Browsing by Subject "äänestäminen"

Tutkielmassa tutkitaan ulkosuomalaisten poliittista poikkikansallisuutta viidessä ulkosuomalaisille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Ulkosuomalaiset ovat aliedustettu ryhmä suomalaisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi heidän äänestysprosenttinsa on hyvin alhainen. Valtio-opillisessa tutkimuksessa ulkosuomalaisia käsitellään useimmiten vaalisubjektina ja osaltaan tutkielmassa pyritään tutkimaan heidän poliittista elämäänsä myös vaalien ulkopuolella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat seuraavat: 1) millaista on poliittinen poikkikansalaisuus viidessä ulkosuomalaisten Facebook-ryhmässä? 2) millaisia poliittisen osallistumisen mahdollistajia ja esteitä niissä esiintyy? Tutkielma lähtee liikkeelle eksploratiivisesta lähtökohdasta ja perustuu digitaalisen etnografian menetelmään. Kenttänä toimii viisi Facebook-ryhmää, jotka sijoittuvat Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Saksaan ja Belgiaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisenä ryhmissä tehtiin havainnointia aikavälillä 01.01.-01.04.2022 ja havainnot kirjattiin ylös päiväkirjamaisina muistiinpanoina. Toinen osa havainnointiaineistosta koostuu asiasanahakuilla etsityistä päivityksistä, jotka ulottuvat vaalikevääseen 2019 asti. Kolmantena tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa vapaaehtoista ryhmistä etsittyä informanttia. Analyysin tuloksena havaitaan, että ryhmien julkaisuvirrassa politiikka esiintyy suhteellisen vähän verrattuna muuhun sisältöön, mikä osaltaan saattaa johtua siitä, että osissa ryhmiä politiikasta keskusteleminen on rajoitettua tai kiellettyä. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja eikä poliittista keskustelua rajoittavat säännöt välttämättä sitä kuitenkaan estä. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset kohtaavat monia poliittiseen osallistumiseen liittyviä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi käytännön haasteisiin ja puutteelliseen informaatioon. Ryhmistä kuitenkin etsitään ahkerasti oikeaa tietoa näistä asioista ja ryhmäläiset useimmiten sitä myös toisilleen antavat. Kaksoiskansalaisuuden hakemiselle annetaan kaksi pääasiallista syytä, jotka ovat äänestysoikeuden laajentaminen ja arkielämän helpottaminen. Analyysin perusteella ryhmät vaikuttavat melko heikolta poliittisen aktivoinnin paikoilta, vaikka ne ovat muuten tärkeitä sosiaalisten verkostojen paikkoja ulkosuomalaisille. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset vaikuttaisivat olevan enemmän kiinnittyneitä suomalaiseen poliittiseen elämään kuin nykyisten asuinmaidensa. Tämä saattaa johtua siitä, että ryhmäläiset ovat mahdollisesti henkilöitä, joiden side Suomeen on vahvempi. Tutkielman tulokset ovat linjassa sellaisten poikkikansalaisuuden teorioiden kanssa, missä se hahmotetaan päällekkäisinä jäsenyyksinä kahden eri maan poliittisiin yhteisöihin, eikä kansallisvaltion ideaa haastavana poliittisen muutoksen tekijänä.

Tämä pro gradu -tutkielma tutkii, kuinka eurooppalaistumisen, Itämeren alueellistumisen ja vierekkäisen internationalismin näkemykset pohjoismaisen mallin tulevaisuudesta sopivat selittämään Suomen, Ruotsin ja Tanskan sekä Baltian maiden yhteistyötä Euroopan unionin päätöksenteossa. Tutkielmassa tarkastellaan Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyötä eri politiikka-aloilla, ja teorioiden yhteistyötä selittäviä tekijöitä verrataan aikaisemmissa tutkimuksissa selitysvoimaisiksi havaittuihin ideologisiin ja institutionaalisiin muuttujiin. Eurooppalaistumisen teorian perusteella kansalliset intressit selittävät Pohjoismaiden yhteistyötä, ja yhteistyö näkyy eniten ympäristöpolitiikan, sosiaalisen hyvinvoinnin ja kehityspolitiikan sektoreilla. Itämeren alueellistumisen mukaan yhteistyö johtuu ruohonjuuritason integraatiosta, selittyy yhteisillä arvoilla ja keskittyy unionin politiikassa Itämeren alueen vakauden ja vaurauden lisäämiseen. Vierekkäisen internationalismin teorian mukaan Baltian maiden normatiivinen oppiminen on johtanut yhteisiin arvoihin, jotka näkyvät erityisesti ulkopolitiikan alalla. Tutkimusasetelman kautta tarkastellaan, voisivatko maailmanpolitiikan koulukunnat tarjota Euroopan integraation ja päätöksenteon tutkimukseen näkökulmaa, joka auttaisi Euroopan yhtenäisyyttä uhkaavien jakolinjojen selittämisessä sekä pirstoutuneen ja dikotomisen tutkimuskentän kehityksessä. Kahden tarkan tutkimuskysymyksen pohjalta muotoillaan kolme kaksiosaista hypoteesia, joita testataan korrelaatiokertoimien, moniulotteisen skaalauksen ja regressioanalyysin keinoin. Aineistoina toimivat kaksi EU:n päätöksenteon eri tasoja ja aineistonkeruutapaa edustavaa aineistoa: Mattilan keräämä aineisto ministerineuvoston erimielistä äänestyksistä sekä Naurinin ja Lindahlin keräämä haastatteluaineisto ministerineuvoston työryhmien valmistelutason yhteistyöstä. Tutkielmassa keskitytään vain EU:n ministerineuvoston ja sen valmistelevien työryhmien päätöksentekoon 1.5.2004–31.12.2006, ja tarkastelun ulkopuolelle jäävät Pohjoismaista Norja ja Islanti, EU:n instituutioista komissio, parlamentti ja EU:n tuomioistuin sekä politiikka-aloista I pilarin ulkopuoliset asiat. Tämän tutkielman tulosten mukaan Pohjoismaat, Viro ja Latvia muodostavat unionin kauppapolitiikassa ja ulkopolitiikassa muista jäsenmaista erottuvan ryhmän. Valtaosa äänestyksistä koskee kauppapolitiikkaa ja polkumyyntitullien asettamista. Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistyössä Euroopan unionin päätöksenteossa on havaittavissa säännönmukaisuuksia, joita Itämeren alueellistuminen ja vierekkäinen internationalismi sopivat selittämään. Teorioiden yhteistyötä määrittävät sosiaaliset muuttujat selittävät yhtä kolmasosaa yhteistyön vaihtelusta, kun aikaisemmissa tutkimuksissa selitysvoimaisiksi havaitut ideologiset ja institutionaaliset muuttujat eivät selitä yhteistyösuhteita. Vaikka eurooppalaistuminen ei kykene selittämään sektorikohtaisia säännönmukaisuuksia, kykenee teoriasta johdettu muuttuja selittämään pientä osaa Pohjoismaiden ja muiden jäsenmaiden välisestä yhteistyöstä. Itämeren alueellistumisen ja vierekkäisen internationalismin hypoteeseja ja teorioita vastaan taistelee se, ettei Liettua tee yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa. Rohkaisevista tuloksista huolimatta tutkielma ei pysty vastaamaan kysymykseen siitä, johtuuko Pohjoismaiden, Viron ja Latvian kauppapoliittinen yhteistyö EU:n päätöksenteossa Itämeren alueellistumisen teorian mukaisesta alueellisesta ruohonjuuritason integraatiosta tai maiden yhteistyö EU:n ulkopolitiikassa vierekkäisen internationalismin mukaisesta normatiivisesta oppimisesta. Tutkielma onnistuu kuitenkin tavoitteessaan osoittaa, että perinteisen integraatioteorian ulkopuolelta lainatut maailmanpolitiikan skenaariot tarjoavat toimivan vaihtoehtoisen selitysmallin maiden yhteistyölle Euroopan unionin päätöksenteossa. Lisäksi tutkielma osoittaa, että sosiaalisten muuttujien vaikutus verrattuna ideologisiin ja institutionaalisiin muuttujiin pystytään todistamaan kvantitatiivisilla menetelmillä, minkä toivotaan herättävän vuoropuhelua rationaalisia intressejä korostavan tutkimusperinteen ja konstruktivistisempaa otetta suosivan tutkimusperinteen välillä.