Browsing by discipline "Economic and Social History"

Lammaistenlahden kulttuurimaisema on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Kokemäenjoen rannalla Nakkilan ja Harjavallan rajalla. Siihen kuuluu alueita keskiajalla syntyneistä Lammaisten, Pirilän ja Torttilan kylistä. Tämä kulttuuriympäristö koostuu Harjavallan voimalaitoksesta sekä näiden kolmen kylän vanhojen talonpoikaisten kantatilojen rakennuksista. Pitkästä historiastaan ja aiemmasta keskeisestä asemastaan huolimatta näistä kantatiloista, niiden talonhaltijoista ja ympäristön kehityksestä on ollut vain hajanaisia tietoja, vaikka selvää yleistä mielenkiintoa niitä kohtaan on. Tutkimuksessa kertynyt tarkempi tieto tukee myös alueen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja rikastuttaa kirjallisuudessa esitettyjä yleisiä käsityksiä tutkituista ilmiöistä. Tutkimuksessa selvitettiin ja selitettiin näiden kylien tilarakenteen ja niiden kantatilojen kokonais- ja viljelyalojen kehitystä 1750-luvulta 1980-luvulle sekä niiden torppien kehitystä. Lisäksi selvitettiin näitä kantatiloja isännöineet talonhaltijat sekä analysoitiin sukulaisuuksien vaikutuksia kantatilojen suvussa säilymiseen. Kuuden eri kylissä keskeisesti vaikuttaneen talonhaltijan toimintaa tutkittiin muita tarkemmin. Ympäristön osalta tarkasteltiin maankäytön kehittymistä kylien koko alueella ja rakennuskannan kehitystä kulttuurimaiseman alueen osalta. Erityisen tarkasti selvitettiin vanhinta 1800-luvulta olevaa rakennusperintöä. Kehitystä verrattiin, jos mahdollista, koko Suomen, mutta joskus myös lähialueen tai Ruotsin kehitykseen. Eri kylien ja kantatilojen kehityksistä tehtiin kokonaisarviot sekä konstruoitiin juuri tämän tutkimuskohteen kehitystä selittävä viitekehys. Lisäksi arvioitiin joidenkin yleisten teorioiden ja viitekehysten selitysvoimaa tässä tapauksessa. Valmiin tutkimusaineiston puuttuessa se koottiin alkuperäisistä tai niihin rinnastettavista lähteistä. Näitä olivat mm. maarekisterikirjan otteet, henkikirjat, eräät osittaiset talonhaltijaluettelot, vuoden 1901 ruokakuntakyselyjen vastaukset, laajojen maanmittaustoimitusten asiakirjat ja kartat, valokuvat eri ajoilta, jotkut kantatilojen edustajien haastattelut, itse tehdyt havainnot sekä sukukirjat ja muu kirjallisuus. Vertailutietoja löytyi talous- ja maataloushistorioista sekä pitäjänhistorioista. Kantatiloja oli vuonna 1750 yhdeksän ja enimmillään halkomisten jälkeen 1800-luvun alussa 14, mutta 1980-luvulla jälleen yhdeksän. Kantatiloilla säilyivät niille isojaossa jaetut maat 1800-luvun loppuun asti. Sen jälkeen ne menettivät 1980-lukuun mennessä maistaan ulkopuolisille keskimäärin 2/3. Eniten menetyksiä oli vuosina 1940–1960 johtuen pääosin sotatila- ja maanhankintalakien ym. nojalla tehdyistä pakkoluovutuksina, mutta osin myös vapaaehtoisista kaupoista ja perinnönjaoista. Vertailutietoja tälle pitkäaikaiskehitykselle ei Suomen maataloushistoriasta löytynyt. Alueen torppien määrä oli suurimmillaan jo 1860-luvulla, josta se pieneni viidesosaan 1910-luvulle mennessä eli paljon koko maan kehitystä aikaisemmin ja sitä alemmalle tasolle. Torpparien hallussa oli v. 1901 viljelymaista 6–25 % kylästä riippuen. Torpparien sosiaalisesta noususta 1900-luvun vaihteessa oli useita esimerkkejä ja välit talollisten kanssa näyttivät sopuisilta ainakin tarkemmin tutkitussa Torttilassa, jossa kehitys ei aivan vastannut tutkimus- ja muusta kirjallisuudesta syntynyttä yleiskuvaa. Kantatiloilla oli tutkimuskaudella 156 talonhaltijaa, joista 2/3 oli kaudella I (1750–1869) ja 1/3 kaudella II (1870–1989). Talonhallinnan keskikesto piteni näiden välillä 16 vuodesta 25 vuoteen, mikä johtui keskieliniän pitenemisestä. Lähisuvusta saatu sukutila pysyi suvussa todennäköisemmin kuin ulkopuolelta hankittu ostotila, vaikka näiden ero pienenikin kaudella II. 1930-luvulla yhä toimineista kantatiloista oli samassa suvussa pysynyt 100–150 vuoden ajan suhteellisesti useampi kuin vertailukohtana käytetyssä laajassa ruotsalaisessa tutkimuksessa. Vain Torttilassa ryhmäkylä hajosi ja viljelymaan määrä kasvoi siten, kuin ympäristöhistoriassa yleensä esitetään. Lammaisissa ryhmäkylästä katosivat talot, kunnes jäljellä oli vain yksi. Pirilässä ryhmäkylässä on yhä kolme taloa entisillä paikoillaan. Kaikkien kylien maankäyttöön vaikuttivat suurten laitosten kuten Satalinnan parantolan, Harjavallan voimalaitoksen ja Torttilan teollisuusalueen rakentamiset myöhempine laajennuksineen ja uusine asuinalueineen. Pääosa kaikkien kolmen kylän alueista on kuitenkin säilynyt maaseutumaisena. Vanhimmasta 1800-luvun rakennusperinnöstä on yhä jäljellä yhteensä 21 rakennusta viidellä eri kantatilalla. Niistä 1/3 on asuinrakennuksia, 1/3 talousrakennuksia ja 1/3 pienempiä rakennuksia kuten aittoja. Vanhimmat asuinrakennukset ovat nykyisten tietojen mukaan 1800-luvun alusta. Tutkimuksessa kootun viitekehyksen mukaan tämän tutkimuskohteen kehitystä selittävät kulloisetkin instituutiot, talonhaltijoiden oma toiminta, suuret laitokset, kantatilojen ja niiden hallinnan tilanteet, yhteiskunnan ja maatalouden yleinen kehitys ja tilanne sekä sattumat. Hyvin yleisistä teorioista tutkimuskohteen kehitystä selitti parhaiten Giddensin strukturaatioteoria täydennettynä MacRaildin ja Taylorin esittämällä tavalla mm. mentaalisilla rakenteilla kuten asenteilla.

Tutkielman lähtökohtana on havainto siitä, että internetissä tapahtuva parinetsintä on kokenut merkittäviä muutoksia tarkasteluajanjaksolla 1996–2015. Nettideittailusta on hyvin lyhyessä ajassa tullut suositumpaa ja sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Tutkielman tarkoituksena on luoda yleiskatsaus suomalaisesta nettideittauksesta ilmiönä, tarkastella siihen liittyvää asenteiden muuttumista sekä asettaa deittailun ja siihen liittyvien mielikuvien muutokset ajalliseen perspektiiviin. Samalla tutkielma pyrkii kiinnittymään suomalaisen nettideittailuaiheisen tutkimuksen kenttään ja täydentämään sitä omalta osaltaan. Työn pääasiallisena aineistona on käytetty tekijän työtä varten keräämää 195 vastaajan internet-kyselyaineistoa, jossa vastaajia on pyydetty määrittämään omaa sekä muiden suhtautumista nettideittailuun sekä omia motiiveja lähteä etsimään seuraa deittipalstan kautta. Täydentävänä aineistona toimii Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien sekä Ylen nettideittailuaiheinen uutisointi vuosilta 2006–2015. Näiden kautta on pääosin laadullisen analyysin keinoin pyritty havainnoimaan nettideittailun kokemia muutoksia tutkimusajanjaksolla. Aineiston pohjalta voidaan esittää, että siinä missä nettideittailu on sen alkuaikoina näyttäytynyt pienen, marginaalisen joukon seuranetsintätapana, ei sen käyttäjäkuntaa voida nykypäivänä määrittää kovinkaan selkeästi. Nettideittailu ei ole sidottu ikäryhmään, koulutustasoon tai sukupuoleen vaan käyttäjistä muodostuu varsin heterogeeninen joukko. Nettideittipalveluiden käyttäjämäärät ovat kasvaneet, teknologia kehittynyt ja deittailun ympärillä käyty keskustelu lisääntynyt, mutta asenteiden muuttumisesta ei voida esittää yksiselitteistä tulkintaa. Asenteiden ei voida sanoa muuttuneet selkeästi negatiivisesta positiiviseen, vaan pikemmin hajautuneen niin, että osan mielikuvat ovat neutraaleja tai positiivisia ja osan erittäin negatiivisia. Aineiston pohjalta suomalainen nettideittailu näyttäytyy pääosin vakavamielisenä parisuhteen etsimisen väylänä, jonka rinnalla on kasvava joukko nuoria aikuisia, joille nettideittailu on paitsi keino löytää parisuhde, myös tapa viettää aikaa ja tavata uusia ihmisiä ennalta määrittelemättömin tarkoitusperin. Koska deittailu oli suurimmalle osalle käyttäjistä vakavaa parinetsintää, aiheutti seuran löytämisen vaikeus monille myös suuria pettymyksiä. Erityisesti miehet olivat heikossa asemassa deittipalstoilla naisten vähäisestä määrästä johtuvan kilpailun vuoksi. Suurelle osalle vastaajista nettideittailu rinnastui perinteisiin seuranetsintäkeinoihin tai näyttäytyi jopa niitä parempana, ja aineiston pohjalta voikin olettaa nettideittailun suosion lisääntyvän entisestään ja raivaavan tiensä yhteisen harrastusten tai baarin kaltaiseksi 'perinteiseksi' tapaamispaikaksi.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mikä rooli harrastustoiminnalla on sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman siirtymisessä sukupolvelta toiselle. Sosiaalisella pääomalla tutkimuksessa tarkoitetaan sosiaalisista suhteista ja kontakteista kumpuavaa hyötyä, jonka yksi mittari ovat näiden suhteiden kautta saavutettavat resurssit. Kulttuurinen pääoma muodostuu yksilön tiedoista, sivistystaustasta, mausta sekä omistamista kulttuurisista esineistä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman tutkimus, jonka yhteydessä näiden aineettomien pääomien siirtymistä on tutkittu erityisesti perheen ja suvun piirissä. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että harrastustoiminnan on mahdollista nousta perheen rinnalle aineettomien pääomien lähteeksi. Tutkimuskohteena on aatteellinen sekakuoro Koiton Laulu, joka on perustettu vuonna 1952 Koiton Nuorisokuoron nimellä. Perustettaessa kuoro oli Suomen ensimmäinen nuorten työväenkuoro. 1970-luvulla kuoro oli mukana poliittisessa laululiikkeessä. Nykyisin kuoro esittää pitkään ohjelmistossa olleita poliittisia lauluja ja uutta kuoromusiikkia. Kuorolaiset jakavat Koiton Laulun toiminnan kolmeen osaan: musiikin tekemiseen, yhdessäoloon ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Tutkimushetkellä kuorossa oli 59 jäsentä, joista nuorimmat olivat parikymppisiä ja vanhimmat täyttäneet kuusikymmentä vuotta. Osa jäsenistä on ollut toiminnassa mukana yli kolme vuosikymmentä. Tutkimusta varten on haastateltu kolmeatoista Koiton Lauluun tutkimushetkellä kuulunutta jäsentä. Tietoja kuoron kautta solmituista sosiaalisista suhteista ja niissä liikkuvista resursseista kerättiin verkostokyselyllä, johon vastasi 50 kuorolaista. Lähteinä on käytetty myös Kansan Arkistosta ja kuoron jäseniltä löytyneitä kuoron toimintaa kuvaavia asiakirjoja. Näihin kuuluu kuoron sähköpostilistoille vuosina 1995 2006 lähetetyt viestit. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi, eli aineistosta esiin nousevia teemoja peilataan aineettomien pääomien aiempaan tutkimukseen. Aineiston kerääminen ja analysoiminen on tehty rinnakkain Grounded Theoryn periaatteiden mukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa sovelletaan verkostoanalyysiä. Menetelmä perustuu graafiteoreettisiin malleihin yksilöiden välisistä suhteista ryhmissä. Tutkimuksessa selviää, että Koiton Laulussa eri sukupolviin kuuluvat ihmiset kohtaavat ja näitä kohtaamisia arvostetaan. Kuorolaisten laajan ikäjakauman vuoksi kuoron kautta päästään käsiksi monenlaisiin resursseihin. Kuoron jäsenyys edustaa tiettyä elämäntapaa ja aatteellista valintaa johon liittyen kuorossa siirretään uudelle sukupolvelle sosiaalista ja etenkin kulttuurista pääomaa. Kuorossa ylisukupolvinen siirto on osittain tiedostamatonta. Aineettomia pääomia siirtyy tasa-arvoa tavoittelevassa kuorossa eri sukupolvien kohtaamisissa sekä vanhemmilta kuorolaisilta nuoremmille että nuoremmilta vanhemmille. Kuoron kautta saatavien aineettomien pääomien merkitys kuorolaisten elämässä vaihtelee paitsi ihmisestä toiseen myös yksilöllisten elämänvaiheiden ja tilanteiden mukaan. Kuoron apu ja tuki koetaan turvaverkoksi, joka luo luottamuksen- ja turvallisuudentunnetta.

There has been a steady increase in alcohol consumption in Finland since the 1969 law reform, which allowed convenience stores to sell mild alcoholic beverages such as beer. Since then, the yearly consumption has increased from 3.6 liters in 1968 to 10.8 liters of pure alcohol per capita in 2016. Increasing levels of alcohol use tend to produce high economic and population health costs. Understanding why changes in alcohol consumption behavior occur enables development of more efficient prevention and intervention programs. Alcohol consumption is not distributed equally across the population. Liberalization of Finnish alcohol policy and culture from the 1960s onwards made alcohol more available than ever before, and especially the post-war cohorts started to use significantly more alcohol than the generations before them. Evidently, there are between-individual differences in alcohol use in addition to group level differences. According to decades of research, approximately 50% of the variation between individuals in alcohol consumption can be explained by genetic sources. In other words, the heritability of alcohol use is 50%, while non-genetic factors explain the other half. However, heritability is not a static estimate, but can be modified by social forces. While it has been established that the younger generations consume significantly more alcohol than generations preceding them, only a few studies to date have examined whether the importance of genetic influences on alcohol consumption is dependent on birth cohort or generation. The current study examined, if social control during a specific time in history (e.g. how strict is alcohol policy and the cultural climate while a generation is growing up) can affect the heritability of alcohol use in later life. Mean level differences in alcohol consumption quantity and abstinence trajectories of birth cohorts were also estimated. The older Finnish twin cohort data consists of all Finnish same-sex twin pairs born before 1958 with both co-twins alive in 1975 (n = 24 481). The data were collected in four waves in 1975, 1981, 1990, and 2011. Age of the participants at study baseline in 1975 ranged from 18 to 95. Participants were grouped into seven 10-year cohorts based on their birth year. Mean trajectories of alcohol consumption quantity and abstinence over the life course were estimated for men and women separately with hierarchical growth curve models. Cohort effects and age-by-cohort interactions were also investigated. The heritability of alcohol consumption and abstinence was estimated using structural equation modelling. Birth cohort effects on heritability of alcohol use were examined by comparing heritability estimates of different cohorts at similar ages. Mean levels of alcohol consumption quantity were the highest in the youngest birth cohorts. Women drank less than men in all cohorts. The decline in the quantity of monthly alcohol use due to aging was relatively small, and appeared to be more prominent in the older birth cohorts. The odds of abstaining became lower in every successive birth cohort. Moreover, women were more likely to be abstinent than men. The aging effect of increasing abstinence was notable only in the oldest birth cohorts. Birth cohort differences in the heritability of alcohol consumption quantity were found: heritability was 25% (CI 12–38%) in the older generation (born 1901–1920) and 48% (CI 39–50%) in the younger generation (born 1941–1957) of men at the age of 54–74. For women, heritability was 60% in the older and younger generation. In alcohol abstinence, a single model was run for men and women. The shared environmental component explained a large proportion of the variation in the older generation (43%), whereas unique environment (54%) and additive genetic influences (40%) were more important among the younger generation. The findings from the present study suggest that social control during a specific time in history may have a long-term impact on alcohol consumption behavior (i.e. how and why alcohol is used) of an entire generation growing up during that period.

Helsingin kaupunkikehityksestä käytävä keskustelu kärjistyi 1970-luvun alussa. Epäsuotuisaksi koettu kehitys synnytti kiivasta keskustelua ja useita muutoksia vastustavia asukasliikkeitä. Tämä tutkielma tarkastelee Helsingin kehitykseen kohdistunutta kritiikkiä ja sen ilmenemistä yleisellä tasolla sekä yhdessä yksittäisessä tapauksessa: Josafatin kallioista käydyssä kiistassa. Tutkielma pyrkii selvittämään minkälaista kritiikki oli ja edustiko se laajempaa kaupunkisuunnitteluparadigman siirtymää. Tutkielma tarkastelee esiintynyttä kritiikkiä modernistisen kaupunkisuunnittelun ja sitä kritisoineen uusurbanistisen liikehdinnän tarjoaman teoreettisen viitekehyksen kautta. Lisäksi tutkielma pohtii asukkaiden asemaa kaupunkisuunnittelua ohjaavassa päätöksentekojärjestelmässä. Tutkielman aikarajaus kattaa vuodet 1970–1973, mutta se peilaa näiden vuosien tapahtumia myös niitä edeltävään kehitykseen. Tutkielman aineiston koostuu Helsingin kehitykseen kriittisesti suhtautuneesta pamflettikirjallisuudesta, Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa ilmestyneistä artikkeleista ja mielipidekirjoituksista, sekä Josafatin kallioiden lähialueiden asukkaiden kaupunginhallinnolle lähettämistä kirjelmistä. Tutkimusmenetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi, jonka avulla eritellään kaupungin kehityksessä ongelmalliseksi koettuja piirteitä. Näitä piirteitä peilataan kaupunkisuunnittelun perusteista käytyyn teoreettiseen keskusteluun. Tutkielman keskeisin havainto on, että Helsingin kehitystä kritisoivat tahot kokivat asuinympäristönsä muuttuvan epämiellyttäväksi ja epädemokraattiseksi. Huolta herättivät kasvavan liikenteen tuomat ongelmat, kaupungin hajanainen kehitys, vanhojen alueiden ja rakennusten hävittäminen uusien tieltä, sekä epädemokraattiseksi koettu suunnitteluprosessi. Kritiikki heijastelee modernistisen kaupunkisuunnitteluperinteen teoreettista kritiikkiä, sillä se peräänkuulutti inhimillisemmän näkökulman tuomista suunnittelun lähtökohdaksi. Josafatin kallioista käyty kiista oli käydyn keskustelun käytännön ilmentymä. Asukkaat vastustivat perinteikkään ajanviettopaikkansa korvaamista uudisrakennuksella ja kokivat, että heitä ei kuunneltu tarpeeksi asuinalueensa muuttamista koskevissa päätöksissä. Josafatin kallioista käyty kiista liittyi myös asukkaiden rooliin asuinympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Josafatin kallioiden lähistön asukkaat kokivat, että kaupunkia suunniteltiin heitä varten, ei heidän kanssaan. Yleisesti oli valloillaan kokemus, että asukkaiden näkemykset ovat alisteisia esimerkiksi liike-elämän asettamille vaatimuksille. Helsingissä 1970-luvun alussa syntynyt kriittinen kaupunkikeskustelu nosti uusia ääniä ja näkökulmia mukaan keskusteluun. Syntynyt kritiikki seurasi osittain 1960-luvulla nuorison parissa herännyttä laajempaa tehostuvan yhteiskunnan kritiikkiä.

Suomi alkoi autoistua 1950-luvulta lähtien, johon vaikuttivat autojen massamittainen tuotanto, elintason nousu ja kaupungistuminen. Autojen ympäristövaikutuksiin kiinnitettiin ensimmäisen kerran laajamittaista huomiota vuonna 1968 Enemmistö ry:n myötä, jolloin yhdistys kritisoi autojen pakokaasupäästöjä ja niiden vaikutuksia. Myöhemmin kritiikki on laajentunut myös muihin autojen aiheuttamiin päästöihin, ja auto nähdään monesti merkittävänä ilmastonmuutosta kiihdyttävänä tekijänä. Sanomalehdissä alettiin uutisoida autojen ympäristövaikutuksista 1980-luvun lopulta lähtien, jolloin myös yleinen keskustelu ilmastonmuutoksesta alkoi kiihtyä. Autojen ympäristövaikutuksia tarkastellaan sosiaalisesti konstruoituna ilmiönä, jota on rakennettu sanomalehdissä sekä autoalan viestinnässä. Tutkimuksen analyysi perustuu triangulaatioon, jossa tarkastellaan kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti, miten autojen aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja päästöihin vaikuttavia laitteita on käsitelty eri toimijoiden viestinnässä ajanjaksolla 1990–2013 ja miten viestintä on vastaanotettu. Tärkeimpiä tämän tutkimuksen lähteitä ovat olleet Jari Lyytimäen tutkimukset median vallasta päästökeskusteluissa sekä tutkimuskyselyt kuluttajien ympäristöasenteista. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu kahdesta kokonaisuudesta. Ensimmäiseen kokonaisuuteen kuuluu kahdeksan valtakunnallisen lehden uutisointi ja autoalan viestintä, joissa tarkastellaan autojen päästöihin liittyvää uutisointia. Tulosten perusteella autojen ympäristövaikutuksia käsittelevä viestintä oli huipussaan 2000-luvun alussa, jolloin uutisoitiin etenkin erilaisista teknisistä laitteista kuten sähköautoista. Uutisissa korostuu toisaalta teknologiausko päästöttömään tulevaisuuteen, toisaalta taas autoilu nähdään yhtenä suurimpana syypäänä ilmastonmuutokseen. Autoalan viestinnässä puolestaan korostuu autokannan uusiutumisen tarve päästöjen vähentämiseksi. Useimmat kuluttajat pitävät tärkeänä päästöjen vähentämistä, mutta itse toimintaan ei yhtä moni ole valmiita ryhtymään. Toinen empiirinen osa koostuu joulukuussa 2013 suoritetusta kyselytutkimuksesta, jossa kartoitettiin kuluttajien ympäristöhuolta sekä asenteita autoihin ja päästöihin. Tutkimuskyselyn mukaan suomalaiset ovat huolissaan ympäristöstä ja tietävät miten päästöjä voisi vähentää, mutta useimmat eivät ole valmiita maksamaan ylimääräistä ympäristöystävällisemmistä tuotteista.

From the beginning of 2000s, housing markets have been blooming continuously until the housing bubbles busted in US and most European countries. While in China the housing price keeps high speed of growth during the same period, and shows rare sign of bursting or slowing down. This dissertation attempt to explain unusual housing price boom in China from 2000s from international perspectives. The main research questions include: (1) what is the determinants on housing price change? (2) What makes China’s housing market different from the others? (3)Does the boom of housing price in China shows a potential sign of housing bubbles? Investigation on housing price change in Europe and the United States from 2000 to 2015 provides an economic model on determinants of housing price. In this paper, the determinants contains factors from monetary policy, the real economy, and social condition. Quantitative approach, combined with qualitative analysis helps to explore the different pattern of housing price change among China and the other western countries. The result indicate that factors on monetary policy and social condition, such as short term interest rate, credit change, unemployment rate and population change, have more effects on housing price change in the United States and European countries. In China, however, determinants of the real economy and social conditions show more effects on housing price boom. Also in China, several factors, such as inflation rate with credit from financial sectors, appear a highly multicollinearity, which may be explained as a general trend of economic growth as long as high level of government regulation on macroeconomic.

This paper places its focus on the largest 10 high-tech importers of Finland with the objective to investigate the determinants of Finnish high-tech exports during the period of 1996 and 2010. The Gravity Theory acts as the theoretical foundation of the study and panel data will be adopted to carry out OLS regression and fixed effects regression models. Six clusters of determinant have been introduced to the basic gravity empirical model respectively, seeking to identify categories which have the greatest effects on Finnish high-tech exports. The research finds that the variables related to information cost, labour market and high technological level are more impactful than other factors. An adjusted gravity empirical model with more than 70 per cent explanatory power is subsequently presented. The empirical results manifest that a 1 per cent increase in GDP of Finland’s major trading partners contributes to 0.35 per cent growth in Finnish high-tech exports while a 1 per cent rise in bilateral distance between Finland and its exporting destinations leads to a decline of 0.8 per cent in Finnish high-tech exports. Other independent variables included in this empirical equation are estimated to be statistically significant as well. A case study has been introduced to illustrate certain aspects of the paper as well. The adjusted gravity model together with the Reveal Comparative Advantage (RCA) index are employed to analyse the export potentials of high-tech commodities of China for Finland. The study shows that the high technology export potential is not great, and has the requisites for Finland to develop export potential of products that have comparative advantages over China’s and explore new high-tech commodities.

This study examines the cyclicality of discretionary fiscal policy in Vietnam using annual time series from 1990 to 2015. The change in cyclically adjusted balance (fiscal impulse) is utilized as the indicator of active fiscal action, while the output gap as the proxy for business cycle. Evidence shows discretionary fiscal policy follows a procyclical trend over business cycles, but reversed since 2008. In addition, discretionary fiscal policy is more procyclical during recessions than in booms. Finally, discretionary fiscal policy tends to react to inflation in a stabilizing way, i.e., contractive after inflation surges and expansive after inflation dives. This suggests that Vietnam has been using discretionary fiscal policy to stabilize general price level rather than output cycles.

Tutkielmassa käsitellään Väestöliiton Helsingin sosiaalineuvolaan tulleita nuoria naisia ja heidän toimijuuttaan sosiaalineuvolassa. Tutkimuksessa avataan myös naisten kokemuksia seksuaalisuudesta, seurustelusta ja raskaudesta sekä mahdollisen aborttitoiveen perusteluja. Keskiössä on aborttia hakevan nuoren naisen toimijuus ja ääni, joka on aiemmissa väestön historiaa koskevissa tutkimuksissa usein sivuutettu. Tutkimuksen on tarkoitus osoittaa, että sosiaalineuvolassa käyneet nuoret naiset olivat passiivisen väestökontrollin kohteen sijaan aktiivisia ja tietoisia toimijoita. Vuonna 1950 voimaan tullut aborttilaki mahdollisti naisille laillisen abortin anomisen. Väestöliiton sosiaalineuvolat olivat keskeisin laillisia raskaudenkeskeytyksiä myöntävä taho. Aborttilain perimmäisin tarkoitus oli hillitä korkeita aborttilukuja, jotka nähtiin väestöpoliittisia tavoitteita uhkaavina. Lääkärikunta asetettiin vahtimaan tavoitteiden toteutumista. Nuoret naiset olivat aborttilain voimassaolon aikana 1950- ja 1960-luvuilla erityisten suurten muutosten ja ristiriitojen välissä. Yhteiskunnalliset muutokset, kuten kaupungistuminen, modernisaatio ja seksuaalinen vapautuminen synnyttivät nuorille naisille uudenlaisia mahdollisuuksia, vaihtoehtoja ja haasteita, jotka eivät aina vastanneet perinteisiä naiseuden ja äitiyden odotuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu Väestöliiton Helsingin sosiaalineuvolan potilasasiakirjoista eli anomuksista, joilla laillista aborttia anottiin. Potilasasiakirjat ovat Väestöliiton sosiaalihoitajan kautta tuotettuja kertomuksia naisten elämästä ja suhteesta raskaudenkeskeytykseen. Aineistona ne valottavat ainutlaatuisella tavalla väestöpoliittista kontrollia harjoittaneen viranomaisen ja kontrollin kohteena olevan naisen kohtaamista sosiaalineuvolassa. Potilasasiakirjoista on systemaattisella satunnaisotannalla valittu yhteensä 179 alle 21-vuotiaan naisen anomukset vuosilta 1953, 1961 ja 1969. Aineiston analyysissa on käytetty Atlas.ti-ohjelmaa ja aineistoa on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin eli koodaamalla aineistossa esiin nousseita ilmiöitä ja ryhmittelemällä niitä kokonaisuuksiksi. Vertaileva ote on tutkimuksen analyysissa keskeinen. Sosiaalineuvolassa asioineet raskaana olevat nuoret naiset kuuluivat lähes poikkeuksetta yhteiskunnan alempiin sosiaaliluokkiin. He olivat köyhiä maaseutu- tai työläistaustaisia naisia, jotka työskentelivät pienipalkkaisissa töissä ja olivat vähän koulutettuja. Heidän raskautensa oli yleensä alkanut avioliitossa tai seurustelusuhteessa, joskin satunnaiset suhteet yleistyivät 1960-luvun lopulla kaupunkilaisten vapaa-ajanviettotapojen yleistyessä nuorten keskuudessa. Suurin syy naisten ei-toivottuihin raskauksiin oli ehkäisytiedon puute. Suurin osa naisista perusteli aborttitoiveensa taloudellisin ja sosiaalisin syin, joita ei kuitenkaan hyväksytty aborttiperusteluiksi. Naimisissa olevat naiset vetosivat ennen kaikkea köyhyyteen, perheen hyvinvointiin ja aviomiehen hankalaan käytökseen. Naimattomien naisten keskeisin abortinhaun syy oli naimattomuus ja siitä johtuvat taloudelliset ja sosiaaliset syyt. 1960-luvun lopulla naisten perustelut raskaudenkeskeytykselle eivät olleet enää niin sidottuja taloudelliseen ahdinkoon, vaan yhä useampi nainen halusi opiskella ja työskennellä ennen lasten hankintaa. Aineisto osoittaa, että naisten toiminta sosiaalineuvolassa oli aktiivista ja päämäärätietoista. Nuoret naiset uskalsivat vaatia oikeuksiaan ja he halusivat tehdä vaikeitakin päätöksiä oman ruumiinsa ja tulevaisuutensa suhteen. Naisten vahva toimijuus näyttäytyi sosiaalineuvolassa muun muassa uhkailuna ja lain kritisointina, mutta myös rehellisyytenä ja avoimuutena. Naisten toimijuus raivasi tietä julkiselle keskustelulle, joka puhkesi Suomessa vuoden 1965 aikana ja jonka myötä aborttilakia muutettiin naisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavammaksi.