Browsing by department "Department of Sociology"

This Master's Thesis examined the United States' foreign policy in respect to Cuba, because (1) the Cuban crisis epitomizes the failure and dangers of much of the United States' foreign policy. Furthermore, (2) the analysis of the conflict between the respective countries has been neglected since the Cold War ended. The main concept of this thesis is ‘threat’, and it establishes the core of the research questions. Firstly, I examined as what kind of threat Cuba is presented. Secondly, how is Cuba constructed as a threat in the foreign policy rhetoric of the United States? Finally, I asked why this threat is created. I examined - in a similar way that David Campbell, Michael Shapiro, Hayward Alker and Riikka Kuusisto have done - the way in which the identity of the United States has been written through the writing of threat in its foreign policy. I examined the foreign policy by studying the argumentation of the United States to the current and future societal structure of Cuba in a report Commission for Assistance to a Free Cuba (prepared by the U.S. government in 2004). The sociosemiotic tools - Greimas' actantial model, Perelman s argumentation analysis and Törrönen's pending narrative - helped me to discover that the U.S. Report can be seen as a grand discourse of threat. The main threat is that the Castro regime will not cease to exist and from that follows many other threats such as the violations of human rights and increasing poverty of the Cuban people. The Report argues, however, that the threats will continue to proceed from Cuba, first to the United States then to the rest of the western world. The United States has had the tendency to create discourses of threat in its foreign policy, which is a normal feature of foreign policy in general. In foreign policy different elements are actively created as threats to the others, so that the existence of the own country would become justified. The main agenda of the United States on Cuba could, therefore, be seen as the identity building of the U.S. (the justification of its existence and recovery of its manhood, lost due to the humiliation suffered by Castro s Cuba) and achievement of power in international relations by creating mutual understanding of the enemy.

Time is a concept indispensable to modern life. The point of departure of the thesis is to question the reality of any qualities of time or associated with time - including cases where arguments for reality are based on philosophy or physics. By comparing two ideal models, traditional and modern time, the treatise strives to demonstrate that value and scarcity are not really qualities of time itself but of certain socially constructed realities and world-views. The thesis - an introduction to one branch of anthropology and sociology - contains three levels. In the first place, to put scarcity of time to the test as a criterion of cultural time turns out to be a case study in the sociology of knowledge. A second theme running through the work is to define modernity and modern rationality as a specific kind of cultural time. Finally, attention is drawn to the part that time plays in intra- and intercultural communication and valuation. An analysis of the meaning of clocks, calendars and precious time shows that the (apparent) lack of (temporal) planning and punctuality in the Third World has all too often been reduced to qualities typical of individual, ethnic, or national character.

Tarkastelen pro gradu -työssäni Kuokkavierasjuhlat -mielenosoitustapahtumaa koskevaa yhteiskunnallista keskustelua. Aineistoni muodostavat tapahtumaa käsittelevät kirjoitukset neljässä suurimmassa sanomalehdessä vuosien 1997–2007 aikana. Yhteensä kirjoituksia on tarkastelussa mukana 146 kappaletta. Tutkin työssäni, millä tavoin kyseisissä sanomalehtiteksteissä representoidaan Kuokkavierasjuhlia. Erottelen kuokkavierasjulkisuuden representaatioista diskurssianalyysin avulla useita itsenäisiä merkitysjärjestelmiä eli diskursseja, jotka merkityksellistävät tapahtumaa ja mielenosoittajia eri tavoin. Olen tyypitellyt ja rekonstruoinut diskurssit analysoimalla representaatiota sen suhteen, mitä niissä kannatetaan, mihin niissä otetaan etäisyyttä, miten niissä nimetään ja kategorisoidaan ilmiöitä, mihin kulttuurisesti jaettuihin merkitysrakenteisiin niissä viitataan sekä millaisia metaforia ja muita kielenkäyttöön liittyviä rakenteita niissä hyödynnetään. Tapahtumaa vastustavista merkitysjärjestelmäkokonaisuuksista uhan diskurssi torjuu sen vaarallisena terrorismina, inkompetenssin diskurssi epäpoliittisena riehumisena ja eronteon diskurssi kansalaistoimintaa tahraavana radikalismina. Näitä representaatiota vastustaa oikeutetun toiminnan diskurssi, joka esittää tapahtuman johdonmukaisena poliittisena toimintana demokratian ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Hallinnan diskursseiksi kutsumani järjestyskysymysdiskurssi, rikosoikeudellinen diskurssi ja joukkojenhallintakysymysdiskurssi puolestaan esittävät tapahtuman eri tavoin viranomaisinstituutioiden hallintatoimien kohteena. Esitän työssäni myös tarkastelun koskien kuokkavierasjulkisuuden diskurssien aseman historiallista muuntumista. 1990-luvun lopulla tapahtumaa käsittelevää vähäistä sanomalehtikirjoittelua hallitsevat oikeutetun toiminnan diskurssissa esitetyt näkemykset. Vuonna 2000 tapahtuma kohoaa mediatapaukseksi radikaalien toimintamuotojen myötä, mutta julkisuus jatkuu kuitenkin moniäänisenä ja -puolisena, kunnes vuoden 2002 aikana lehtikirjoittelussa tapahtuu huomattava yhdenmukaistumisen aalto, jonka seurauksena kuokkavieraita marginalisoivat representaatiot hegemonisoituvat. Kun liike on ajettu marginaaliin, siitä koskevassa kirjoittelussa etsitään ratkaisuja jatkuvasti enemmän erilaisista repressiivisistä toimista. Näin keskeisen aseman saavuttavat hallinnan diskurssit, jotka eivät muihin diskursseihin verrattuna arvioi tapahtumaa moraalisena kysymyksenä, vaan pyrkivät määrittelemään sen hallinnoitavaksi oikeilla kurin ja järjestyksen toimenpiteillä. Repressiiviset toimet käyttöönotettuina tekevät liikkeen vaarattomaksi ja julkisuus alkaa korostaa kuokkavieraiden protestin mitättömyyttä. Näin samat radikaalit kansalaistottelemattomuuden muodot, jotka nostavat tapahtuman julkisuuteen, myös ennen pitkää saavat osakseen niin ankaraa vastustusta, että Kuokkavierasjuhlat tyhjenee liikevoimastaan. Pohdin työssäni Kuokkavierasjuhlien mediareseptiota muiden vastaavien suomalaisten yhteiskunnallisten liikkeiden osakseen saaman julkisuuden suhteen. Samankaltaisia diskursiivisia jakolinjoja on esiintynyt esimerkiksi opiskelija- tai eläinoikeusliikettä koskevissa näkemyksissä, mutta näihin verrattuna Kuokkavierasjuhlat marginalisoidaan tehokkaasti. Radikalismia kavahtava suomalainen kollektiivisen toiminnan perinne näkyy torjuvassa suhtautumisessa tapahtumaan, mutta myös Kuokkavieraiden radikaaleissa eurooppalaisissa toimintamuodoissa, jotka itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa ovat saaneet järjestystä ja kurinalaisuutta korostavan ilmiasun.

In recent years farm animal issues have become increasingly politicised. Consumer concern for farm animal welfare has increased, and there has been a growing demand for alternative livestock products. Organic animal farming has been an important alternative livestock production scheme that has attempted to respond to these growing farm animal welfare concerns. In this research I investigate how the meanings of farm animal welfare are constructed in the discourses of the Finnish Association for Organic Farming (FAOF). FAOF is a national umbrella organisation for societies operating in the organic sector. It is a central player in the societal discussion concerning organic farming and it represents organic farmers in public discussion and in the policy making arena. This research participates in the discussion of human–animal studies concerning the social meanings of farm animals and the politicisation of animal issues. My aim is to increase understanding concerning the meanings of animal welfare in alternative livestock systems, which have been hitherto subjected to minimal analysis in the sociology of human−animal relations. The most important sources include Adrian Franklin’s, Arnold Arluke’s and Clinton R. Sander’s writings. In addition, I aim to contribute to discussions in organic farming studies concerning the expansion and 'conventionalisation' of organic farming as well as the growing business and governmental involvement in the organic sector. The most important sources include Julie Guthman’s, Magnus Boström’s and Mikael Klintman’s writings. I study the meanings of farm animal welfare in FAOF’s texts from the theoretical perspective of social constructionism. The data consist of 268 Luomulehti articles, FAOF’s documents as well as interviews with five FAOF’s representatives and activists. The methodological approach is based on discourse analysis, and I have analysed the data by coding it according to different themes with NVivo software. I argue that there are three main discourses concerning the meanings of animal welfare in organic farming in FAOF’s texts: an ideological discourse, a market-oriented discourse and an animal welfare business discourse. In the ideological discourse, organic livestock production is portrayed to be a value-based choice, and stringent animal welfare standards are supported with moral arguments. In the market-oriented discourse, organic livestock production is represented as an economic choice. Organic farming is represented as a respectable and rational form of farming and a certain distance is taken from any kind of 'organic ideologism' or 'religiousity'. This discourse includes a negative attitude toward stringent animal welfare standards on economic grounds. In the animal welfare business discourse, an attempt is made to reconcile the tensions between the ideological discourse and the market-oriented discourse. As in the ideological discourse, high animal welfare standards are supported, but not with moral arguments; rather, they are supported with economic arguments like in the market-oriented discourse. My main thesis is that ideological argumentation has become weaker in FAOF’s discourses while market-based argumentation has increased its foothold. This is related to wider trends of expansion, institutionalisation and 'normalisation' in organic farming. As the sector has expanded, it has contained an increasing amount of players who do not share the original ideologies of the organic movement. These actors are approached in a conventional way in FAOF by focusing on the issues of profitability and economics. At the same time FAOF has been increasingly profiled as an interest group for organic farmers rather than an ideological organisation representing a social movement. In this way, FAOF has responded to the growth in the number of market-oriented organic farmers in the organic sector and in its membership generally. In addition, as FAOF has started increasingly discussing standards in the governmental arena, rather than developing its own private standard, it has needed to translate ideology into the language of civil servants and politicians – i.e. into the language of money.

The master’s thesis examines gangs as a form of social and political organization in Los Angeles, California. The analysis breaks away from a conception prevailing in socio-scientific literature of gangs as individual- or community-level pathologies and discusses the claimed anachronism of gangs in modern state-level society by approaching the subject onwards from social processes on a local level. Thesis is based on material collected in the course of three months of ethnographic fieldwork in Los Angeles in 2008, socio-scientific literature on the subject, and newspaper articles. The essential theoretical starting point for the work is anthropologist Susan A. Phillips’ observation that interrelations between gangs in Los Angeles are structured in accordance with Evans-Pritchard’s classic theory of segmentary lineage systems. The concept of segmentation applied in the analysis is however based on Paul Dresch’s insights and is understood as a socially constitutive structural principle based on the maintenance of honor between similar parties in a horizontal relationship. In the thesis the neighborhood-based intergenerational gangs in Los Angeles are treated as ahierarchical segmentary groups through which the individual becomes embedded in a historically formed system of social and political interrelations. Segmentation is thus presented as a principle which constitutes the individual actor comprehensively and is manifested in names, tattoos, and a personal sense of honor. The thesis approaches the interrelations between gangs and the state through Gilles Deleuze’s and Felix Guattari’s theoretical observations on the interdynamics between the state and the war machine, which form the second major theoretical underpinning of the study. Based on information garnered through interviews and historical evidence symmetry is drawn between the coercive apparatus of the state and gangs. It is argued that the state becomes a meaningful actor in segmentary politics, inextricable from immanent social relations, through its police force on the street. Outside the segmentary frame of reference the interrelations between the state and gangs in Los Angeles are discussed primarily as the state’s incapability to internalize life on a local level. The existence of gangs is connected in the thesis with economic restructuring and the concomitant neo-liberal turn in the role of the state. While the state secures the workings of the free markets by providing the infrastructure of law and order, the social management of the redundant outcast proletariat is thrust upon the so-called third sector. The community-based non-governmental organizations in Los Angeles are socially legitimate and seemingly extra-political intermediaries in the state’s attempt to govern the effects of larger societal processes on a local level. The segmentary, socially constituting interrelations and the larger societal dynamics are brought together in the thesis in the tattoo removal process, which highlights the different modalities of the state and segmentary groups. The removal of the gang tattoo, inextricable from inclusive social relations on a local level, brings out the hopeless abstractness of the modern free market economy’s main protagonist: the free enterprising individual. The exposure of this paradigmatic abstraction underlying modern self-understanding and the socio-scientific discussion on gangs is a central motive of the thesis. The contradictions experienced by the former gang members interviewed in the study become understandable through an analysis of how local social processes unfurl onto broader institutional and interrelational structures.

Tutkimuksen kohteena ovat sukupuolirepresentaatiot suomalaisten ja ranskalaisten aikakauslehtien kansissa. Aineistona ovat neljän suomalaisen ja neljän ranskalaisen suurilevikkisen aikakauslehden kansikuvat kolmesta vuosikerrasta: 1955, 1975 ja 1995. Tarkastelun kohteena ovat yhtäältä sukupuolirepresentaatioissa kyseisenä ajanjaksona tapahtuvat muutokset, toisaalta niiden erot ja yhtäläisyydet kahden kulttuurisen kontekstin välillä. Tutkimuskysymyksen keskiössä on sukupuoli kulttuurisena merkitysjärjestelmänä. Tutkin tämän merkitysjärjestelmän saamia kuvallis-tekstuaalisia representaatiota aineistossani. Työni konteksti on julkisuus - tarkennetusti suomalainen ja ranskalainen aikakauslehtijulkisuus. Aikakauslehtien kansikuvissa esiintyvät sukupuolirepresentaatiot ovat leimallisesti julkisia, mutta ne saavat julkisuudessa erilaisia kehystyksiä ja asettuvat niiden myötä 'yksityisen' ja 'julkisen' sfäärin piiriin. Näin julkisuuden kentän sukupuolittuneita representaatiorepertuaareja ja niiden muutoksia voidaan tarkastella peilaten niitä dynamiikkaan, jossa yhtäältä tehdään yksityistä julkiseksi tuomalla sitä julkisuuteen, toisaalta julkisuutta yksityiseksi yksityisten teemojen määrittäessä julkisuutta yhä keskeisemmin. Kuvien ja tekstien yhdessä muodostamia merkityskokonaisuuksia tutkin neljän kehyksen - halun, uusintamisen, kulttuurin ja politiikan - muodostaman jäsennyksen avulla, jonka lähtökohtana on Erving Goffmanin kehysanalyysi (Goffman 1974). Käytän kehyksiä toisaalta illustroimaan aineistoni säännönmukaisuuksia ja toisaalta niitä uudelleenneuvotteluja, joita julkisten sukupuolirepresentaatioiden osalta näytetään käyvän tarkasteluajanjakson aikana. Aikakauslehtien muodostamasta julkisuuden kentästä hahmottuu neljä kehystä, joihin kansissa esiintyvät sukupuolirepresentaatiot asettuvat. Näistä kaksi ensin mainittua kuuluu perinteisen 'yksityisen' alueelle, kaksi jälkimmäistä kehyksistä taas voidaan määrittää kuuluviksi perinteisesti 'julkisena' nähdyn alueelle. Tietyt elementit pysyvät kansikuvissa varsin muuttumattomina vuosikymmenestä toiseen. Pysyvyyttä edustavat naisten representaatioissa nuoruus, viehättävä ulkonäkö, hoikkuus ja asettuminen kameran eteen silmää miellyttävällä ja katsojaa houkuttavalla tavalla. Miesten representaatioissa kypsä ikä, tumma puku ja asiallisuus ovat ne valttikortit, joihin suurimmaksi osaksi on luottaminen. Myös vuosikymmenestä toiseen toistuvat teemat saavat rinnalleen muuttuvia merkkejä, eikä niiden siten voida ajatella säilyvän täysin muuttumattomina. Muutos missä tahansa kehyksessä vaikuttaa kaikkiin muihin muuttaen kehysten asemia toisiinsa nähden. Keskeisimmät muutokset hahmottuvat yhtäältä kehysten sisäisinä sävyeroina, toisaalta sekundaarikehysten vaihteluissa, asemanmuutoksissa ja suhteissa muihin sekundaarikehyksiin. Tarkastelen suomalaisen ja ranskalaisen kuvaston muutoksia, eroja ja yhtäläisyyksiä tässä yhtäältä naisen ja miehen, toisaalta heitä yhdistävien parisuhteen ja perheen representaatioiden kannalta. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että yksityisen ja julkisen suhteen kehitystä tutkimuksen aikajänteellä määrittää yksi selkeä lineaarinen tendenssi: yksityisen sfäärin yhä voimakkaampi 'työntyminen' julkisen sfäärin sisään. Tämä kehitys nousee esiin analyysissa käytettyjen, julkisuuden kehysten dynaamisuutta kuvaavien sekundaarikehysten esiintymissä.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Kasvaneen yksinäisyyden tarinavirta - Nuorten sosiaalinen luottamus ja integraatio Suosikin Jammu- ja Kimppa-palstojen kirjeissä vuosina 1997-1998 ja 2007-2008 nuorten kokemaa sosiaalista luottamusta ja integraatiota. Aineistooni kuuluu 48 lehden palstaa ja 347 nuoren kirjettä. Valtaosa kirjeistä on tyttöjen kirjeitä, mutta aineistooni kuuluu myös poikien kirjeitä ja neljänneksen verran sellaisia kirjeitä, joista kirjoittajan sukupuoli ei käy ilmi. Suurin osa aineistoon kuuluvista nuorista on 12-16 -vuotiaita. Tutkin, kuinka nuoret ovat integroituneita perheeseen, vertaisryhmään, kouluun ja yhteiskuntaan. Näkökulmani mukaan lähiyhteisö on nuorten portti yhteiskuntaan integroitumisessa, jolloin kuva nuorten sosiaalisesta integraatiosta ja heidän kokemastaan luottamuksesta tai epäluottamuksesta piirtyy selkeimmin esiin juuri lähiyhteisön muodostavan perheen, vertaisryhmän ja koulun avulla. Tarkastelen erityisesti integraation ja sosiaalisen luottamuksen heikentymistä, horjumista tai pettämistä. Analysoin aineistoani sisällönanalyyttisen teemoittelun ja diskurssianalyyttisen subjektiposition käsitteen avulla. Olen teemoitellut nuorten kokemat huolet erilaisiksi huolityypeiksi, heidän saamansa sosiaalisen tuen erilaisiksi tuen lähteiksi ja heidän kirjoittamansa kirjeet erilaisiksi tarinatyypeiksi. Subjektipositioiden analyysissä olen analysoinut nuorten tekemiä kategorisointeja perheen, ystävyyssuhteiden ja itsen alueella, tarinalinjoja tarinatyypeittäin sekä nuoren asemoitumista perheessä, vertaisryhmässä ja yhteiskunnassa. Kartoitan tutkielmassani kuvaa nuorten huolista, heidän kokemastaan sosiaalisesta luottamuksesta ja integraatiosta sekä sosiaalisen luottamuksen ja integraation horjumisesta tai pettämisestä. Esitän tutkielmassani, kuinka nuorten sosiaalinen luottamus ja integraatio ovat tarkastelujaksolla heikentyneet. Hahmotan tekemäni analyysin perusteella neljä erilaista nuoren yhteiskuntaan asemoitumisen tyyppiä. Nämä tyypit ovat pettynyt, pelokas, kyseenalaistava ja luottavainen. Esitän myös, kuinka nuorten kokemien huolien painotus on muuttunut, ja keskittyy 2000-luvun aineistossa 1990-luvun aineistoa voimakkaammin itseen liittyviin vakaviin huoliin, kuten itsetuhoisuuteen. Analyysini valossa myös nuorten perheeseen kohdistuvat huolet näyttävät lisääntyneen ja muuttaneen painotustaan, samoin nuorten ystävyyssuhteet ovat tulkintani mukaan 2000-luvulla 1990-lukua pinnallisempia ja kilpailuhenkisempiä. Aineistostani piirtyy myös tendenssi nuorten kokeman sosiaalisen integraation ja luottamuksen polarisoitumiseen. Tutkielmani teoreettisen kehyksen muodostavat Talcott Parsonsin (Parsons ja Bales 1955) sosialisaatioteoria, Emile Durkheimin (1985) teoria itsemurhasta ja anomiasta sekä Robert K. Mertonin (1966) tekemä anomian käsitteen laajennus ja esittämät sopeutumistavat siihen.