on lainvalmisteluun liittyvät eduskuntakeskustelut. Tutkielma pohjautuu tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Lainvalmistelukeskustelujen hallitsevin teema on talous, erityisesti uusliberaalia talouspoliittista suuntausta edustava diskurssi. Eriarvoisuus on toinen hallitsevista keskusteluaiheista, sen keskiössä ovat taloudellinen – ja palvelujärjestelmien tuottama eriarvoisuus. Tulos ei ollut yllätys, koska talous ja eriarvoisuus kietoutuivat keskusteluissa monin tavoin toisiinsa. Eriarvoisuutta tuottavien tekijöiden taustalla vaikuttivat yleensä taloudelliset motiivit. Mielikuvaa kohderyhmästä konstruoivat erityisesti seuraavat diskurssit: normaali - poikkeavuus- ulottuvuudella operoiva tarkastelutapa, sitouttamisteemaan sisältynyt sopimuksellisuus ja syyllistäminen. Kohderyhmän kuvaa muokanneiden keskustelujen tuloksena ryhmästä rakentui kaksi toisistaan poikkeavaa mielikuvaa, jotka ilmentävät kahta vastakkaista suhtautumistapaa kohderyhmään: ”keppimalli” ja ”osallistava malli”. ”Keppimallin” ja ”osallistavan mallin” välinen ero tiivistyy työttömyyden syihin. ”Keppimallin” omaksuneet edustajat näkevät työttömyyden syyn olevan työttömässä, hänen ominaisuuksissaan. ”Osallistavat” edustajat katsovat työttömyyden olevan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä johtuva ongelma. Keskustelijoiden enemmistö kannatti ”osallistavaa mallia”. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse lakiesitys tukee monessa suhteessa ”keppimallia”. Esitys sisälsi osallistavalta kannalta tarkasteltuna ”ongelmallisia” lähtökohtia, jotka vaikuttivat kohderyhmästä rakentuvaan mielikuvaan. Yksi niistä on oli lain leimaava nimi, jossa sana ”kuntouttava” medikalisoi kohderyhmän vajaakuntoiseksi. Medikalisointi tekee työttömästä poikkeavan ja työttömyydestä henkilökohtaisen, lääketieteellisen ongelman sen sijaan, että se nähtäisiin yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä. Toinen vastaavanlainen piirre esityksessä on aktivointisuunnitelman sopimuksellinen muoto, joka siirtää työttömyyttä koskevaa vastuuta viranomaisilta yksilöille. Vastuun mukana siirtyy myös syyllisyys työllistymisen epäonnistumisesta yksilölle. Edellä konstruoidun ”syyllisyysolettaman” perusteella lakiesitys antaa ikään kuin ”luvan” lain kohderyhmän kurittamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä esitykseen sisältyvien sanktioiden ja vastikkeellisuusvaatimusten oikeuttamista. Aktivointipolitiikan taustalla olevat taloudelliset vaikuttimet selittävät lakiesityksen tavoitteita, ”ongelmakohtia” sekä talouden ja eriarvoisuuden samanaikaista läsnäoloa lainvalmistelukeskustelujen hallitsevina teemoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords

This work stems from the various debates of the definition, authenticity and plurality of yoga traditions both among yoga practitioners and scholars. The work has two aims: to move away from these debates by constructing a new theoretical perspective, and to study yoga as a lived, non-ascetic practice in India because based on ethnography, because such ethnographic study has not been done properly. The material of this work is based on official field work in the city of Bangalore, in Karnātaka state, India, from the end of October 2005 towards the end of February 2006. This thesis then seeks to map the social reality of yoga as it existed in the mid 2000’s among the of middle-aged, middle-class Hindu practitioners. In this work, it is analyzed how they narrate yoga. Overview of yoga history is presented as a frame that both provides an intertextual library and guides interpretation as an authoritative voice of “past in the present”. Similarly, the traditional sources of authoritative knowledge in India, the Sanskritic textual canon and the institution of the guru are discussed. The yoga narratives gathered in Bangalore essentially informs the re-theorizing of yoga, shifting focus from tradition to knowledge. Knowledge is taken as the main analytical category of the discussion. The dialogic relationship of theory and practice is at the core this work which then translates into exploring yoga knowledge as two interconnected categories: objectified knowledge, that is theory and philosophy of yoga, and embodied knowledge, meaning not only the practiced techniques of yoga but essentially all yoga knowledge that is performed. Yoga classes and narratives are observed as knowledge performances. Lastly, practitioner narratives are analyzed by using the concepts of objectified and embodied knowledge, hierarchies of knowledge and participant roles in addition to exploring the narratives in their ethnographic context. As a result, the work concludes: each performance has the potential to integrate the theory and practice, and despite all the differences, all yoga is yoga.

Ammatillista opiskelua on viime vuosina lähestytty palkkatyökeskeisestä näkökulmasta, jossa on korostettu opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja työelämäkykyisyyttä. Näkemys heijastelee kulutuskeskeiselle yhteiskunnalle tyypillistä resurssipohjaista käsitystä hyvinvoinnista. Siinä hyvinvointi kytketään vahvasti materiaaliseen elintasoon. Resurssipohjainen lähestymistapa kuitenkin ohittaa nuoruuden ja hyvinvoinnin moniulotteisuuden. Tässä tutkielmassa hyvinvointi määritellään kokonaisvaltaisesti Tuuli Hirvilammin ja Tuula Helneen HDLB-mallia noudattaen. Hyvinvointi nähdään kohtuullisen elintason (having), merkityksellisen toiminnan (doing), sosiaalisten suhteiden (loving) ja elävän läsnäolon (being) muodostamana kokonaisuutena. Tutkielman näkökulma hyvinvointiin on relationaalinen. Hyvinvointi rakentuu ammatillisen opiskelun ekosysteemiin paikantuvissa dynaamisissa vuorovaikutussuhteissa. Tässä tutkielmassa käsitellään erityisesti hyvinvoinnin temporaalisia eli aikaulottuvuuteen liittyviä suhteita. Tutkielman tavoitteena on muodostaa ammatillisen opiskelun kontekstiin soveltuva kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin HDLB-malli. Ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvointia analysoidaan having-, doing-, loving- ja being-ulottuvuuksilla sekä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden muodostamassa aikaulottuvuudessa. Tutkielmassa selvitetään opiskelijoiden välisiä eroja muodostamalla opiskelijatyyppejä HDLB-mallin pohjalta. Keskeisenä tavoitteena on myös tutkia opiskelijoiden välisiä eroja selittäviä tekijöitä hyvinvoinnin eri ulottuvuuksilla. Tutkimuksen aineistona käytettiin ammattiin opiskeleville suunnattua Amisbarometri 2015 -kyselyä. Analyysin kohderyhmäksi rajattiin 15–29-vuotiaat perustutkintoa suorittavat vastaajat, joita oli aineistossa yhteensä 18 900. HDLB-mallin muodostamiseen käytettiin faktorianalyysiä ja opiskelijatyyppien muodostamiseen K-keskiarvon ryhmittelyanalyysiä. HDLB-mallin eri ulottuvuuksia selittäviä tekijöitä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä. Tutkielmassa having-ulottuvuus muodostui käytettävissä olevia tuloja kuvaavista muuttujista, doing-ulottuvuus ammatillisen koulutuksen arvostukseen liittyvistä muuttujista, loving-ulottuvuus läheisiä ja luottamuksellisia ihmissuhteita käsittelevistä muuttujista ja being-ulottuvuus opiskelun kuormittavuutta ja psyykkistä hyvinvointia kuvaavista muuttujista. HDLB-mallin perusteella muodostettiin neljä erilaista kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ryhmää: yksinäiset pienituloiset, kokonaisvaltaisesti hyvinvoivat, kokonaisvaltaisesti pahoinvoivat ja merkityksettömyyttä kokevat hyvinvoivat. Tulosten perusteella merkityksettömyyttä kokevat hyvinvoivat ja kokonaisvaltaisesti hyvinvoivat vastaajat muodostavat aineistossa suurimmat ryhmät. Menneisyyttä ja taustaa kuvaavat tekijät, nykyisyyttä kuvaavat opiskelukokemukset ja tulevaisuuteen kiinnittyvät työelämäodotukset selittävät hyvinvoinnin eroja etenkin doing- ja being-ulottuvuuksilla. Tulosten perusteella HDLB-malli soveltuu hyvinvoinnin mittaamiseen ammatillisen opiskelun kontekstissa, mutta edellyttää indikaattoreiden kehittämistä jatkotutkimuksissa. Tutkimuksessa muodostettu malli ammattiin opiskelevien nuorten hyvinvoinnista opiskelun ekosysteemissä tarjoaa analyyttisen työkalun indikaattorien kehittämiselle ja hyvinvoinnin mittaamiselle relationaalisista ja temporaalisista lähtökohdista.

In the past years social equality has been a hot topic in the western world. Traditional social hierarchies have been challenged by feminist policies, women’s increased societal engagement and the recognition of the rights of historically oppressed groups. However, the advancements in equality have not been embraced unanimously, as anti-feminist and racist discourses have reared its head, especially online. Central in modern anti-feminist discourse is the idea of reversed gender hierarchy: that historical female oppression never existed, and thus feminist policies supporting women and minorities are actually discriminating men. The aim of these discourses is to sustain traditional social hierarchies favouring white western men. Today’s anti-feminist mobilization consists by large of angry white men, trying to renew the respect and honour of traditional masculinity. By leaning on the theoretical frameworks of social constructionism and critical discursive psychology (CDP), this thesis examined how discourses resisting social equality manifest online. Especially of interest was how affects, as discursive action, were used to constitute understandings of equality. In this, this thesis leaned on Wetherell’s theory of affective-discursive practice (2012) and treated affects as part of the discursive realm. The data used consisted of blog posts written by a globally known public figure, Jordan Peterson, who in newspapers has been cited as the most influential public intellectual of the western world. The aim of this study was to explore what kinds of interpretative repertoires were drawn upon in Peterson’s writings when discussing social equality, and how affect and discourse worked together in positioning within these meanings. As CDP carries the idea of broader societal implications, this study also discusses how the meanings and positions constructed in Peterson’s writings relate to larger societal discussions. The analysis shows that in Peterson’s writings social equality is understood through four interpretative repertoires: threat, truth, justice and virtues. Firstly, equality is constructed as a threat to the society and the whole existence of men. This understanding positions women as emotional fools, and feminists as criminals, who by feminist policies threaten traditional western values. Secondly, equality and feminist policies are understood by the means of truth and veracity. This understanding distinguishes true and false science, and positions men as advocates of the true science, whereas women/feminist as impostors. Third understanding has the central idea that aiming for social equality by feminist policies is unjust, as they discriminate men. This understanding allows feminists to be seen as villains while men are positioned as innocent and downtrodden. Finally, the fourth repertoire emphasizes masculine virtues and works to legitimize current social hierarchies by positioning and constructing men through a hegemonic masculine ideal. Alongside these understandings, several affects are being triggered and manipulated. The most repetitive is anger, which is constantly directed towards women and feminists, who are characterized as hateful and full of resentment. In contrast, the writings evoke pride and sympathy among men, who are constituted as the wronged victims of the situation. The results of this study resonate greatly with recent studies around anti-gender movement and discourses of the manosphere. Similarities are apparent particularly in relation to how genders are constructed and understood, and how the societal situation at large is constituted as discriminating men, young and white in particular. In conclusion, Petersons writings seem to be connected to larger anti-gender movement, aiming at sustaining traditional social hierarchies and restoring the honour and respect of white masculinities.

Tässä pro gradu – tutkielmassa selvitetään asiakkaiden kokemuksia Vantaalla vuosina 2019-2021 pilotoitavasta palvelusta. Pilotissa on palkattu kolme kuraattoria ja kolme psykologia toimimaan varhaiskasvatuksessa. Kuraattorit ja psykologit toimivat pilotissa työpareina ja palvelukokeilun pyrkimyksenä on tukea varhaisen puuttumisen mahdollisuuksia peruspalveluihin lukeutuvassa varhaiskasvatuksessa ja vahvistaa varhaiskasvatuksen moniammatillisuutta. Tutkielman teoreettisen perustan muodostaa palvelumuotoiluun liittyvä käsitteistö, jonka keskiössä ovat asiakaslähtöisyys ja asiakaskokemusten hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen aihepiiriä on taustoitettu varhaiskasvatukseen ja opiskeluhuoltoon liittyvällä käsitteistöllä ja keskustelulla. Tutkielman aineiston muodostaa viisi teemahaastatteluin toteutettua haastattelua. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisimpänä tutkimustuloksena esiin nousivat asiakkaiden pääosin hyvin positiiviset kokemukset palvelusta. Aineistosta on kautta linjan nähtävissä asiakkaiden tyytyväisyys palveluun ja siitä perheille saatuun apuun. Haastateltavat ovat saaneet palvelusta tukea omaan vanhemmuuteen, emotionaalista tukea, palveluohjausta ja positiivista muutosta perheiden tilanteisiin. Pilotissa toimivien ammattilaisten kanssa työskentelyä on kuvailtu joustavaksi ja helpoksi. Kaikki tutkielmaa varten haastatellut asiakkaat olisivat valmiita suosittelemaan palvelua myös muille. Jatkossa palvelusta saatuja kokemuksia olisi hyvä selvittää vielä varhaiskasvatuksen muun henkilöstön näkökulmasta sekä laajemmalla otoksella palvelun asiakkailta.

Tämän teoreettiseen ja filosofiseen pohdintaan perustuvan pro gradu -tutkielman tutkimustehtävänä on tarkastella askeettis-minimalistista elämäntapaa ja köyhyyttä ilmiöinä toimintamahdollisuuksien viitekehyksessä sekä pohtia, millaisia näkökulmia tarkastelu voi avata sosiaalityölle. Ilmiöiden hahmottamiseksi tarkastelussa hyödynnetään Martha Nussbaumin laatimaa kymmenen toimintamahdollisuuden luetteloa, jossa kuvataan hyvinvoinnin toteutumiselle olennaisia ulottuvuuksia. Tutkielmassa asketismi ja minimalismi hahmotetaan erilaisten elämäntapojen käsitteellisenä jatkumona, jonka toisessa ääripäässä on ankara uskonnollisiin motiiveihin perustuva asketismi ja toisessa omaan hyvinvointiin keskittyvä minimalismi. Köyhyys puolestaan ymmärretään kokemuksellisella tasolla ilmenevänä sosiaalisten, taloudellisten ja toiminnallisten resurssien rajoittumisena. Toimintamahdollisuudet tulkitaan yksilön käytettävissä olevina sisäisinä ja ulkoisina resursseina, joita voidaan oman vapaan tahdon mukaisesti toteuttaa tai olla toteuttamatta. Vaikka materiaaliset olosuhteet olisivat ulkopuolisesti tarkasteltuna identtiset, teoreettisiin lähteisiin nojautuvan tulkinnan perusteella askeettis-minimalistinen elämäntapa näyttää pääosin edistävän toimintamahdollisuuksia, joita köyhyys puolestaan heikentää. Johtopäätöksenä on, että materiaalisesti niukat olosuhteet eivät yksinään määritä ihmisen hyvinvointia ja erilaisilla tavoilla ilmenevää merkityksellisyyden kokemusta. Tätä voidaan selittää uskomusten, kokemusten ja toiminnan välisellä harmonialla ja disharmonialla. Askeettis-minimalistisessa elämäntavassa yksilöt voivat luoda maailmasta ja itsestään merkityksiä tuovia tulkintoja ja toimivuuden kokemuksia, mitkä köyhyydessä puolestaan saattavat heikentyä. Kun oma olemassaolon tapa ja toiminta näyttäytyvät yksilölle tärkeinä, on mahdollista kestää suurempiakin koettelemuksia elämässä. Tämän vuoksi on perusteltua esittää johtopäätös siitä, että sosiaalityöntekijän tulisi kiinnittää voimakkaammin huomiota asiakkaiden merkityksellisyyden kokemuksiin sekä todellisiin toimintamahdollisuuksiin ja niiden edistämiseen. Merkityksellisyyden kokemuksen löytäminen ja sen kanssa toimintatapojen sopusointuun saattaminen olisivat hyödyllisiä näkökulmapainotuksia sosiaalityön asiakastyöskentelyyn.

En människas träningsmotivation kan påverkas av många olika faktorer. I den här studien ligger intresset i hur andra personer kan påverka en individs träningsmotivation i positiv eller negativ riktning. Enligt Self Determination Theory kan motivation delas in i inre och yttre motivation. Yttre motivation innebär att en person utför handlingar som hen uppfattar att belönas av samhället, familj eller vänner. Inre motivation föds då de grundläggande psykologiska behoven i form av självbestämmande, kompetens och social meningsfullhet uppfylls. Det har vidare visat sig att sociala kontexter som stöder de grundläggande psykologiska behoven utgör grunden för att behålla inre motivation. Tidigare forskning har påvisat att personer som tränar tillsammans med andra på gruppträningspass kan känna större tillfredsställelse av de grundläggande psykologiska behoven än personer som tränar ensamma. I den här studien undersöks om träningsmotivation, benägenhet för social jämförelse och behov av samhörighet har ett samband med valet att träna ensam i gymmet eller delta i gruppträningspass. Vidare undersöks om benägenhet för social jämförelse och behov av samhörighet har ett samband med träningsmotivation och om träningsmotivation i sin tur har ett samband med valet av träningsform. I undersökningen deltog totalt 138 kvinnor som svarat på en enkät som spridits via sociala medier. Alla kvinnor som tränar på gym var välkomna att svara på enkäten. I början av enkäten svarade respondenterna på om de i huvudsak tränar ensamma i gymmet eller deltar i gruppträningspass. Därefter följde frågor gällande träningsvanor, träningsmotivation, social jämförelse och samhörighet. Korrelationsanalyser visade att träningsmotivation, social jämförelse och samhörighet inte korrelerar signifikant med valet av träningsform. Däremot fanns ett positivt samband mellan inre motivation, integrerad motivation och introjekt motivation. Det fanns även ett positivt samband mellan amotivation och integrerad motivation. Utöver dessa resultat fanns ett positivt samband mellan benägenhet för social jämförelse och behov av samhörighet. Det är viktigt att förstå vad som motiverar människan att röra på sig. Forskning har visat att gruppträning kan vara ett bra alternativ för att upprätthålla träningsmotivationen ifall deltagarna är i samma ålder och känner att de tränar på ungefär samma nivå. Vidare forskning kring vilka faktorer gällande gruppträning som kan påverka motivationen i negativ riktning kunde vara intressant för att kunna undvika dessa då gruppträningspass planeras. Det fanns inga signifikanta skillnader i denna undersökning mellan de kvinnor som valde gruppträningspass och de kvinnor som valde att träna ensamma i gymmet gällande träningsmotivation,benägenhet för social jämförelse och behov av samhörighet. En orsak kan vara att det fanns rätt så få skillnader mellan de två grupperna eftersom andra personer eventuellt var närvarande även bland de som tränade i gymmet.

Modern consumers and marketers commonly perceive the concept of brand community as a social formation that exists in symbiosis with organizations behind different brands. However, many researchers question whether community branding remains engaged and aligned with the brand’s agenda. Moreover, existing literature fails to explore the role of individual marketers in building the relationship between brands and communities. To compensate for this omission, this study investigates the perception of brand communities conveyed by marketing professionals who have worked at several Finnish companies in four different industries. The research questions were the following: How do marketing employees at Finnish companies perceive brand communities? What do interviewees think about the relationship between brand communities and companies? The data used in the study consists of semi-structured interviews of six marketing professionals collected during face-to-face meetings. The data were thematically analysed: the texts were first coded according to the predetermined topics (interviewees’ feelings about brand communities; the relationship between the community and the brand; life inside a brand community), after which the themes that emerged from the topics were studied further. Three themes were detected: participants feel distant from all brand communities; the relationship between brand communities and companies is symbiotic; the profile of brand communities in the eyes of brand managers is incomplete and blurry. The presentation of the findings is guided by the constructivism paradigm. The analysis revealed that participants’ perception of the subject is categorically complex, yet it lacks a critical perspective and insight on what may drive people to participate in brand communities. Marketing professionals shared their experiences of being lurking members and observers of brand communities. The data also indicate that interviewees do not identify themselves with most brand communities. The analysis also indicates that there may be a conflict of values between brand representatives and how they perceive brand community members’ values.

The focus of this thesis is on the recent changes in ethnic and class relations that have taken place in Bolivia since the beginning of the 21st century with the expansion of the economic middle class and the rise of the indigenous movements, Evo Morales and his socialist party to political power. This is approached through the medium of coca leaf, a key symbol of the Central Andean indigenous peoples, and its chewing that has recently been appropriated by all social layers of Bolivia. The recent popularity of coca challenges the race-based class structure of Bolivia, where prejudices on indigenous peoples have been epitomised in coca. The realities of social change are investigated by looking into the contemporary perceptions that Bolivians have towards coca, and how its increasing use reflects the changing identities and relations between different social layers. The city of Tarija was chosen as the primary field site as coca is commonly chewed there publicly. As previous anthropological research on coca has mainly been conducted in rural surroundings, this thesis illuminates how the leaf is used by the urban population of Bolivia. The principle research questions are: How is the chewing of coca leaf perceived and practiced by the different layers, of the contemporary society of Tarija, and how does this contribute to the production of separate ethnic and class identities, but also national and departmental unity? This thesis is mostly based on ethnographic fieldwork conducted in Bolivia between 3 December 2018 and 23 February 2019, of which two months were spent in the city of Tarija and it surroundings, while one month of supplementary research was conducted in other parts of Bolivia. In addition to participant observation, the material collected included 14 recorded interviews as well as 63 informal interviews. Besides ethnographic data, this thesis also analyses the history of coca leaf at the epicentre of racial and social relations of Bolivian society, which also includes its place as one of the main ingredients of the global drug trade. As the perceptions surrounding coca are linked to its possible narcotic qualities and medical applicability, an analysis of the medicinal value of the coca leaf is included to provide a background for the claims made by the interviewees. To approach the multiple meanings of the coca leaf, this thesis employs a locally engaged theory. Anthropological concepts and theories of multiple origins are employed and applied throughout the ethnographical analysis to build a multi-sited and encompassing understanding of coca chewing. The identities are approached from an intersectional perspective to show the complexity of identity building, where gender, age, race and class are in interaction with each other. The reasons that members of different groups give for coca chewing and how these reasons work to create differences between the chewers are analysed to demonstrate how the traditional upper and middle classes of Tarija do not partake in the key symbolism that coca has for the Central Andean indigenous peoples. Instead, they perceive coca as an ancient medicine, a national emblem that works to create unity between all Bolivians by connecting them to their shared indigenous roots, while the chewing of the leaf for work-related reasons, as a stimulant, is perceived to be practiced mainly by the rural population and the working class. By further differentiating the zones of coca production to traditional producers and narcotraffickers, and as also demonstrated with an analysis on the public chewing of coca, this thesis argues that through coca chewing, the traditional upper and middle classes are able to overpass the racism previously employed in demonstrations against Evo Morales and his socialist party. Their new rhetoric highlights national unity regardless of class or ethnicity in the name of democracy. The ambiguous relation that the people of Tarija have towards coca reflects the ambiguous relations that exist between the different social layers of the city. The increasing popularity of coca reflects the social change that has diluted the colonial race-based boundaries between social classes, but also the limits of this change, as many of the prejudices and stereotypes previously attached to race and coca, instead of disappearing, have been reassigned to low income levels and political affiliation.

This research had the fundamental aim of closely examining the identity negotiation of people who are of bi-racial heritage. Utilizing a combination of the positioning concept and discourse analysis, the objective was to get an in-depth view of how the bi-racial identity is negotiated and situated within four sub-identities or variants, and those four subidentities being referred to are the singular, border, protean and transcendent identities by Rocquemore. The questions used to guide the research goals were the following: How does the identity negotiation take place? What are the discursive resources and tools used to facilitate the negotiation? Are all four sub-identities engaged equally? What is the relationship between the four sub-identities? What role does the media play in the identity negotiation? Through purposive sampling, the text was selected to represent cases from America, Britain, and Finland. Four cases were selected of which two are American. One from Finland and the other from Britain. The cases feature three females and one male. The study mainly utilized discourse analysis techniques with a particular focus on critical discursive psychology, which all form part of the qualitative approach methodologies. The outcomes indicated that for all the cases studied, the identity was observed to be negotiated within the confines of the four sub-identities. However, the ordering, the positioning of the identities, and the discursive tools that were employed to negotiate the identities varied, and this variation was found to be connected to an assigned identity or a challenged asserted identity. As a result, certain negotiations caused stress or cognitive dissonance, and to avoid the stress or minimise the dissonance, various discursive resources were strategically employed to help negotiate or situate other identity variants. As the analysis continued six theoretical themes emerged, that were found to be supported by the discursive works. This six theoretical themes were, self-agency, distant other, cognitive dissonance, emotional repertoires, sense of belonging and altruism. An interconnectedness between the six themes was also noticed, due to the proximity of functionality within which some of them operated. The implication is that the identity, whether assigned or asserted is rather complex, and is not without psycho-social conflict, perhaps its stability is through its continuous negotiations and mobility.